Luton ja Rontin päiväkirja

ML Shadow
Päiväkirjan päätähtenä on FWB-tamma ML Shadow, lempinimeltään Luto. Luto on monipuolinen, eloisa ja kiltti. Luto puuhailee ihmisten kanssa mielellään, ja sitä voikin käsitellä ja ratsastaa melkein kuka vaan. Se käyttäytyy melkein tilanteessa kuin tilanteessa ja on maastovarma. Tamma omaa hyvän hyppytyylin, mutta on painottunut lähinnä kouluratsastukseen. Se onkin hyvin miellyttävä ratsastaa, sillä Lutolla on oma moottori ja eteenpäinpyrkimys, mutta myös jarrut löytyvät.

Rontti
Luton hoitajana toimii Rontti. Rontti on 14-vuotias ja kahdeksatta luokkaa käyvä tyttö. Hänellä on puoleen selkään yltävät vaaleat hiukset sekä siniset silmät. Rontti on 168 cm pitkä ja hoikka. Luonteeltaan hän on vähän ujo, mutta ystävällinen, auttavainen ja tuttujen kesken saattaa olla puheliaskin. Rontti on harrastanut ratsastusta noin 4 vuotta. Rontti pitää itseään lähinnä kouluratsastajana, mutta hyppää esteitäkin mielellään. Ratsastuksen lisäksi Rontti tekee mielellään maastakäsintyöskentelyä, ja hänestä on tärkeää luoda luottamussuhde hevoseen.

Tutustuminen ja maastakäsittelyä

Miten tässä nyt näin on päässyt käymään. Minä, vannoutunut poniratsastaja, matkalla tallille katsomaan puoliveristä hoitsuani. Olenhan minä kaiken kokoisilla hevosilla ratsastanut, mutta poneilla pääasiassa. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön ja olen innoissani pyöräillessäni kohti Funnelia ensimmäistä kertaa.

Tallitiellä polkiessani suuret vaahterat huojuvat vielä lehdettöminä tuulessa. Sää on mitä parhain, on lähes hellettä. Kääntyessäni tallin pihaan silmiini osuu ensimmäisenä suuret tarhat hevosineen ja siistit, punaiset rakennukset. En oikein tiedä, mihin minun pitäisi jättää pyöräni, mutta päädyn viemään sen nojaamaan pienemmän tallirakennuksen seinään jonkun muun pyörän viereen. Äkkiseltään en näe tallipihalla ketään, joten menen ensimmäisenä hevosia katsomaan.

Etsin katseellani punaruunikkoa hevosta. Lopulta löydän etsimäni ja kävelen tarhan aidan luo. Luto hamuilee maasta heinän viimeisiä rippeitä joku muu hevonen vierellään. Minut nähdessään se nostaa vähän päätään, mutta ei jaksa kiinnostua sen kummemmin. Jään kuitenkin hetkeksi katselemaan. Luto näyttää hiukan arvelujani pienemmältä, mutta kaunis se kyllä todellakin on. Siitä huomaa heti, että sen kanssa on tehty kunnolla töitä. Sen takapäässä ja selässä on mukavasti lihaksia, eikä sillä ole mitään römppämahaa. Kun olen kököttänyt jo jonkun aikaa tarhan reunalla, päättää Luto tulla katsomaan lähempää. Ilmeisesti ruoka alkaa olla loppu. Annan Luton haistella kättäni ja rapsutan sitä vähän etuharjan alta. Sitten lähden kävelemään kohti tallirakennusta.

Tallissa ei ole tällä hetkellä ollenkaan hevosia. Sen sijaan näen jonkun, ilmeisesti Kasperin, lakaisemassa tallin lattiaa. ”Tuota osaisitko sä kertoo missä Heidi on? Mä oon muuten Rontti. Oon ensimmäistä kertaa täällä”, sanon hiukan ujosti. ”Aa moro, oot vissiin se Luton uusi hoitaja?” Kasper sanoo ja minä nyökkään vastaukseksi. ”Nii tosiaan se Heidi taitaa olla päärakennuksessa, mutta kyllä se varmaan sieltä kohta tulee. Sä voit kyllä sen Luton jo käydä hakemassa jos haluut”, Kasper jatkaa. ”Okei, thanks”, minä vastaan hänelle ja lähden viemään laukkuani varustehuoneeseen.

