sh-t Koivupihan Möllöttäjä

Koivupihan Möllöttäjä
Suomenhevonen, tamma
3v
Koulupainoitus, HeB (koulutetaan vielä)
Omistaja(t): Sussu ja Satu
Hoitaja: Ei oteta

Yleisesti ottaen Mölli on oikein rento ja mukava kaveri. Oikeastaan tamma on vain muutaman ihmisen hevonen, eikä oiken pidä siitä että ympärillä riekkuu kovin montaa ihmistä kilpailutilanteita lukuunottamatta.
Hoitaessa kiltti, ei säädä turhia. Osaa rentoutua kivasti kun kiristää satulavyötä, ja ottaa kuolaimet suuhunsa päätään nostelematta. Tykkää hurjasti harjailemisesta ja hoitelusta. Kainaloistaan herkkä, saattaa joskus luimia tms. jos siitä kohtii harjaa.
Taluttaessa kiltti, joskus saattaa hieman rynniä jos tietää että tallissa/tarhassa odottaa heinät, mutta harvoin.
Esteillä vähän sättä. Innostuu ja on reipas. Joskus kömpelö, ryntää esteelle ja hypystä tulee säälittävän kehno ja hankala. Tämä on yleistä varsinkin ristikoilla. Esteet ovat kuitenkin mukavaa vaihtelua kouluratsastuspainoitteisen ponin arkeen. Ravipuomit sujuu hyvin. Esteille kannattaa ottaa raippa käteen.
Kouluratsastuksessa ehdoton mestari.Möllillä on suuret mutta upeat liikkeet jotka on perinyt vanhemmiltaan. Taitaa pohkeenväistöt, avot, sulut, laukanvaihdot ynm. hienosti. Vanhetessaan tulee takuulla oppimaan vielä vaativammatkin liikkeet. Perusjutut hyvin hallinnassa. Kuuntelee apuja herkästi, ja on yleensä reipas, muttei lähde koulukentällä käsistä. Kannuksia ei sen kummemmin vastustele, raippaakaan ei säpsähdä eikä muutu ylienergiseksi, hulluksi poniksi.
Maastossa reipas, tykkää kovasti mennä eteenpäin ja kovaa. Joskus poni hieman harhalapasessa, ja varsinkin pitkillä suorilla saattaa yrittää lähteä käsistä. Maastoesteet menee ihan OK.

Muuta tärkeää: Esteille ja maastoon aina rintaremmimartingaali! Kylmällä toppaloimen alle voi laittaa fleeceloimen, ja ratsastamaan menossa vähintään alkukäynneiksi ratsastusloimi.

Luonne (c) Satu

20.2.2013 Hieno alku

- Satu, Mölli on karannu! huudan ystävälleni yksityistallin ovelta. Hetkessä tytön naamataulu ilmaantuu näkyviin hämmästyneenä. Lähdemme harppomaan tarhoille ja totta tosiaan, tamman tarha on tyhjä ja ylin lanka roikkuu. Kiroan tovin ja katsomme sitten tielle. Sielähän se karkuri laukkailee ja edessä on tulossa auto.
- Voi hitsi, mutisen ja lähdemme Sadun kanssa juoksemaan tielle päin. Auto pysähtyy ja autosta nousee ihminen. Tuo ihminen nappaa Möllin kiinni. Lähemmäs päästyämme huomaan henkilön olevan Hilja.
- Huh. Kiitti Hilja ihan hirveest, sanon tuolle ja astelen tammamme luokse. Nappaan sen harjasta kiinni ja odotan että Satu tulee tunkemaan riimun tammalle.
- Me viedään tää nytten karsinaan ja mennään korjaa se tarha.

