pre-t. Ceferina Amaya

Cee

- kiltti, omalla moottorilla käyvä barokkihevonen
- koulutustaso Vaativa A, 70cm
- kisaeläkkeellä
- hoitaja haussa

15.08.2013, uudella tallilla.
Ajelin kohti Ceen uutta kotitallia pieni jännitys vatsanpohjassa. Tietenkään mitään syytä tuohon jännitykseen ei ollut, sillä oletin tamman kotiutuneen ihan hyvin ja tiesin talliporukan olevan mukavia. Tottakai kyseessä oli vielä vieras paikka. Onneksi mietiskelyni sai loppua, kun kaarsin tallipihan parkkipaikalle ja jätin uskollisen autovanhukseni siihen. Suuntasin kulkuni tallin läntiseen päätyyn, johon valkea barokkihevoseni oli muuttanut asumaan. Olin itseasiassa tallipaikkaa hakiessanikin toivonut tamman pääsevän juuri siihen päätyyn, sillä se tuntui mukavan pieneltä, mutta samalla tilavalta. Ei lainkaan suurtallilta siis.
Astuessani talliin sisälle huomasin karsinoiden olevan tyhjiä, kello olikin vasta varhaisen iltapäivän puolella ja melkein kaikki olivatkin tarhoissa ulkoilemassa. Silmäilin ympärilleni nyt vähän tarkemmin, varsinkin tallin keskiosan, eli satulahuone, kaapit ja pesupaikat kävin huolella läpi.
Hetken haahuilun jälkeen keräsin Ceen varustekaapista omat ratsastustavarani sekä tamman pintelit, englantilaiset suitset sekä koulupenkin, lisäksi mahdutin käsiini vielä harjapakin. Varustevuoren kanssa siirryin Ceen karsinan eteen, asettelin tavarat siististi ja lähdin noutamaan neitiä tarhasta sisälle.
Hetken tarhasokkeloa edes takaisin ravattuani löysin vihdoin oman valkean, sillä hetkellä kylläkin ennemmin kellertävän, ratsuni. Pujotin riimun Ceen päähän ja lähdin viemään sitä tallia kohden. Tässä vaiheessa en ollut vielä törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka toisaalta oli helpotus, sillä toisinaan saatoin jännittää hieman uusien ihmisten kanssa, mutta toisaalta se oli myös harmi, sillä oli mukava tavata uusia kasvoja.

Cee seisoi käytävällä silmät puoliummessa ja leputti rennosti takajalkaansa. Kiitos hevosteollisuuden ihmeaineiden olin saanut tammastani jälleen valkoisen melko pienellä vaivalla. Olin selvittänyt sen jouhet, letittänyt harjan ja käärinyt sille pintelit jalkoihin. Seuraavaksi nostin satulan pois telineeltä ja kävelin tamman vierelle, tässä vaiheessa Cee heräsi ja potkaisi leputuksessa ollella takasellaan hieman tallin lattiaa. Korjasin käytöksen heti ja Cee tyytyi seisomaan neljällä jalalla luimistellen kuitenkin selvästi. Nostin satulan tamman selkään, asettelin sen oikealle kohdalle ja kiristin satulavyön. Seuraavaksi nostin Ceen molemmat etujalat ja venytin niitä eteen sen verran, että tamman olkalihas tuli satulan eteen. Tämän niksin olin oppinut hiljattain vasta, mutta se siis auttoi hevosta liikkumaan eteen, ilman pakottavaa tunnetta lihaksessa satulan vuoksi.
Laitoin kypärän päähäni sekä saappaat jalkaani, otin tammalta riimun pois ja pujotin suitset tämän päähän. Otin vielä varmuudeksi pitkän koulupiiskani mukaan, vaikka jalassani olikin kannukset. Eihän siitä tiennyt miten uusi paikka vaikuttaisi neidin käytöstapoihin.

Koulukenttä oli ihan muutaman metrin päässä tallin ovilta, joten jouduin kiertämään kentän reunoja alkukäynniksi melko useaan kertaan. Hetken päästä otin jo ohjat kunnolla käteeni ja aloitin ravityöskentelyn. Cee oli ihan mahtava hevonen ja sen barokkihevosen askeleet todella mukavat. Menin paljon pohkeenväistöjä ja suunnanmuutoksia, Cee kulki hyvällä tahdilla ja tuntumalla eteen. Laukassa tein suurta kahdeksikkoa, jossa toinen puoli mentiin vastalaukkaa ja toinen myötälaukkaa. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin laukkaa keskellä ja jatkoin myös toisessa laukassa.
Siirryin takaisin raviin, jossa tein vähän temponvaihteluita ja taivutuksia. Lopuksi otin vielä käynnistä laukannostoja ja siirtymisiä takaisin käyntiin. Cee alkoi jo hieman hiota, joten otin reippaat loppuravit ja kävelytin pitkät loppukäynnit.