Kävelen uudestaan Luton tarhalla ja otan riimunnarun aidalta. Luto ja toinen hevonen kävelevät molemmat portille. Pujahdan lankkujen välistä tarhaan ja napsautan narun Luton riimun. Hätistän sitten toisen hevosen kauemmaksi ja keinottelen itseni ja Luton tarhasta niin, että se ei pääse karkaamaan. Taputan Lutoa kaulalle ja lähden sitten taluttamaan sitä kohti pikkutallia. Silloin näin kuitenkin jonkun kävelevän luokseni ja pysähdyin. ”Moikka! Sä taidat olla Rontti eikö? Tervetuloa vaan Funneliin”, nainen jonka tunnistin Heidiksi sanoo hymyillen. ”Kiitos! Kävinkin tässä jo hakemassa Luton. Aattelin kuitenki vielä varmistaa, että onko väliä mitä tän kanssa tänään teen”, sanon. ”Ei ole oikeestaan välii. Mitä vaan ite haluut”, Heidi sanoo. ”Okei, mä tykkään tehä maastakäsinjuttuja, joten aattelin alottaa tänään siitä.”

Juttelimme vielä hetken siitä, mitä minä voin Luton kanssa aina halutessani tehdä. Sitten vein Luton talliin hoitopaikalle. Jätän riimunnarun Luton kaulalle odottamaan, ja lähden hakemaan varustehuoneesta harjoja. Lasken harjapakin Luton viereen ja otan sieltä toiseen käteeni kumisuan ja toiseen pölyharjan. Rapsuttelen kumisualla mahanalusen ja jalat niin puhtaaksi kuin saan. Kovin likainenhan Luto ei ole, lähinnä pölyinen, joten harjailen sen pölärillä läpikotaisin. Luto seisoo tietenkin rauhassa paikallaan koko ajan, oikeastaan se on puolinukuksissa. Selvitän vielä harjan ja hännän sekä puhdistan kaviot. Kun olen tyytyväinen lopputulokseen, lähden viemään harjoja paikalleen. Samalla otan laukustani sojottavan pitkän kouluraipan mukaani siltä varalta, että tarvitsisin sitä maastakäsittelyssä.

Irrotan Luton hoitopaikan naruista ja lähden taluttamaan sitä kohti maneesia. Viheltelen maneesin ovea avatessani siltä varalta että maneesissa on joku. Näenkin maneesissa ratsastajan ratsastamassa pilkukkaalla hevosella pitkin ohjin. ”Moi! Häiritseekö jos teen Luton kanssa vähän maastakäsinjuttuja?” kysyn tytöltä. ”Ei ollenkaan! Oon just tässä loppukäyntejä kävelemässä ja meen kohta pois”, tyttö sanoo ystävällisesti. ”Okei hyvä juttu.”

Lähden ensin kävelemään Luton kanssa ympäriinsä. Luto kävelee nätisti vierelläni ja rupean tekemään pysähdyksiä. Ensimmäisellä yrittämällä Luto kyllä pysähtyy, mutta parin askeleen viiveellä. Pakitan sitä siis kaksi askelta taakseni. Sitten pyydän Luton liikkeelle. Teen taas pysähdyksen ja jälleen Luto pysähtyy askeleen viiveellä. Pyydän sitä siis peruuttamaan askeleen. Vielä kolmannen kerran toistan saman, mutta sitten Luto alkaa pysähtymään ajallaan ja minun ei tarvitse pakittaa sitä. Teen sen jälkeen vielä pari pysähdystä.

Tässä vaiheessa pilkukas hevonen ratsastajineen lähtevät ulos maneesista. Minä päätän taas pysäyttää hoitsuni. Tällä kertaa kuitenkin vaadin Lutoa pysymään paikallaan. Kävelen pari askelta Lutosta poispäin, koko ajan sitä silmiin katsoen. Luto yrittää ensin lähteä kävelemään perääni, mutta silloin heilutan riimunnarua niin, että se peruuttaa askeleet jotka se otti. Yritän uudestaan ja Luto tajuaa nopeasti jutun juonen. Kävelen niin kauas, että pidän ihan narun päästä kiinni. Odotan hetken ja sitten kehun sitä ja palaan sen luokse. Kävelemme hetken ja sitten toistan saman.

Seuraavaksi rupean tekemään ravi-käynti-siirtymisiä ja käännöksiä. Yritän saada Luton hereille ja kuulolle. Ensin se reagoi vähän viiveellä, mutta rupeaa sitten kuuntelemaan jonkun verran. Kun olen tyytyväinen, jätän harjoituksen sikseen ja pysähdyn maneesin ovelle. Rapsuttelen ja silittelen Lutoa ympäriinsä. Huomaan, että se pitää erityisesti harjan alta rapsuttelusta. Hetken päästä päätän lähteä takaisin talliin. Suunnittelen jo samalla ensi kerralla ratsastavani.

Tallissa harjaan Luton vielä kevyesti, vaikka se on ihan puhdas. Annan sille myös taskussani olleen pienen porkkanan palan. Luto hamuilee lisää taskustani ja naurahdan sille. Katson kelloa ja huomaan sen olevan jo kymmentä vaille viisi. Etsin siis Luton karsinan ja vien sen sinne, sillä kohtahan muutkin hevoset otetaan sisään. Sanon vielä moikat Lutolle, ja menen sitten varustehuoneeseen hakemaan laukkuani. Tapaan siellä myös pilkullisella hevosella ratsastaneen työn, joka esittäytyy Hiljaksi. Jäämme juttelemaan hetkeksi ja Hilja kertoo hoitsuistaan, Monasta ja Oonasta. Olen hyvin tyytyväinen ensimmäiseen päivään Funnelissa, sillä olen tutustunut uuteen ihanaan hevoseen ja uusiin ihmisiin.

Rontti & Luto 1hm!

//Mulla ois ollu valmiina kaks kuvaa liittyen tähän tarinaan, mutten osaa laittaa niitä tähän Luin kyllä pulina ykkösestä Heidin ohjeet Hiljalle, mutta siinä hostaus palvelu on eri mikä mulle tulee.//

Ihanaa saada uusi hoitaja tallille, Luto kiittää myös kovasti (:
Yritän kirjoitella välillä jotain rakentavaa kommenttia hoitotarinoista, mutta nyt irl-elämän kiireiden vuoksi olen jättänyt sen melkein kokonaan pois. Ensimmäiseksi tarinaksi oikein hyvä tarina, kirjoitusvirheitä en löytänyt yhtään.
Yritän tutkia tuota kuvanhostaus asiaa foorumin ylläpidosta, jos sieltä löytyisi joku apu, jotta saisitte kuvia helposti tänne. Toki ilmaisiakin kuvapalveluita löytyy netistä, vaikkakin suurin osa niistä on englannin kielisiä (photobucket muunmuassa).

Tästä tarinasta 12v€.

Älä hätäänny, jos en kommentoi siis tarinoita joka välissä, yritän sitten jossain vaiheessa rutistaa tarpeeksi aikaa ja annan sitten isomman rahasumman kerralla. (:

Edelliseen tarinaan liittyviä kuvia linkkeinä, alla Rontti, Luto ja Heidi:
https://plus.google.com/u/0/photos/115071153352609151404/albums/5877505830002788337/5877505830413346802

Ja tässä sitten maastakäsittelyä maneesissa:
https://plus.google.com/u/0/photos/115071153352609151404/albums/5877505830002788337/5877506023595290962

Rontti ja Luto 2hm!

Sanokaas toimiiko noi linkit teillä. Jos joku keino keksitään miten noit kuvia sais hostattua, niin sitten muokkaan tätä hoitomerkintää

Ihanat kuvat! Kuvista 15v€.

Ensimmäinen ratsastus

Kävelen Funnelin tallipihalla vetäen hupun päähäni, sillä on juuri ruvennut satamaan. Onneksi sade vaikuttaa vain kuurolta ja se varmaan meneekin kohta ohi. Toivon mielessäni, että ensimmäinen ratsastus Lutolla piristäisi hiukan harmaita fiiliksiä. Kaikki hevoset on jo otettu sisään, sillä kellon on vähän yli viisi. Tallustan siis saman tien pikkutalliin.