Kuva juoksentelusta
Kuva (c) Satu

Sussu ja Mölli 1hm

Edit /// Wuhuuu! Tää oli mun sadas viesti tääl forkal xD

Illalla tulin vielä kattelemaan pikku karkuriponiani joka odotti jo sisällä. Kipaisin varustehuoneessa hakemassa tamman harjalaatikon ja pujahdin karsinaan. Suljin oven ja aloin puunata pikku kullanmuruani.
Olin siinä jo jonkin aikaa ponia harjaillut ja hoidellut, kun äitini soitti minulle. Hän sanoi että saan kyydin puoli kahdeksan sijaan vasta kahdeksalta. Sammutin puhelun miettiväisesti kun Mölli tuijotti vieressä rauhallisesti. Kaivoin taskustani leivänkannikan ja ojensin sen tammalle, joka otti sen mielellään vastaan. Astuin ulos karsinasta ja suljin oven.
Varustehuoneessa istahdin tuolille Möllin suitset sylissäni. Kurkotin pöydältä sienen ja otin siihen valjasrasvaa. Rupesin kaikessa rauhassa hinkkaamaan suitsien nahkaremmejä. Kun sain kaikki osaset jotenkin "pestyä", laitoin ne takaisin kaapin naulaan. Hypähdin varustehuoneesta tallin puolelle ja siitä vielä ulos. Katsoin kelloa, joka näytti 19:55. Lähdin käppäilemään kaikessa rauhassa parkkipaikalle jossa äitini jo odotti minua.

-Satu
tällasta lyhyttä tänään:D

Tamma juoksi ympärilläni liinassa. Se ravasi kevein ja rennoin askelin. Tammalla oli päällään juoksutus-varusteet, jaloissaan mustat pintelit ja päässään meksikolaiset suitset.
-Oooiikeen, hyvä Molli ! Kehuin tammaani. Olimme kahdestaan kentällä. Aurinko paistoi ja oli suhteellisen lämmin verrattuna muutaman viikon lämpötila-mittauksiin. Ulkona ei tuullut. Mollin kannalta ainakin se oli loistava asia, koska tamma oli rennompi tyynellä säällä.
Aloin hidastaa tammaa käyntiin. Heiluttelin juoksutusnarun toista päätä, ja hevonen pysähtyi kuin seinään. Lähdin keräämään narua ja kävelemään Mollia kohti. Se katsoi minua korvat hörössä, silmät suurina, mutta ystävällisellä ilmeellä. Silitin Möllin kaulaa ja kaivoin taskustani kuivan leivän murusen, jonka ojensin Möllille. Mölli otti sen tottakai innolla vastaan! Naurahdin pöllölle ponilleni, ja pyysin sitä peruuttamaan. Tamma peruutti kiltisti kolme askelta, jonka jälkeen annoin sille taas palkkion oikeasta työstä. Lähdin kävelemään kentän toisesta päästä taas toiseen päähän. Tamma kulki oikealla puolellani rauhallisesti. Keskellä kenttää pysähdyin. Molli otti yhden askeleen minusta eteempäin, mutta kiskaisin narusta hellästi ja tamma pysähtyi. Taputin sitä juoksutusvyön taakse ja kehuin ääneen.
Talutin Möllin karsinaansa. Riisuin ensin vyön, laitoin sen karsinan oven päälle odottamaan ja riisuin samalla muutin varusteet, jotka laskin pilttuun eteen. Vieressä oli myös tamman harjalaatikko. Otin sieltä pehmeän harjan, ja kävin tamman suht. nopsasti läpi. Suljin karsinan, otin mukaani juoksutusvyön ja suitset, ja vein ne varustehuoneeseen.
Annoin Möllille karsinan luukusta muutaman pikkuisen porkkanan palasen. Laitoin deltan ja pintelit laatikkoon ja vein ne taas satulahuoneeseen. Otin hyllystä tamman liikutusvihon, istuin sohvalle ja aloin kirjottamaan:
"Juoksutusta kentällä
Juoksutin Mölliä kentällä. M oli rento, rauhallinen ja astui keveästi. Ei säikkynyt, ulkona kaunis ilma. Kaikki askellajit läpi. Laukassa vähän innostui muttei sen kummempaa. Lopuksi vähän maastakäsin työskentelyä. Hieno Mölli !!!♥ "

