knn-t. Wyome Hexen

Oona

- kiltti ja toimiva yleisratsu
- koulutustaso Vaativa B, 110cm
- siirtymässä kisaeläkkeelle
- hoitaja Noora

"Noora, herää!" joku kiskaisee peiton päältäni.
"Peitto!" minä ulahdan ja yritän kiskaista peiton sisareni sylistä. Sisareni - hänen nimensä on Elina, mutta kaikki kutsuvat häntä Elliksi - virnistää, kun kurotan sänkyni laidan yli ja meinaan tippua sängystä. Murahdan hänelle ärtyneesti.
"Ai, mä luulin, että sä haluaisit mennä sinne tallille, jonne sulla oli se hoitajahaku tänään", Elli sanoo viattomalla äänensävyllä, "mutta ei kai sitten. Jätän sut ylvääseen yksinäisyyteesi." Se saa minuun vauhtia.
"Hoitajahaku? TÄNÄÄN? Jumalauta", ärjäisen, ja onnistun säikäyttämään pahanpäiväisesti ikkunalaudalla loikoilevan Miskan. Kissa sähähtää minulle kiukkuisesti ja tepastelee ohitseni häntä pystyssä.
"Nii-in. Hyvää päivänjatkoa", Elli toteaa naurua pidätellen ja pudottaa peiton jalkoihini.

Olen nopeasti pukenut ylleni, ja juoksen alakertaan portaita pitkin. Onneksi tein eväsleivät valmiiksi jo eilen! Sieppaan rasian ja mehupullon jääkaapista ja laitan ne reppuuni. Etsin vielä kypärän ja ratsastushanskat, ja juoksen sitten pihalle. Nostan pyöräni seinän vierestä ja istun sen satulaan. Onneksi menomatka on lähinnä pelkkää alamäkeä.

Tallissa ei ollut vielä ketään, sillä nyt oli lauantai, eikä kellokaan ollut vielä paljoa. Kiertelin tallissa ja yritin painaa mieleeni hevosten nimiä niiden karsinan seinässä riippuvien nimikylttien avulla. Lopulta tulin nurkkakarsinan kohdalle. Kylttiin oli kirjoitettu vanhalla kaunolla hevosen nimi, ja sen oveen kiinnitetyssä naulakossa roikkui yksi, tulenpunainen riimunnaru, jonka lukko vaikutti olevan rikki. Meni hetki, ennen kuin sain kaunokirjoituksesta selvää; kyltissä luki Oona. Pienemmällä oli kirjoitettu alalaitaan perustiedot; knapstrupper, tamma, virallinen nimi Wyome Hexen. Ei hoitajaa. Jäin maistelemaan sanaa, kunnes kuulin askelia takaani ja pomppasin kiireesti kauemmas kyltistä. Ovista ilmestynyt nainen näytti ensin kummastuneelta nähdessään minut ja pystyyn nousseet hiukseni, mutta virnisti sitten iloisesti.
"Oletko sinä se hoitajahakija? Minä olen Heidi", nainen esittäytyi ja ojensi kätensä.
"Noora", vastasin arasti. Vilkaisin karsinalle. Heidin äänen kuullessaan hevonen oli nostanut päänsä ylös ja tullut norkoilemaan kalterien toiselle puolelle makupalojen toivossa. Heidi hymähti tammalle, kun se nosti ylähuultaan ja röhkäisi.
"Niin tuota", sanoin hiljaa ja selvitin kurkkuani. "Haluaisin hakea tuolle hoitajaksi."
"Oonalle vai?" Heidi kysyi ja nyökkäsin. "Se kun vaikuttaa kaikista lempeimmältä."
"Onhan se lempeä", Heidi sanoi hellästi ja katseli Oonaa, joka nuuskutti ilmaa edelleen. "Vaikkei kaikki olisikaan ihan kotona sen pääkopassa." Nyökkäsin virnuillen. Oona jäi tuijottamaan meitä hetkeksi. Heilautin sille kättäni, ja se alkoi nyökyttää päätään korvat heiluen. Nauroin tamman ilmeelle ja se hirnahti minulle iloisesti.
Heidi kyseli minulta perustaitojani ja ratsastuskokemustani, ja piinallisen kahdenkymmenen minuutin kuluttua hän ojensi minulle oman kaappini avaimen. Laitoin sen vetoketjutaskuuni.
Minä olin nyt oikea hoitaja.



+ extrana kuva Oonulista! mä ihan totta yritin... >> http://tinypic.com/r/2w32u09/8