Ystävänpäivämaasto 14.02.2015

Funnel järjestää 14.02 Ystävänpäivä maaston, johon on tervetullut 5 ulkopuolista ratsukkoa ja tallin väki.

Maaston voi suorittaa joko tarinalla tai kuvalla/kuvasarjalla. Suoritusten tulee olla lähetetty viimeistään ystävänpäivänä (14.2). Tarinan pituus vähintään 10 lausetta, kuvaile päivän sujumista (maasto/hevosen kuntoonlaitto ym.)
Maastoporukka lähtee tallin pihasta yhdeltä, maaston kesto on noin tunti, mikäli ei matkalla satu jotain odottamatonta. Lenkiltä löytyy 2 ravi- ja 1 laukkapätkä, muuten kuljemme käynnissä. Reitiltä löytyy suoria, leveitä teitä (ei kulje autoja) sekä metsäpolkuja.
Maastoon saa koristella itsensä ja hevosensa teeman mukaisesti halutessaan.

Maaston jälkeen on tallissa tarjolla sydänkeksejä ja kaakaota.

12.2 ulkopuolisten ratsukoiden paikat täynnä!

Osallistumiset mailitse virtuaalie[at]gmail.com, järkevästi otsikoituna. Liitä osallistumiseen oma nimesi, ratsusi nimi ja ratsusi osoite. Tapahtumaa ei tarvitse suorittaa osallistumisen yhteydessä.

Osallistujat tallilta:
Heidi - Ceferina Amaya
Hilja - Wellwind's Agape
Jazz - K.B Hurmaus

Ulkopuoliset (5/5):
Melina - Villahaan Halina
Pierre - Petäjän Peeta
Iivari - Classic Orchid
Paulo L. - Bambina
Lisa - Surku


♥ Suuri kiitos kaikille osallistujille ja huippuhienoa, että jokainen muisti myös lähettää suorituksensa ajoissa! Hyvää ystävänpäivää, muistakaahan halata läheisiänne. ♥
- Heidi


Suoritukset:

Melina - Villahaan Halina
Mieheni kyyditsi minut ja Halinan Funnelin pihaan, ja ilmoitti noutavansa meidät samasta paikasta muutaman tunnin kuluttua. Ystävällinen, Heidiksi esittäytynyt naishenkilö tuli meitä parkkipaikalle vastaan, ja neuvoi tien talliin, jossa saisin laittaa muiden osallistujien tavoin hevoseni kuntoon. Höpöttelimme ja tutustuimme kaikki toisiimme ponien puunaamisen lomassa, ja tunnelma oli kerta kaikkiaan katossa.

Kun pääsimme viimein ratsaille, oli ilma kuitenkin kaikkea muuta kuin sopiva ystävänpäivän viettoon. Taivaalta tuprutti sankasti lunta, ja kiskoin takkini kauluksia jo hytisten ylemmäs. Suuntasimme nokat kuitenkin Heidin ja Ceen vanavedessä lähimaastoon. Kävelimme kauniissa, lumisissa maisemissa hiljalleen, ja vähitellen lumentulokin lakkasi. Rupattelimme niitä näitä, ja jaoimme romanttisia illanviettosuunnitelmiamme kikatellen. Ihana ystävänpäiväretkemme huipentui laukkapätkään, jonka aikana tunsin itseni jälleen siksi nuoreksi tallitytöksi, joka riemuitsi sydämestään joka kerta hevosen kyytiin päästessään. Sellainen riemu unohtuu herkästi arjen keskellä, ja pieni muistutus hevosharrastuksen ihanuudesta (näin kylmillä talvikeleilläkin) teki terää. Jatkoimme tallille rauhallisessa käynnissä, ja perillä harjasimme hevosemme vielä pikaisesti ennen kun päästimme ne vapaisiin tarhoihin piehtaroimaan.

Kävimme juomassa sisällä vielä kaakaot ja syömässä kasan sydänpipareita, ja jaoimme toisillemme ringissä pieniä ystävällisyyksiä päivän teeman mukaisesti. Kun kotiinlähdön aika koitti, ja mieheni saapui hakemaan minua ja Halinaa, olin jo vaarassa hukuttaa hänetkin siirappiin päivän tapahtumia kerratessani. Lopulta tyydyin vain huokaamaan, miten ihana päivä meillä lempitammani kanssa olikaan.