3.3.2013 Maastoilua feat. Satu ja Epsu

- Nyt seiso, tuhahdan allani sähläävälle suokkitammmalle. Möllilla taitaa olla energiaa, ja olemme juuri lähdossä sen kanssa ekaa kertaa maastoon Funnel-aikoina. Mukaamme on tulossa Satu ja Epsu. Olen antanut tuolle luvan tulla Epsulla maastoon meidän kanssa, sillä haluan itse ratsastaa Möllilla tänään. Kun Satukin on kouluponini selässä lähdemme matkaan. Menen Möllin kanssa edellä. Varusteina minulla on: musta estesatula, musta-lila huopa, meksikolaissuitset, blingbling rintaremmimartingaali, lila-mustat pintelit joka jalassa, ratsastusloimi. Itselläni on lökärit, talvisaapikkaat, toppatakki ja kypärä, jonka alta pilkistää musta pipo ja pitkät hiukseni. Epsulla on satulan päällä koko fleeceloimi, jottei pikkuiselle tule kylmä. Lähdemme astelemaan ensin tietä pitkin rauhallisessa käynnissä. Mölli kylläkin yrittää silloin tällöin viuhahtaa jonnekkin ja yrittää ravata käyntivauhtia. Istun rauhallisena tamman selässä ja vähitellen se rauhoittuu sopivasti. Käännymme maastopolulle ja alamme ravata rauhallista vauhtia. Mölli yrittää tarjota laukkaa jo nyt, mutta rauhoittelen sitä. Keventelen nuoren tamman selässä rauhallista vauhtia. Mölli vaapottaa menemään kaula pitkänä ja huitoo hieman päätään. Epsu sipsuttaa jäätävää vauhtia perässämme. Sadulla tuntuu olevan keventämisen kanssa pieniä hankaluuksia.
- Kävellään jonkun matkaa taas, huikkaan ystävälleni ja tuo nyökkää myöntymisen merkiksi. Hidastan Möllin käyntiin ja Epsu on törmätä meihin. Jatkamme kävelyä vierekkäin. Onneksemme tammat tulevat hyvin toimeen. Kävelemme jonkin aikaa ja ravaamme taas. Suurinpiirtein lenkin puolessa välissä löydämme sopivan laukkapätkän. Minun pitää pidätellä Mölliä kauheasti, eikä Epsukaan meinaa pysyä käsissä. Laukkasuoran jälkeen ravaamme vielä hetken ja kävelemme sitten loppumatkan tallille.

Talutan Möllin sisälle yksäritalliin ja näen miten Satu vie Epsun pikkutalliin. Vien Möllin hoitopaikalle ja vaihdan suitset riimuun. Otan tammalta kaikki varusteet pois ja vien ne varustehuoneeseen paikoilleen. Haen varustehuoneesta vielä kaulakappaleellisen fleeceloimen. Palaan tamman luokse se käsissäni ja ripustan loimen loimitelineeseen. Harjaan Möllin ripeästi ja tarkastan sen jalat. Heitän kaulakappaleellisen fleecen tamman selkään ja kiinnitän remmit. Sen päälle heitän vielä sinisen toppaloimen ja olemme valmiit. Lähden taluttamaan Mölliä tarhaan ja jätän sen sinnä. Livahdan sitten pikkutalliin neuvomaan Satua Epsun jalkojen kylmäyksessä. Neuvon tuota hieromaan jalkoihin kylmälinimenttiä ja laittamaan päälle sitten pintelit. Laitamme Epsulle pelkän toppaloimen ja heitämme sen tarhaan. Satu lähtee jo kotiinsa ja lupaan tuolle että otan Epsulta pintelit pois heti kun olen liikuttanut Domen.

Sussu - Koivupihan Möllöttäjä

Molli on ollut tässä muutama kuukautta ilman varsinaista liikutusta, joten nyt alkaa taas kunnon ratsastus ja liikutus!!

Nappasin neidin nopsaan tarhasta ja talutin karsinaansa. Laitoin lukon kiinne ja hipsin hakemaan harjalaatikkoa. Tunkeuduin karsinaan, laskin laatikon ja suljin oven.
Harjailin siinä Mollia kolmisen varttia. Tamma oli todella likainen, kun on pakko nauttia ensimmäisistä viikoista ulkona ilman loimea!!
Heitin satulan ja suitset päälle, nappasin riimunnarun koukusta ja iskin sen kuolaimeen. Avasin karsinan oven. Maiskutin muutaman kerran huulillani, ja lähdin kävelemään ulko-ovea kohti. Mölli tuli rauhallisesti perässä.
Talutin maneesissa vielä hetken. Olin siellä yksin, kun taas kentällä ratsasti muutamia ratsukoita. Jätin oven auki, ulkona oli todella lämmin. Laskin sitten riimunnarun katsomon "aidalle", ja käskin tammani pysyä paikoillaan. Laskin jalustimet, ja kiristin vyön. Hiukan Molli luimisti, muttei sen enempää. Hyppäsin selkään.
Pyysin ravia. Tamma nosti kevyen ravin, ja jatkoi sitä maneesin toiselle puolelle. Ratsastin yksinkertaisesti vain maneesia ympäri tehden erilaisia ympyröitä, kaarevia uria ynnämuita harjoituksia. Menin aika kevyesti, mutta pyysin kuitenkin Mollilta pientä peräänantoa. Sillä täytyy nyt aloittaa hieman varovaisemmin ja rauhallisemmin, kun on ollut sitä lomaa kuitenkin aika kauan. Sille riittää jotkut puolituntiset ridaukset tähän alkuun, jotta saadaan siitä taas kunnon lihaksikas ja reipas ratsu!(:
Lopulta tamma pyöristyi ja alkoi hieman enemmän koota itseään. Olin tähän tyytyväinen. Annoin pitkät ohjat ja taputin tammaani hymyillen. Kävelin kerran maneesn ympäri, napppasin riimunnarun käteeni ja kävelin ulos. Siirryin hetkeksi vielä kentällle kävelemään. Muutamat ratsukot olivat siellä vielä, muttei se haitannut kun kentällä kuitenkin mahtui.
Halasin tyytyväisenä hevostani. Tulin karsinasta, suljin oven, ja kävelin tallista. Käpsyttelin kaikessa rauhassa skootterini luo (joka lepäsi parkkipaikalla). Nousin kyytiin ja lähdin

Astelin maneesiin ja samalla revin tammaani perässä.
-Et sitten yhtään reippaampaa pääse, mutisin hiljaa itsekseni. Käänsin hevosen naama maneesin ovea päin, ja suljin oven. Tamma perääntyi hieman, kun ovi narisi. Silitin Mollia hiukan ja tilanne oli ohi. Möllillä olin päällään estevarusteet. Ulkona oli kaunis ilma, mutta ajattelin tosiaan hypätä hiukan esteitä, enkä tiedä olisiko niin viisas ajatus lähteä yrittämään sitä kentälle. Sussun oli tarkoitus tulla hiukan kattelemaan ja auttelemaan minua jossain vaiheessa, mutta vielä olin yksin, seuranani vain hevonen. No, talutin kuitenkin Mollia muutaman kierroksen maneesia ympäri. Irrotin hevoseni hopeisesta kuolainrenkaasta kirkkaanvihreän riimunnarun ja laskin sen maneesin laidalle.

-Ovi aukeaa! kuului huudahdus maneesin toiselta puolelta. Olin juuri saanut Möllin pyöristymään kunnolla ravissa, mutta nyt se kohotti katseensa, kun kuuli oven kolahtelevan.
-Moikka! hätkähdin itsekkin hieman, koska en ajatuksissani ja fiiliksissä ollt tajunnut että Sussu seisoi maneesin laidalla.
-Terve! moikkasin Sussulle takaisin. Hidastin tamman käyntiin ja köpöttelin Sussun luo.
-Voin tehdä sinulle radan?
-Sopii hyvinkin! Rataa tarvitsemmekin Mollin kanssa, naurahdin. Annoin Möllin kävellä pitkällä ohjalla, ja samalla seurasin itse minkälaista esterataa Sussu oli tyrkyttämässä.

-Hyvä! Todella hyvä! kuulin maneesin keskeltä huudon. Nauroin tamman selässä tyytyväisenä ja silitin sen pehmeää kaulaa. Molli pärskähti tyytyväisenä.
-Se on alkanut nostaa katsettaan hyvin ennen estettä, Sussu totesi. Nyökkäsin, olin samaa mieltä.
-On tämä hevonen kyllä hieno! vinkkasin Sussulle silmää ja halasin ratsuani, joka nyt käveli.
-Voisit tulla radan vielä muutamaan kertaan, Sussu sanoi. Keräsin tamman ohjat jälleen, ja pyysin siltä ravia. Se nosti kepeän ja rennon ravin. Ravasin taas maneeesin toiseen päähän, ja nostin laukan kulmasta. Käänsin hevosta ensimmäiselle esteelle, ja kannustin sitä hyppäämään. No Molli hyppäsikin suurella ilmavaralla, ja hetken luulin jo menettäneeni tasapainon. Kuulin kun Sussu huusi vieressäni ja pyysi jatkamaan rataa. Tein kuten Sussu sanoi.

