Siega & Thorbøjrn av Skogeskil

Täältä löydät Siegan ja Thoren oman päiväkirjan. Laiskanpulskean vuonohevosruunan suurimpia huvituksia ovat syöminen ja yleinen laiskotteleminen mutta selkään silloin tällöin kapuava Siega saa (tai ainakin toivoo saavansa) ruunaan liikettä. Thore on täydellinen ratsu kenelle tahansa. Se on luotettava, varma ja tasainen. Tämän pollen selkään voi laskea kaikki aina vauvasta vaariin! Thore on tällä hetkellä lähinnä harrastekäytössä - jos johonkin suuntaan on pakko liikkua, Thore tekee sen mieluiten rennoilla maastolenkeillä tai pienillä esteradoilla. Laiskuudestaan ja suunnattoman suuresta mahastaan huolimatta tämänkin pulleron silmiin syttyy aivan uudenlainen loiste, kun se saa päästellä menemään niin kovaa kuin se lyhyistä töppöjaloistaan lähtee. Esteitä ruuna hyppää usein mielellään kunhan sen saa viriteltyä sopivaan mielentilaan. Thorella ei juurikaan kilpailla, mutta toisinaan Siega saattaa käydä pyörähtämässä ruunan kanssa pikkukisoissa ihan vaan vaihtelun vuoksi.

Makasin kentän lumisessa kulmassa ja koetin sisäistää, mitä minulle oli juuri tapahtunut. Thore, ilmeisesti jonkinlaisen mielenhäiriön saaneena, rellesti päätään viskoen kentän keskellä. Nousin ylös ja puistelin lumia housuistani. Oikeaa kättäni kivisti ikävästi, olinhan juuri onnistunut rymähtämään melkein koko painollani sen päälle. Astuin askeleen eteenpäin ja viimein tajusin, mitä tein maassa. Siis, minä tipuin Thorelta. Minä, THORELTA! Maailman kahdeksas ihme oli juuri tapahtunut: joku oli onnistunut tipahtamaan laiskan ruunani selästä. Ruunan selkä on leveä kuin tynnyri ja sen askeleet ovat tahmaisen tasaiset. Luulisi nyt, että pikkulapsikin onnistuisi pysymään siellä. Lisäksi ruuna ei ikinä pöllöile tai keksi minkäänlaisia kepposia – se on liian laiska moiseen. Tai ainakin niin luulin, kunnes toisin todistettiin.

Pitkän tauon jälkeen olin viimeinkin päättänyt kavuta takaisin Thoren selkään. Viimeisin kunnollinen ratsastuskertamme oli ollut marraskuun lopussa, joten ruunalla oli ollut pitkä loma takanaan. Ainoa liikunta mitä Thore lomansa aikana sai, olivat satunnaiset talutusreissut lähimaastossa sekä tarhailu. Tänään oli kuitenkin se päivä, jolloin päätin ryhdistäytyä ja kiivetä satulaan – tai no, satula taisi unohtua talliin. Ravailimme kentällä rentoa ravia – kirjaimellisesti: ohjani roikkuivat löysinä ja ruuna tahmasi tapansa mukaan. Keräsin ohjia pikkuhiljaa ja päätin nostaa laukan. Painoin pohkeet napakasti Thoren kylkiin ja sillä samalla silmänräpäyksellä ruuna heitti järkyttävän pukin ja jatkoi laukkaamista – harmi vaan, että minä jatkoin matkaani hieman toiseen suuntaan. Hölmistyneenä jäin makailemaan lumeen ja tuijotin hevostani silmät lautasen kokoisina.

Kun olin viimein toipunut ”järkytyksestäni”, kävelin jo rauhoittuneen hevoseni luokse. Se näytti samalta kuin aina ennenkin: möllötti vain paikoillaan ja vilkaisi minua unisen näköisenä.
- Senkin kelmi! mutisin ja nappasin kiinni maassa roikkuvista ohjista. Thore vilkaisi minua huvittuneen näköisenä, ’’siitäs sait kun et pitänyt kunnolla kiinni!’’ En voinut kuin nauraa hevoseni tyhmälle ilmeelle. Siirryin Thoren vasemmalle puolelle ja hyppäsin uudestaan selkään.

Ihanaa, kesä on vihdoin täällä! On sitä jo odotettukin: aurinkoa, valoisia iltoja, ihania maastoreissuja... ja tietenkin mehukasta, vihreää ruohoa, jota Thore rouskuttaa kitaansa. Ihan kuin se muka enää tarvitsisi yhtään läskiä mahansa ympärille! Satulavyö on katkeamispisteessä, joten olemmekin pistelleet menemään ilman satulaa - hyvä puoli tässä asiassa on se, että Thoren valmiiksi tasainen tynnyriselkä on muuttunut vieläkin mukavammaksi istua! Mutta pakkohan tuolle on jotain tehdä. Thoren on turha unelmoidakaan kuukausien pituisesta syömälomasta, ehei! Minähän vaikka väkisin ratsastan sillä vähintään 5 kertaa viikossa. Saas nähdä miten suu sitten pannaan.

7. heinäkuuta 2013 - Hilja ratsastaa Thorella

Aurinko paistoi taivaalta täydellä terällä ja pilven hattarat olivat väistyneet sivuun. Tuuli humisi lempeästi tuoden viilennystä  kuumaan iltapäivään. Olin kävelemässä ruunien laitumella, tarkoituksenani oli ratsastaa Thorella, mutta sitä ennen oli haettava poni ja laitettava se kuntoon. Siega ei pääsisi tänään paikalle, joten menisimme jotain kouluratsastuksen tapaista.