Talliin astuessani muutama utelias hevosen naama kurkkaa karsinoistaan tulijaa. Moikkaan Jullea ja Sussua, jotka ovat parhaillaan harjailemassa Viuhtia. Sitten menen Luton karsinan luo. Luto tulee haistelemaan minua karsinan ovelle ja rapsutan sitä vähän. Lutoa kuitenkin kiinnostaa tällä hetkellä enemmän sen juuri saama iltaruoka, joten se palaa mutustamaan puuroaan. Minä lähden varustehuoneeseen ja vien laukun kaappiini. Istahdan sohvalle ja otan hevoslehden käteeni, sillä ajattelen antaa Luton syödä ruokansa rauhassa. En kuitenkaan kauaa jaksa lehteä selailla ja viiden minuutin kuluttua menen harjat mukanani Luton karsinalle.

Luto on saanut ruokansa syötyä, joten napsautan riimunnarun kiinni sen riimuun. Solmin Luton kiinni karsinan kalteriin tottuneesti vetosolmulla ja ryhdyn puunaamaan Lutoa huolella. Harjaaminen on ehkä yksi niistä asioista, johon en ikinä kyllästy. Otan pahimmat liat pois kovalla harjalla ja viimeistelen tuttuun tapaan pölärillä. Harjan ja hännän harjaan vain kevyesti, jotta jouhia ei lähtisi turhaan.

Harjattuani Luton lähden hakemaan satulaa, suitsia, bootseja sekä pinteleitä. Asettelen kaikki tavarat syliini parhaani mukaan ja hoipun takaisin Luton luo. Kun nostan satulaan Luton selkään, se katsoo minua kuin tietäen mitä tuleman pitää. Asettelen huovan paikalleen ja laitan vyön kiinni. Seuraavaksi rupean käärimään pinteleitä ja laitan bootsit etujalkoihin. Kun olen saanut kaikki jalkavermeet laitettua, lähden hakemaan omia kamppeitani. Varustehuoneessa laitan päähäni jo vähän käytössä kuluneen kypäräni ja käsiini horzen ratsastushanskat. En ole varma tarvitseeko Luto raippaa, mutta jätän kuitenkin kouluraippani kaappiin.

Laitan Lutolle normi nivelsuitset. Luto ottaa kuolaimet suuhun nätisti ja rouskuttelee kuolaimiaan laittaessani solkia kiinni. Kiristän vielä vyön ja sitten lähden taluttamaan tammaa ulos tallista. Minua alkaa hiukan jännittää ja yritän pitää hermot kurissa. Mahdankohan pärjätä tammalle? Onkohan ratsastelustani mitään hyötyä tällaiselle hienolle kouluratsulle? Kysymykset pyörivät mielessäni, mutta sysään ne pois ajatuksistani. Heidihän oli sanonut, että Luton selkään voi laittaa melkein kenet tahansa ja se menee ihan nätisti.

Päädyn taluttamaan ratsuni tyhjillään olevalle kentälle. Olen aina pitänyt enemmän kentällä kuin maneesissa ratsastamisesta. Sadekin on lakannut kokonaan, eikä kenttä pienestä kuurosta ole tullut edes märäksi. Talutan Lutoa yhden kierroksen kenttää ympäri ja pysäytän sen sitten kentän keskelle. Luto katselee ympärilleen korvat hörössä. Viereisestä maneesista kuuluu ääniä, ja päättelen Sussun pitävän Jullelle tuntia Viuhtilla. Vedän jalustimet alas ja säädän ne suurin piirtein sopivanmittaiseksi. Koska en näe lähistöllä jakkaraa, nousen Luton kyytiin ähisten ilman koroketta. Tämä on taas yksi niistä hetkistä, jolloin olisin kiitollinen jos jaksaisin venytellä ahkerammin.

Painan kevyesti pohkeillani Luton kylkiin sekä nostan toista istuinluutani hieman, ja Luto lähtee rauhalliseen käyntiin. Annan hoitsuni kävellä ihan pitkin ohjin niin kuin aina alkukäynneissä. Pyydän Lutoa hiukan pidentämään askeltaan, ja sen letkeät askeleet keinuttavat lantiotani. Kävelen pitkin ohjin vielä jonkun aikaa ja rupean sitten keräilemään ohjia. Ryhdyn taivuttelemaan ratsuani molempiin suuntiin ympyrällä ja kaarevilla urilla. Unohdan kuitenkin alkuun kunnon ulko-ohjantuen, joten Luto ei meinaa taipua rehellisesti. Mutta kun ryhdistäydyn itse, otan ulko-ohjan käteen ja muistan katsoa ylös, alkaa Luto rentoutua mukavasti ja taipuu hyvin. Taputan sitä kaulalle sisäkädelläni ja keräilen sitten ohjia paremmalle tuntumalle. Pyydän takajalkoja kunnolla alle kohti ulko-ohjan tukea ja ryhdyn tekemään temmonvaihteluja. Pyydän pitkillä sivuilla keskikäyntiä ja lyhyillä sivuilla kootumpaa käyntiä. Teen myös lyhyitten sivujen keskelle pysähdykset.