Kuulin, että tammani hirnui, kun kävelimme Sussun kanssa parkkipaikkaa kohti. Moikkasin Sussulle, joka sitten astui auton kyytiin. Itse nostin kypärän päähäni ja ponnahdin skootterin selkään. Käynnistin sen ja huristelin pois.
-Satu (:

-EI! EI MOLLI PYSÄHDY NYT !! yritin vaivalloisesti kentän hiekkaa suussani huutaa jotakin.
-Pahus! kirosin itsekseni, mutta se ei auttanut. Nuori ja villi tamma juoksi täyttä laukkaa kentän toiseen päähän. Rontti oli samaan aikaan ratsastamassa kanssani. Nousin seisomaan ja pyyhkisin hiekkaista paitaani kädelläni. Samalla huomasin, että Rontti seisoi edessäni.
-Tämä taitaa kuulua sinulle? Rontti naurahti. Hän piteli toisessa kädessään Lutoa, ja samalla tyrkytti minulle Mölliä, joka puuskutti raskaasti.
-Kiitos! Otin Möllin ohjasta kiinni ja talutin sen kentän keskeltä hieman reunempaan.
-Voi sua... alkaa varmaan uhmaikä olla menossa, mutisin. Samalla kun nousin selkään uudelleen, rupesin taas pohtimaan että mites tuo kaikki oikein tapahtui. Muistin ainakin sen, että tamma oli vain yht'äkkiä kääntynyt ympäri enkä ollut varautunut tilanteeseen. Ja sitten olinkin jo maassa.

Tamma ravasi kevyin askelin pääty-ympyrälllä. Tein ympyrällä harjoitusta "taivutus sisään, myötäys sisäkädellä, taivutus sisään, myötäys sisäkädellä" jne. Ei se ollut kylläkään niin helppoa kuin kuulostaa, sillä Mölli ei oikein olisi jaksanut keskittyä vaikka paljon töitä tein. Väänsin harjoitusta siinä niin kauan, että alkoi myödätä. Kyllä se pieni ja odotettu peräänanto kuitenkin löytyi vaikkakin sitä hetken haettiin! Seuraavan kokonaisen ympyrän jälkeen jatkoin suoraan uraa pitkin, ja yritin lisätä ravia hieman. Aluksi tamma ei oikein tajunnut, että mistä on kyse, mutta taas toistettiin harjoitusta jonkin aikaa. Sitten alkoi vauhtia löytyä mutta jarrut pysyivät paikallaan, onneksi !(;

Halasin ratsuani tyytyväisenä. Se nökötti rauhallisen oloisena karsinansa nurkassa. Viskasin sen ruokakuppiin vielä muutaman leivän nokareen ja nappasin harjalaatikosta pölyharjan. Kävin tamman läpi suht. nopeasti ja astuin taas karsinasta. Suljin oven. Mölli jäi vieläkin tölläämään samaiseen nurkkaan jossa se oli koko ajan oleskellut. Hipsin varustehuoneeseen ja tungin Möllin kaappiin sen harjalaatikon. Lähdin köpsyttelemään parkkipaikalle. Matkalla vastaan tuli Rontti ja uljas ratsunsa Luto, moikkasin heille. Jatkoin matkaani aina kotiin saakka, vaihdoin menopeliksi vain skootterini .

- Satyu

8.6.2013
Tänään ratsastin Mollillä kevyesti kentällä, kun ulkona oli todella kuuma. Menin ilman satulaa. Kuunteli apuja hyvin! Aluksi taisi poni hieman miettiä että "Tiputtaisiko tuon hullun muijan vai pitäisikö kuunnella ja rauhoittua", mutta loppujen lopuksi kulki oikein rennosti ! Ei laukkaa, käynti- ja ravityöskentelyä. Hyvin meni!
!!!Lähdemme Sussun kanssa lomalle huomenna, eli huomisesta perjantaihin asti emme ole paikalla!!!
-Satu

Möllin (liian) pitkän lomailun jälkeen palaillaan taas hieman aktiivisempaan arkeen.

Torstai - ihanan raikas päivä pikku estehyppelyille! Raahasin taas, tuttuun tapaan, Mölliä perässäni kohti maneesia. Mölli yritti esittää jotenkin väsynyttä, mutta olin varustautunut juoksutusnarun kera tämänpäiväiseen ilotulitukseen, olin nimittäin varma että tänään mennään ja lujaa! Onhan tammallamme ollut koko kesän ja alkusyksynkin mittainen loma... Hups. Kiskaisin punaisen oven auki. Se avautui raskaasti. Molli tuijotti sitä ihmeissään.
-Et oo tosissas! Esität niin kuin et olisi täällä koskaan käynytkään! Olet tainnut saada pitkäaikaisen auringonpistoksen, tai sitten ötökät ova myrkyttäneet sinut ? naurahdin jopa hieman tuima ilme kasvoillani. Kun oltiin päästy sisään asti, käänsin tamman taas ympäri ja revin oven takaisin paikoilleen.