Thore oli helppo erottaa muiden joukosta. Sen vaalea ja kieltämättä iso maha ja pystyharja oli selvät tuntomerkit. Kävelin ruunan luo.
"Moikka Thore", tervehdin ponia ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Thore nosti päänsä heinikosta ja silitin sen vaaleaa päätä. Annoin sen nuuhkia hetken kättäni, kunnes lähdin taluttamaan Thorea laitumen halki portille. Ruuna seurasi perässäni kiltisti, haukkasi silloin tällöin pientä välipalaa.

Päästessäni ykstityistalliin mietin ensimmäiseksi mikä oli Thoren karsina. Otin muutaman askeleeen Thoren seuratessa perässäni ja löysin ruunan karsinan nopeasti. Sidoin Thoren kiinni ja lähdin etsimään sen harjoja, jotka löysinkin hyvin ja pääsin harjaamaan herraa. Thore vaikutti hyvin leppoisalta ja mutkattomalta. Se nimittäin torkkui koko harjauksen ajan. Se heräsi, kun aloin puhdistamaan kavioita. Thore odotti myös paikallaan hakiessani sen suitset ja satulan. Sain suitsittua Thoren hyvin, mutta satula tai pikemminkin satulavyö, tuotti ongelmia. Se ei nimittäin meinannut mahtua Thoren mahan ympäri, mutta meni juuri ja juuri ensimmäiseen reikään, löysättyäni toiselta puolelta myös ensimmäiseen reikään.

Kävin hakemassa itselleni kypärän, vaihtamassa saappaat ja etsimässä pitkän siimapäisen raipan. Thore taas odotti karsinassaan kiltisti, kunnes tulin sen luo. Avasin karsinan oven ja lähdin taluttaman ruunaa ulos.

Pihalle päästyäni etsin jakkaran ja nousin sitten selkään. En saanut kiristettyä satulavyötä enään ollenkaan, joten lyhensin jalustimia ja lähdimme käynnissä kohti kenttää. Kentän portti oli auki ja menimme suoraan sisään. Kenttä oli tyhjä ja ohjasin ruunan kävelemään aidan reunoja myöten.

Thoren käynti oli tasaista ja niin hidasta, että tuntui aivan kuin emme liikkuisi ollenkaan. Maiskutin ja käytin pohjetta, mutta ei käynnin vauhti nopeutunut, ainakaan huomattavasti. Alkukäyntien jälkeen otin ohjia tuntumalle. Ajattelin ravata alkuun, kuitenkin sain ravin nostettua vasta, kun olin maiskuttanut, käyttänyt pohjetta ainakin 10 kertaa ja läpsinyt raipalla muutamaan otteeseen. Thoren ravi oli tasaista ja pehmeää. Yritin saada ravista reippampaa, samalla tein ympyröitä ja kiemuroita molempiin suuntiin.

Kun lopulta pääni oli aivan sekaisin kiemuroista jatkoin suoraan. Siirryin harjoitusraviin, tein puolipidätteen ja annoin laukkapohkeet. Thore siirtyi kevyesti laukkaan. Laukka oli laiskaa ja käskin ruunaa eteenpäin. Maiskutin ja käytin pohjetta raipan kanssa. Tein muutamia ympyröitä ja siirsin sitten raviin. Ravi oli jo vähän reippaampaa. Vaihdoin suunnan täyskaarrolla ja laukkasin vielä tähänkin suuntaan.

Annoin Thoren mennä hetken käyntiä pitkin ohjin, jotta sen hengitys tasaantui. Olin päättänyt mennä vähän väistöjä, joten otin ohjat tuntumalle ja ohjasin ruunam pituushalkaisijalle. Suunnillleen keskeltä kenttää lähdin väistämään käynnissä takaisin uralle. Aluksi Thore ei lähtenyt väistämään, mutta tajuttuuan mitä halusin, se alkoi kulkemaan väistöä. Taputin Thorea väistön päätteeksi ja ravasin uraa pitkin päätyyn, josta taas lähdin menemään väistöä, mutta ravissa. Ravissa tulikin pieniä ongelmia, Thore hidasteli ja väisti liian loivasti. Korjailin tilannetta ja kun pääsun uralle pyrin reippaampaan raviin. Vaihdoin suunnan koko rata leikkaalla ja tein väistöjä tähänkin suuntaan. Nyt Thore kulki vähän paremmin.

Kun olin tyytyväinen siiryin käyntiin ja nostin laukan. Thore otti muutaman raviaskeleen, mutta siirtymä oli muuten hyvä. Tein muutamia käyntiä-laukka siirtymiä ja muutaman nopean siirtymisen jälkeen annoin ruunalle pitkät ohjat ja taputin sitä kaulalle. Thore oli kiva, hitaasti syttyvä, kuten Siega oli sanonutkin. Kävelin hetken ja tulin selästä. Nostin jalustimet ja lähdin tyytyväisenä taluttamaan hikistä Thorea kohti yksäritallia.

Varusteiden oton jälkeen vein ruunan pesupaikalle. Otin vesiletkun paikaltaan ja laitoin päälle. Vesi oli lämmintå ja aloin suihkuttelemaan sillä Thorea. Thore nautti pienestä viilennyksestä ja hamuili suullaan vettä. En voinut muuta kuin nauraa vuonohevosen ihmeellisille jutuille.

Kiitokset Hilja sinulle sekä minun että Thorenkin puolesta! Oli mukavaa, että joku ''rääkkäsi'' sitä ihan kunnolla pitkästä aikaa - teki varmasti hyvää myös Thoren valtavalle mahalle! Thorella saat ratsastaa koska vain uudestaan jos haluat (: