Luckyn tempaukset!

Luck of Him NU


Voikontiikerinkirjava Colorado-ranger ori.
"Lucky" on veikeä nuori poika. Vasta 5 vuotias Lucky aloittelee western-ratsun uraansa hiljalleen. Luonteeltaan utelias ja yrittäväinen. Oria sanotaankin joskus "Miettelijäksi". Lucky nimittäin näyttää usein miettivän asioita hirmuisesti päässään. Yhteistyöhaluinen nuori kuitenkin. 157 cm korkea oripoika on koulutukseltaan HelppoA ja esteitä mennään 70 cm saakka. Tosin tarkoituksena olisi nostaa tasoja, sillä pojassa näyttäisi olevan tempperamenttia korkeampaankin pomppuun ja koulukiemuraan. Tällä hetkellä kuitenkin toimittaa harraste- ja kisaponin virkaa.

Pikkupojuni:3

Bussi toi minut Funnelin pihaan, ja lähdin kävelemään kohti tallirakennuksia. Kävelin yhden tallin läpi, mutta en löytänyt Lukepojuani enkä ketään ihmisiä. Kävin kurkkaamassa johonkin toiseen rakennukseen, mutta se ei ollutkaan talli. Löysin seuraavaksi oikean tallin ovelle, koska siellä oli joku tallityöntekijä. Hän osasi kertoa minulle Luken karsinan ja tarhan, Luke kuulemma oli tähän aikaan päivästä ulkona.

Tarhalla yllätyin. Pikkusesta, kolmivuotiaasta orivarsasta oli kasvanut komea, nuori hevonen! Nojailin aitaan ja huhuilin:
"Lukee, tuus kattoo ken tuli!"
Ori tunnisti nimen, jota muut eivät olleet koskaan oikeestaan käyttäneet. Luckyksi kai sitä kutsutaan yleensä - minulle se oli aina ollut Luke, siitä päivästä asti, kun näin sen muutaman tunnin vanhana. Tiesin jo ennekun ori syntyi, jo viikon tai pari aiemmin, että siitä tulee minun hoitohevonen, ja hoidinkin poikaa kolmivuotiaaksi asti Latun tallilla. Kerran hevoslistaa netistä selatessani huomasin, että se on myyty - ja nyt löysin kullannuppusen!

Luke ravaili innoissaan aidalle muistaessaan, että tunsi minut. Se jäi kuitenkin parin metrin päähän, ikäänkuin miettimään, olinko se varmasti minä - pikku tuumailijapoika.
"Nooh, mitä Lukepoju? Onko ollu ikävä", lepertelin kirjavalle voikolle. Sillä oli valkonen pehva missä on ruskeita plänttejä, ja ruskeessa karvassa on valkosia plänttejä. Hauskan värinen, ja minä taiteilijaihmisenä inhoan plänttien värittämistä...
(Aika greisiä oli käydä kattoo Luken vanhasta päikystä, et hoidin sitä 31. kerran sinä päivänä kun v-heppailua oli puoli vuotta takana :3)

Muistin viime kerran, kun Luken kanssa nähtiin. Kapusin sen selkään... Ja halasin sitä. Ensimmäisen... Ja viimeisen kerran.
Mutta jos kerta sanoin, että viimeisen kerran? Kyllä kai minä muutakin pojun.kanssa teen kun vain ajan, juoksutan ja ohjastajan! Nytkun Satu on sen ratsuksi opettanut. Minä ja Latu opetettiin sille kaikenlaista, mutta ei kavuttu selkään kun sen kerran.

Täytyyhän minun rikkoa se viimeisen kerran, mistä on seittemän ja puoli kuukautta aikaa, hellanjettas!
Hyppäsin aidan ylitse Luken luo, eikö se ollut moksiskaan kun ponnistin sen selkään ja halasin sitä.
"Voi poitsu, kun on olluna ikävä", sanoin ja tulin alas selästä. Puin sille sen vanhan, punaisen riimun, minkä olin pukenut sille monta kertaa, kun se oli kasvanut isommaksi. Talutin Luken sen karsinaan, mikä oli käytävän päässä.

En tehnyt muuta tällä kerralla, kun harjasin vain. Harjasin, ja harjasin, ja harjasin. Ja oripoika vain nautti ja mutisti heinäsasin jämiä verkon pohjalta.
Oli se maailma niin pieni.

Kata & Luke 1 HM
Vaaiko 32 HM?

Kiva tarina! Teillä kyllä alkaa varmasti mennä hyvin kun pääsette alkuun (;