-Huhhuh, viimeinen puomi paikoillaan, huokaisin ja taputin samalla Mollin ruskeaa kaulaa.
-Siinä taisikin olla sitten kaikki. Oletko sä valmis, "uljas ratsuni"? älähdin tyhmänrohkealla äänensävyllä. Epäilin vahvasti omaa kyydissä pysymistä, jonka takia olin pukenut päälleni mustan turvaliivin. Tästä syystä selkään kapuaminen oli vähän vaivalloista, jos nyt näin voisi sanoa. Kun olin kuitenkin päässyt selkään, kannustin Mollin reippaaseen käyntiin ja otin heti ohjat lyhyiksi käteen. Tamma olikin saanut ihan kiitettävän pitkät alkukäynnit minun säätäessä esteiden kanssa. Aloitin kuitenkin pohkeenväistölllä käynnissä. Mollin liikkeestä huomasi, ettei tamma ollut niinkään innostunut.

Lähestyimme pientä, ehkä viidenkymmenen sentin ristikkoa ravissa. Mölli nosti päätänsä nähdäkseen esteen. Olin itse jo kevyessä istunnassa. Tamma ravasi kovin lähelle, vaikka yritin viedä Mollia oikealle paikalle... Taisin kuitenkin epäonnistua ja Molli hyppäsi kun oli pakko. Nauroin selässä Suomipolleni omituista hyppytyyliä.
-Huomaa kyllä juu, että on jäänyt liikutus hieman vähemmälle, tai jotain, sanoin hiljaa. Nostin päädystä laukan, ja käänsin Möllin koko rata leikkaa-uralle, jossa odotti toinen, suurinpiirtein saman korkuinen pystyeste. Mölli kiihdytti vauhtiaan. Kannustin tammaa pienellä suun maiskuttamisella. Tällä kertaa Mölli hyppäsi hyvästä kohdasta ja meni yli varmalla hypyllä.
-Hyvä! huudahdin heti, kun tamma laski ensimmäiset jalkansa maan kamaralle.

Rapsuttelin Möllin säkää tyytyväisenä. Tamma oli juuri mennyt 70cm pikkuruisen radan ilman tiputuksia ja kieltoja! Kaiken lisäksi hajamielinen ratsastaja pysyi kyydissä! Jes! Nostin jalkani reippaasti Mollin pepun ylitse ja hyppäsin alas. Kun olin saanut jalustimet ylös, löysäsin satulavyötä hiukan. Molli katsoi minua mietteliään näköisenä, kun kävelin tarmokkaasti yhden esteen vierelle ja nostin puomin. Kaiken lisäksi koko touhussa kammottavinta oli se, että raukka joutui tepastelemaan perässäni käyden kaikki esteen monta kertaa läpi!
-No ompas sullekkin rankkaa! Tää touhu, huokaisin syvään ja katsoin Mölliä takaisin. Kun höpsö tamma huomasi minun tuijottavan sitä, se käänsi oman päänsä pois. Pöllö. Kun oltiin saatu kaikki esteet korjattua, kiskoin Möllin taas pelottavan, suuren oven luo, joka tälläkin kertaa kiljahteli avautuessaan. Huokaisin taas, kun näin Möllin ilmeen. "Voiei! Oven takana odottaa varmasti surma, kyseessä on taatusti joku salaliitto! Mami, miksi teet tämän mulle ?!"

Harjasin viimeisetkin irtokarvat Möllin selältä. Se rouskutti heiniään tyytyväisen oloisena. Karsinassa kaikki kohdillaan, ei pelottavia mörköjä eikä sitäkään kauheampia äänähdyksiä. Rapsutin tamman niskaa.
-Heippa pallero, nähdään taas, kuiskasin. Hujahdin käytävän puolelle ja suljin oven. Otin harjaboxin mukaani ja nakkasin sen varustehuoneeseen. Sitten hipsinkin jo ulos koko tallista. Kävin Luckyn luona tunkemassa oriille porkkanan suuhun, kun se seisoi vielä viimeisiä minuutteja tarhassaan, jonka jälkeen suuntasinkin parkkipaikalle ja kotiin.