Tallissa vein tamman suoraan pesupaikalle, riisuin siltä varusteet pois ja letkutin hikiset kohdat haalealla vedellä. Jätin Ceen siihen seisoskelemaan siksi aikaa, kun vein varusteet takaisin paikoilleen ja kävin rehuhuoneessa tekemässä kimolle pienet päivämössöt. Heitin ämpäriin pari kourallista kauraa, vähän prixiä ja porkkanoita. Vein ämpärin pesupaikalle, irroitin toisen kiinnitysnaruista ja annoin neidin nauttia välipalastaan. Ceen syötyä ämpärin tyhjäksi talutin sen takaisin ulos tarhaan ja jäin hetkeksi aidan viereen seuraamaan tamman touhuja.
Hetken päästä kävelin vielä takaisin talliin, tsekkasin, että kaikki tavarat olivat paikoillaan ja lukitsin varustekaappini. Kävelin vielä tallin toiseen päätyyn katsomaan pikku kasvattineitiäni, Reettaa, joka tunki pientä turpaansa karsinasta ulos. Jätin varsan rauhaan ja lähdin kotia kohti.

13.02.2014, kouluharjoitteita.
Olin varustanut tammani violettien pinteleiden kanssa, sen päässä oli hackamore kuolaimilla varustetut suitset ja selässä lilan satulahuovan päällä musta koulusatula. Omat violetit ratsastushousuni ja valkoinen t-paitani sointuivat väriyhdistelmään ja kaiken kruunasi violetit jalustimet, jotka oli vasta hankkinut. Ceen niskahihnassa oleva pehmuste oli vähän vinossa, joten korjasin sen vielä suoraksi ennen, kuin otin ohjia hieman lyhyemmiksi ja aloitin ratsastuksen.

Naksautin kieltäni ja työnsin lantiollani hieman eteen, kimo tamma siirtyi raviin nostaen niskansa korkealle ja tunsin, kuinka takajalat työnsivät meitä eteenpäin. Muistin pikkulapsena unelmoineeni tästä hetkestä ja hymy huulillani kertoi sen olevan nyt todellisuutta. Ikioma barokkihevoseni kulki kuin ajatus allani, kun ohjasin sen keskihalkaisijalle ja siirsin oikeaa pohjettani aavistuksen taaemmas. Ceen jalat lähtivät ristiaskeleisiin, se kulki edelleen hyvin muodossa, vaikka ohjat roikkuivat aavistuksen löysänä.
Päästyämme takaisin uralle käänsin ratsuni voltille, siistin linjan säilyttäen tamma suoriutui tehtävästä ja jatkoimme uraa pitkin. Teimme vielä muutaman kerran pohkeenväistöjä ja voltteja, joiden jälkeen vaihdoin suuntaa ja toistin samat tehtävät toisinpäin.
Laukkapohkeet saatuaan Cee siirtyi kevyeeseen laukkaan, se ei edennyt kovaa vauhtia ja sisempi korva pysyi visusti tarkkaavaisena äänikäskyilleni. Siirsin painoani hieman eteen ja lyhensin ohjaa muutaman sentin. Kimo pysähtyi suoraan laukasta tasajaloin ja jäi odottamaan seuraavaa tehtävää. Siirsin painoani nyt taaksepäin ja puristin ihan vähän pohkeillani, jolloin nousimme takaisin laukkaan ja jatkoimme etenemistä uralla.

Laukassa tein vaihtoja kumpaankin suuntaan, tein myös vähän sulku- ja avotaivutuksia, sekä paljon ympyröitä ja voltteja. Ratsastin yhteensä noin tunnin verran, jonka jälkeen verryttelin tammaa vielä pitkin ohjin kaksikymmentä minuuttia. Ceen hengityksen tasauduttua tulin alas selästä ja talutin kimon takaisin talliin, jossa se pääsi kylpyyn ja jalkahoitoon.
Kello oli jo melkein kahdeksan illalla, joten jätin tamman sisälle lämpimien loimien alle ja kirjoitin vielä karsinan oveen iltaruokkijalle pyynnön, että tämä vaihtaisi ruokkiessaan kuivatusloimet talliloimeen.