****

Jazz - K.B Hurmaus
Kun olin huomannut tallin ilmoitustaululla mainoksen ystävänpäivä maastosta, en voinut jättää menemättä. Heidin huomattua minut hän ylipuhui meidät mukaan. Mutta kumman hevosistani valitsisin? Fiinin ja neitimäisen tammani vai tuon voikon hurmurin, joka huhuili olkani takaa? No, päädyimpä tekemään elämäni suurimman virheen, kun kirjoitin Harmin nimen ilmottautumislomakkeeseen...  Jotenka päätettiimpä lähteä Harmin kanssa sitten hurmaamaan koko tammaporukka, joka ei lopulta ollutkaan kovin fiksu päätös.

Olin tullut ajoissa tallille harjaamaan "herrasmiestäni", jonka toivoin pysyvän tänään nahoissaan. Tai oikeastaan yhden ajatuksen kurissa. Hevonen söi rauhassa aamuheiniään kun puunasin sitä, ja innostuimpa jopa letittämään Harmin harjan ranskanletille. Siististi laitettu harja toi sen komean ja lihaksikkaan kaulan hyvin esille, pitihän jätkän näyttää hyvältä näinkin tärkessä tilaisuudessa kuin ystävänpäivämaasto. Pihalle kuului ajavan hevoskoppi ja kun kavion kopina rampilta kuului laskeutumisen merkiksi innostui Harmikin. Orini hirnahti ja seinän takaa kuului pieni vastaus, mikä sai voikon pään sekaisin.
"Pitäähän sun osata käyttäytyä, etkä voi kyllä mun päällekään tulla!", komensin ja huiskautin narulla oria ympäri korvia. Mitäköhän tästäkin tulisi? Kävin hakemassa varusteet ja siistin satulahuovan, koska poni oli aloittanut ajoissa karvojen pudottamisen ja näin ollen joka paikka oli täynnä vaaleita karvoja. Saatuani Harmin varsuteisiin, ja itsenikin, olimme valmiit lähtöön. Talutin hevosen ulos karsinasta suunnaten ulko-ovelle ja puristin ohjia rystyset valkeina. Se tästä vielä puuttuisi, että kohta pihaa ympäri juoksisi hullaantunut ori naisten seurassa.
"Me mennään vähän kauemmaks tän hurmurin kanssa nii saatte mennä selkään rauhassa", huikkasin ja talutin Harmin pihan laidalle. Se malttoi selkäännousun seistä yllättävän nätisti ja rauhassa keräsin ohjat käsiini. Kimakka huuto raikui parkkipaikan yli, kun ratsuni avasi suunsa. Great! Pohkeet kiinni ja kerran raipalla korvien väliin kun ori hyppäsi pystyyn.
"Eiköhän sitten lähdetä!", Heidi huusi ja lähdimme porukan viimeisinä.

Sää oli mitä mahtavin. Lunta hipsutteli kauniisti ja puheensorina täytti hiljaisen tien. Ajoittainen Harmin kiljuminen rikkoi seesteisen tunnelman, mutta yritin vain olla huomaatta sitä.
"Mites te ootte illan ajatellut viettää?", Heidi kysyi silmää iskien. Melina kertoi sädehtien romanttisesta illallissuunnitelmastaan miehensä kanssa ja me muut  nyökyttelimme hyväksyvästi.
"Mitä sinä Jazz oot ajatellut?", Hilja kysyi. Punastuin hennosti, olin yrittänyt olla vastaamatta tähän kysymykseen.
"Noo hmm", yritin kierrellä, mutta useampi silmäpari oli kääntynyt puoleemme.
"Kerro nyt, naisten keskenhän täällä ollaan", Heidi yritti. En kai pystyisi välttelemään.
"Hyvä on." Huokaisin ja nostin kädet ilmaan antautumisen merkiksi.
"Ajattelimme viettää...", ehdin aloittamaan, mutta yhtäkki Harmi mukamas säikähti kiven kyljestä lentoon lähtenyttä lintua ja peruutti vauhdilla ojaan. Ojassa olikin yllättävän paljon lunta, mutta ori pyörähti ympäri ja jatkoi matkaansa vauhdilla lumiselle sänkipellolle. Jarrut hävisivät kiihtyvän vauhdin mukana, eikä kääntäminenkään oikein onnistanut.
"Saamarin poni", kirosin ja yritin jarruttaa. Viimeinen vaihtoehto: kokeillaan norsujarrua! Otin toisella kädellä tiukan otteen satulasta ja toisella kädellä tempaisin minkä pystyin. Ori jarruttikin yllättäen pidätteen voimasta ja istahti hämillään hankeen. Puuskuttaen se nousi seisomaan ja lähdin ohjaamaan sitä takaisin muun joukon luokse.
"Hengissä ollaan", sanoin hymyillen koko porukalle ja kapusimme ojan läpi samaiselle tielle mistä olimme lähteneen.
"Otetaanko pätkä ravia, vai miten on Harmin laita?", kysyi Heidi. Nyökkäsin, ei tämä enää jaksaisi riekkua.
"Mennään vaan, tää on jo hankireeninsä tehnyt", nauroin ja lähdimme ravaamaan yhtäaikaa tietä pitkin. Voikko pysyi nätisti kuolaimella, eikä jaksanut enää edes katsella sievien tammojen perään.