Ou mai gaad... tekisi mieli repiä silmät päästä koska olen ollut nin järkyttävän epäaktiivinen... nyt on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni, anteeksi!  

Käväisin tänään vaan nopeasti tallilla. Harjailin hetken Mölliä. Tamma oli rento, ja minun lila pipo oli hyvännäköinen makupala Pipo kuitenkin säilyi hengissä, ja kivaa oli !

Koska olen mahdottoman viisas, en osaa ladata tuota kuvaa tähän foorumiin... No, linkki siis.

/pikapostaus

27.01.2014

- Nyt riittää! tuhahdan Mollille, joka huiskii päällään ja yrittää jyrätä ylitseni. Lätkäisen sitä lapasellani turpaan ja vähitellen tamma asettuu aloilleen. Näenkin Sadun kävelevän tallin suunnalta meitä kohti. 
- Ajattelin mennä ratsastamaan tällä. Lähinnä kattomaan miten pahasti ollaan takapakkia menty tän laiskottelun aikana, naurahdan Sadulle, joka tirskahtaa. 
- Mä olinkin jo kävelyttämässä sitä, mut kunnon ratsastus tekee takuulla hyvää, ystäväni sanoo ja hymyilee. Jatkamme yhdessä matkaa talliin rimpuilevan suokkitamman kanssa.  

Saavumme tamman karsinalle ja päästän sen sinne vapaana. Molli tutkii heti koko karsinan lävitse ja palaa tämän jälkeen kerjäämään Sadulta herkkuja samalla kun itse lähden hakemaan tuolle varusteita. Palaan hetken kuluttua karsinalle harjapakin, koulusatulan ja meksikolaissuitsien kanssa. Asettelen tavarat karsinan edustalle ja ojennan Sadulle harjan. Tämä käy Mollin nopeasti läpi sen kanssa, samalla kun itse kieputtelen pintelit tamman etujalkoihin. Tämän jälkeen nostan lampaankarvaromaanilla varustetun koulusatulan tamman selkään kiinnittäen samalla satulavyön. Satu suitsii tamman ja vaihdan itse jalkaani nahkaiset ratsastussaappaat kannuksilla varustettuna. Nappaan mukaani vielä kouluraipan ja vedän päähäni kypärän. Tämän jälkeen lähdemme kävelemään kolmestaan maneesille päin. 

Maneesi on onneksemme tyhjä ja nousen saman tien ratsaille ja annan Mollille löysää ohjaa. Tamma kävelee varsin reippaasti ja huiskii päällään ärtyneenä. Muutamien käyntikierrosten jälkeen kokoan ohjat käteeni ja alan taivutella tammaa ympyröillä. Molli vastustelee ohjaa ja pohjetta jonkin verran, joten otan paljon pohkeenväistöjä. Vähitellen tamma alkaa myödätä niskastaan ja muuttuu rennommaksi, joten nostan ravin ja alan ottaa rennossa ja pitkässä ravissa kahdeksikkoa. Molli liikkuu hieman kaahottamalla, joten joudun pidättelemään tammaa melko paljon. Otamme harjoitusravissa myös muutamat pohkeenväitöt, jonka jälkeen on laukan aika. Laukassa otan muutamat vaihdot, jotka sujuvat aivan yllättävän hyvin. Aloittelen tämän jälkeen jäähdyttelyä ravaten pidemmällä ohjalla. Molli ravaa todella rennosti, vaikkakin vauhtia on hieman liikaa. Hidastan hiljalleen käyntiin ja kehun nuorukaista. 
- Hyvin oli tammalla kaikki muistissa, kehun Sadulle, joka hymyilee kuin naantalin aurinko. Suunnitteillani on antaa tamma Sadulle kokonaan, kunhan se on vielä hieman vanhempi, sillä tahdon olla itse vielä mukana kouluttelujen loppuun asti. 

Ratsastuksen jälkeen hoidamme tamman pois ja loimitamme sen. Tänä talvena tammaa ei olekkaan klipattu, koska se on ollut vähemmällä käytöllä. Kun loimitus on kunnossa, vien varusteet varustehuoneeseen ja tämän jälkeen lähdemme Sadun kanssa viemään Mollia tarhaan. Saavuttuamme tarhoille, vapautamme tamman tarhaan ja suljemme portin perässä. Palaamme tämän jälkeen talliin tekemään tilannekatsausta Mollin varusteista. 

// Joku nopea tarinanpoikanen x)