Vihdoin tuli viimeinen laukkapätkä, jolloin kaikki muutkin pääsivät revittelemään kun vain Harmi. Annoin orin venyttää kaulaansa hyvin rennommalla ohjalla ja se laukkasi nätisti tuntumalla istuntani alla.
"Hieno jätkä", kehuin sitä ja samalla taputin sen kaulaa. Olimme siirtyneet käyntiin ja hevoset pärskähtelivät tyytyväisinä.
"Ai niin Jazz, me ei kuultu vielä sinun vastausta", Melina yhtäkkiä muisti ennen tallin pihaa. En siis vieläkään onnistunut pääsemään pälkähästä.
"Olkoon menneeksi. Päädyin ostamaan kynttilöitä, suklaata ja...", pidin pienen tauon ja jatkoin sitten hiljaisemmalla äänellä:
"käsiraudat poikaystäväni iloksi." Myönsin lopulta punastellen, joka sai kaikki muut kikattamaan. Onneksi he eivät esittänee enää lisäkysymyksiä vaan pääsimme hyvissä tunnelmissa lopettamaan maastomme tallin pihaan. Hoidettua ja loimitettua Harmin, vein sen vielä omaan tarhaansa riekkumaan ja huutelemaan tyttöjen perään, jotka ystävällisesti rapsuttelivat toisiaan parin aitauksen päässä. Virkistävän maastoretken päätteeksi kävimme syömässä vielä oikein maukkaita sydänpipareita ja juomassa lämmintä, joka tuli kyllä tarpeeseen.

Jazz & Hurmaus kiittävät ja toivottavat hmm, pirteää ystävänpäivää, ja muistakaa halata ystäviänne<3

****

Heidi - Ceferina Amaya

Pieni lumikuuro kesken lenkin ei häirinnyt upeaa päivää yhtään.

****

Paulo L. - Bambina
Oli mukava aina välillä mennä omien tuttujen reittin ulkopuolelle ja totuttamaan hevosia uusiin kavereihin ja maastoihin. Tällä kertaa olin napannut matkaani Bambinan ja lähdimme yhdessä Funneliin ystävänpäivämaastoon. Paikan päällä huomasin ettei Bambina ollut suinkaan ainoa ara-appaloosa, sillä samaa kirjavaa rotua edusti Iivarin Classic Orchid, jota Iivari kutsui tutummin Chillyksi. Kirjavaan joukkoon mahtui myös muutama suomenhevonen, upea P.R.E. tamma sekä suloinen risteytysponi. Varustimme kaikki hevosiamme ja odottelimme tallin omistajaa Heidiä. Hän oli varustanut itselleen edellä mainitun P.R.E. tamma Ceen ja hyppäsi nyt sen selkään. Me muut teimme perässä ja kun kaikki olivat kivunneet ratsujensa selkään antoi Heidi muutamat ohjeet:
- Otetaan nyt alustavaksi järjestykseksi seuraava: Halina, Peeta, Harmi, Surku, Chilly, Bambina ja Gina. Jos ongelmia ilmenee niin vaihtakaa paikkaa jonkun kanssa, mutta varovasti ja vikkelästi ettei tule ylimääräistä kränää. Matka on pääasiallisesti käyntipainotteinen, mutta otamme kaksi ravipätkää ja yhden laukkapätkän. Älkää etenkään laukkaosuudessa menkö hevosten kanssa rinnakkain etteivät ne ala kisaamaan ja pidetään muutenkin sellainen mukava turpaväli kaikken kesken. Jos ihmeempiä ei ilmene olemme takaisin tallilla noin kello kaksi. Oliko kysyttävää? hän kysyi vielä loppuun ja kun kaikki vain puistelivat päätään lähdimme matkaan.

Aamulla oli vielä ollut sumuisaa, mutta pikkuhiljaa sumu oli hälventynyt ja olimme saaneet reissullemme ihanan auringonpaisteen. Kaikki hevoset kulkivat tyytyväisen näköisiä pitkin hiekkatietä, korvat hörössä ja reippain askelin. Pian peltoaukea päättyi ja siirryimme puiden katveeseen. Lumi oli viimepäivien aikana vähän sulanut ja maa alkoi paljastua. Olin itse jo ihan kevättunnelmissa ja minun puolestani kaikki lumi saisi jo pikkuhiljaa hälvetä, jotta kevät lähtisi kunnolla käyntiin. Istuimme kaikki niin tyytyväisinä hevostemme selässä, että seuraava tapahtuma yllätti jokaisen. Vähän matkan päässä metsän siimeksessä lähti nuorehko hirvi liikkeelle ja sen aiheuttama rapina sai yhden jos toisenkin hevosen hyppäämään nahoistaan. Etenkin edelläni kävellyt Chilly teki valtavan sivuloikan ja Iivarilla oli täysi työ pysyä mukana. Tästä kuitenkin selvittiin pelkällä pienellä säikähdyksellä eikä yksikään hevonen lähtenyt juoksemaan takavasemmalle. Bambina normaaliin tapaansa ei sen kummemmin asiaa suurennellut vaan teki se tyypillisen "peura ajovaloissa"-töksäyksen jatkaen sitten matkaansa normaalisti.

Olimme kulkeneet jo tovin verran, kun Heidi huusi edestä "ravia!". Yksitellen hevoset lähtivät toinen toisensa perään ravaamaan. Vaikka Bambinalla onkin aina hyvä tempo, joutui se nyt oikein pinnistelemään pysyäkseen isompien hevosten perässä. Itse päätin vain istua taakse ja antaa Bambinan mennä niinkuin parhaaksi näki. Tamma tykkäsi ravata ja pystyi ravaamaan yllättävänkin vauhdikkaasti. "Käynti!" kuului käsky edestä ja kaikki siirtyivät käyntiin. Hevoset pärskivät innostuksesta, kun seurasimme Heidiä ojan yli metsäpolulle.

Kuljimme metsäpolkua pienen metsäkaistaleen läpi ja saavuimme jälleen hiekkatielle. Olin ollut niin ajatuksissani, etten oikein tiennyt enää kuljimmeko jo kohti tallia vai edelleen poispäin siitä. Eteemme aukesi pitkä upea suora ja tuntui kuin jokainen hevonen ja ratsastaja olisi tiennyt mitä seuraavaksi tulee. Laukkaa! Kun jälleen Heidin käsky edestä kävi lähti jokainen hevonen hurjaan neliin pitkin ihanaa hiekkatietä. Minun oli jopa pakko jarruttaa Bambinaa, jotten saanut edellä olevan kavioista kiviä naamaani. Suora oli pitkä, mutta kuten kaikkia hyvä, loppui sekin aikanaan ja jatkoimme jälleen käynnissä. Muutaman kilometrin jälkeen otettiin vielä viimeinen ravipätkä ja annoin Bambinan ravata taas pidemmillä ohjilla ja rennosti. Vähän jokaisen hevosen alkuhuuma oli nyt hieman laantunut, joten Bambinankaan ei tarvinnut kipittää hurjaa vauhtia muiden perässä. Jälleen Heidin käskystä siirsimme käyntiin ja hetken päästä pystyimmekin jo näkemään tallipihan.

Kaikenkaikkiaan koko retki olin oikein miellyttävä ja Bambinakin käyttäytyi niin mallikkaasti. Sen kanssa onkin aina ilo lähteä uusille reiteille ja tulemme ehdottomasti uudestaan Funneliin jos tällainen maasto vielä järjestetään. Kiitos järjestäjälle ja muille osallistujille tämän mahdollistamisesta!

****

Pierre - Peeta
Käväsimme tänään Peetan kanssa Funnelissa järjestetyssä ystävänpäivämaastossa, ja oli kyllä aivan mahtava reissu! Heti aamutuimaan lastasin orin kuljetusautoon ja huristelimme yhdessä tuumin Funneliin, jossa Heidi otti meidät iloisesti vastaan. Ennen maastoon lähtöä vaihdoimme koko porukan kanssa hieman kuulumisia ja nostatimme tunnelmaa, kunnes siirryimme varustamaan hevosiamme lähtökuntoon. Peeta nuokkui laiskanoloisesti sille varatussa karsinassa, mutta reipastui heti nähdessään varusteet, joita kiikutin mukanani. Ori selvästi tiesi pääsevänsä kohta pitämään hauskaa muiden hevosten kanssa. Nätisti, kuin liimattuna seisovan hevosen hoitaminen on yhtä tanssia, ja olimmekin orin kanssa valmiina ennätysajassa. Muiden ratsukoiden valmistuttua yksi toisensa jälkeen aloimme pikkuhiljaa valua tallipihalle, josta pääsimme lähtemään pari minuuttia päivä yhden jälkeen. Alkutaival kuljettiin rauhallisesti, jotta hevoset saisivat tottua ennestään tuntemattomien hevosten läsnäoloon, mutta maastoreissulla pääsimme myös hurvittelemaan. Parin ravipätkän jälkeen hevoset alkoivat olla siinä kunnossa, että oli aika painaa kaasua. Peeta kulki hyvin tuntumalla, ja syöksähti leikkisästi eteenpäin heti luvan saatuaan. Ori ei kuitenkaan lähtenyt muutaman muun hevosen tavoin rentoon kisailuun, vaan tyytyi pitämään perää. Hiljentelimme hevoset tien päässä, josta siirryimme pienille ja mutkasille metsäpoluille, joilla Peeta oli aivan omiaan varmajalkaisuutensa ansiosta. Ori valikoi askeleensa tarkasti, eikä tämän selässä tarvinnut juuri varoa. Osa metsäpoluista oli ollut vähemmällä käytöllä, joten hevoset joutuivat paikottain kahlaamaan pehmeässä nietoksessa. Peeta ei korvaansa lotkauttanut kahluuhommiin joutuessaan, vaan alkoi leikkisästi tanssahdella hangessa intoa täynnä olevan varsan tavoin. Palailimme pikkuhiljaa tallille, vaikka itse kukin olisi varmasti halunnut retken jatkuvan edes hetken pidempään. Tallilla meitä odotti kuitenkin kuppi kuumaa kaakaota ja pientä purtavaa, mikä kruunasi koko päivän. Myös Peeta sai oman osansa herkuista ruisleipäsiivun muodossa.

****

Hilja - Wellwind's Agape
Aamu valkeni auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, linnut lauloivat, lumet sulivat hitaasti ja ilma tuoksui raikkaalta. Auringon säteet pakottivat siristämään silmiä, mutta pian auringon säteet olivat vaihtuneet pilviseen taivaseen ja sankkaan lumisateeseen. Sään muutos tuntui kyllä harmilliselta, mutta eihän sille mitään voinut. Hevoset pärskähtelivät malttamattomina ja välillä kuului kavion kuovintaa. Ratsut ja ratsastajat olivat valmiina lähtöön tallin pihalla ja pian Heidi johti porukan kulkemaan läheistä metsäpolkua päin. Pysyttelin Ginan kanssa joukon häntäpäässä ja kuuntelin muiden ystävänpäivämaastoon osallistuneiden juttelua osallistuen itse välillä mukaan. Tie oli joskus lumikerroksen peittämä, mutta välillä kavioiden alla lässähteli melkein sula lumi. Gina heitteli päätään innoissaan ja asteli eteenpäin kevyillä askelilla.

Kerran matkan aikana Harmi päätti järjestää yllätyksen Jazzille ja lähti rymistämään ilman varoitusta. Onneksi Jazz kuitenkin sai voikon ratsunsa hallintaan ja pian he tulivatkin jo muun porukan luo. Tunnelma oli rento koko matkan ajan. Edellä ratsasti Heidi ja hänen perässään kulki hevosjono, josta löytyi suomenhevosia ja upeita sirompia ratsuja. Viimeisenä töpötteli pieni ja karvainen Gina, jonka nypitty harja heilui ponin askelten tahdissa. Hyvin tamma pysyi kuitenkin isompienkin hevosten mukana, vaikka ei omannutkaan kovin suuria askeleita. Tosin Gina osasi spurttailla vikkellästi, jos välimatkaa kertyi edes pikkusenkaan liikaa.

Laukkasuoran koittaessa Heidi antoi hevosensa laukata reippaasti ja muut seurasivat esimerkkiä ilman turhia jarrutteluja. Gina ponkaisi vauhtia takajaloilla ja syöksyi eteenpäin. Tuota takajalkojen voimaa saisi kyllä näkyä kentälläkin, mietin ja löysäsin ohjastuntumaa hieman. Tuuli inisi korvissa ja ilma täyttyi kavioiden kopinasta sekä pärskähdyksistä.

****

Lisa - Surku
Varustimme hevosiamme Funnelin tiloissa ripeästi, taustamusiikkina soi tallissa NRJ. Iloinen puheensorina täytti käytävän, kun ihmiset tutustuivat toisiinsa ja juttelivat hevosistaan kilpaa. Pian olimme valmiita lähtemään maastoon, jäimme vielä odottamaan letkan vetäjää Heidiä saapuvaksi paikalle. Surku näytti kivalta letitetyssä harjassaan ja ostamassani vaaleanpunaisessa satulahuovassa.

Heidin saapuessa nousimme selkään ja sovimme jonon järjestyksen. Olin Surkun kanssa keskimmäisenä miltei, en oikein edessä enkä takanakaan. Ruunani kanssa jouduin hieman taistelemaan matkan vauhdista. Se olisi mielellään ravannut koko ajan tai ainakin mennyt reipasta keskikäyntiä. Istuin napakasti satulassa ja pidättelin sitä jatkuvasti, jotta sain sen kulkemaan risteytysponi Ginan takana eikä vierellä. Metsätie oli hurmaavan kaunis, kun katselin ympärilleni. Lumiset koivun oksat painuivat alaspäin ja ojanpenkka kimmelsi valkeuttaan auringon valossa. Havahduin vasta, kun kuulin Heidin huutavan "Ravia!". Koko jono lähti tasaiseen ravin askellukseen ja välillä kuului takaatani jonkun pärskähtelyä ja kikatusta. Surku meni todella hienosti, paremmin kuin kuvittelinkaan. Se ei tällä kertaa naljaillut mitenkään, vaikka vauhtia siltä löytyikin.

Laskimme taas käyntiin ja aloitimme rennon jutustelun, sillä hiljaisessa luonnossa kuulimme toisemme erinomaisesti, vain kaviot narskuivat lunta vasten. Juttelun aiheemme oli tietysti ensimmäisenä miehet, josta sitten siirryimme kaikille rakkaaseen aiheeseen, hevosiin. Kerkesimme setviä paljon asioita ja hauskaa muuten oli! En ole koskaan tuntenut itseäni näin kotoisaksi täysin vieraassa ratsastajaryhmässä. Pian tulimme pitkälle hiekkatien suoralle, joka oli kuin tehty laukkasuoraksi. Heidi kysyi olimmeko valmiita ja myöntävän vastauksen saatuaan hän nosti omalla hevosellaan laukan. Surku ampaisi kuin raketti eteenpäin ja sen turpa iskikin Ginan takapuoleen, josta seurasi ponitamman hermostuminen ja se nosti takajalkansa ilmaan. Hilja ihmeen kaupalla kuitenkin pysyi selässä. Surkun reaktio oli loikata sivulle ja heittää hervottomat pukit laukassa, joten minä roikuin kaulalla. Hilja kiljaisi Heidille ja koko jono pysähtyi, jopa Surku muiden mukana. Ensin alkoivat järkyttyneet katseet "sattuiko?", ja kun he huomasivat minun olevan kunnossa, alkoi räikeä nauru sillä roikuin edelleen Surkun kaulassa kiinni kuin apina. Nostin itseni takaisin selkään ja jatkoimme vielä n.200m rauhallisessa laukassa, jonka jälkeen kävelimme jo tallille päin.

Ennen tallia otimme vielä yhden ravipätkän ja sen jälkeen kaikki pääsivät mutustelemaan herkullisia sydänkeksejä tallille, sekä juomaan kuumat kupposet kaakaota. Keskustelu kävi vielä kovasti ratsastuksen jälkeenkin, mutta evästyksen jälkeen porukka alkoi hälvetä omille kotitalleilleen.

****

Iivari - Classic Orchid