Keskikäynnit eivät ensin oikein onnistu, sillä pumppaan liikaa istunnalla ja Luton pää nousee ylös. Muistutan itselleni, kuinka herkkä hevonen Luto on, ja yritän tehdä asioita mahdollisimman pienin avuin. Pikku hiljaa alkaa sujua paremmin ja Luto lisää käyntiä rennommin. Se hakeutuu kuolaimelle ja koottu käynti sujuu hienosti. Saan myös ratsastettua lopulta hyviä tasajalkapysähdyksiä. Olisihan niissä parantamisenkin varaa, mutta en halua jäädä hiulaamaan pysähdyksiä nyt. Päätän siis siirtyä raviin.

Kevennän ensin, jotta saisin helpommin Lutoa ratsastettua edes jonkinlaiseen peräänantoon. Jään ravaamaan isolle keskiympyrälle ja keskityn vain hyvään raviin. Yritän saada rauhallisia, mutta tarmokkaita askelia. Luton ravi on todella isoa, ja selkeän rytmin ansiosta löydän nopeasti hyvän rytmin myös kevennykseeni. Sitten päätänkin kokeilla harjoitusravia. Ja voi että miten vatsalihakset joutuvatkaan hommiin. Yritän hampaat irveessä saada oloni enemmän ratsastajaksi kuin perunasäkiksi. Mietin ratsastuksenopettajan ohjeita: Katse eteen, kädet paikalleen, jäntevä ryhti, alaselkä rennoksi, hengitä, ulko-ohjantuki jne. Ja pikku hiljaa alan saada rytmistä paremmin kiinni. Ryhdyn väistättelemään Luton takaosaa ulos ympyrällä. Luton ravi muuttuukin sitä helpommaksi istua, mitä paremmin sen takajalat saa alle ja selän nousemaan.

Annan Lutolle ja itselleni pienet välikäynnit ennen laukkoja. Sitten keräilen ohjat takaisin tuntumalle ja nostan laukan suoraan käynnistä. Luton laukka on valtavaa ja ihanaa, ja koitan koota sitä hieman. Laukkaan kenttää ympäri ja teen loivat kiemuraurat pitkille sivuille. Ne onnistuvat ihan hyvän. Kerran Luto pudottaa raville, kun unohdun kyytiin istuskelemaan, mutta sitten tsemppaan ratsastustani. Laukkaan vielä toiseen suuntaan ja kokeilen vähän keskilaukkaa. Niistä Luto innostuu ja ravisiirtymiset vähän venähtävät. Olen kuitenkin tyytyväinen ja ryhdyn ravailemaan loppuraveja eteen-alas.

Talutan vain kevyesti hionneen ratsuni vielä loppukäyntienkin jälkeen talliin. Riisun sen karsinassaan ja harjaan sen. Nojaan Luton selkään ja rapsutan sen säkää. Luto hamuilee takkiani kuin rapsuttaakseen takaisin. Luto todellakin osaa piristää. Tovin kuluttua jätän hoitsuni rauhaan ja päätän ryhtyä pesemään sen varusteita.

Rontti ja Luto 3hm

Maastakäsittelyä ja muuta puuhailua

”Helou, kelpaako kyyti Funneliin?” Kysyn juuri bussista pysäkille tulleelta tytöltä. ”No mikä ettei”, Hilja sanoo ja istahtaa pyöräni tarakalle. Pyöräilen Hiljaa kyytsäten lyhyen matkan tallin pihaan ja jätän pyöräni tuttuun paikkaan. Lähdemme yhdessä kävelemään kohti pikkutallia. ”Aiotko tehdä Luton kanssa tänään jotain?” Hilja kysyy minulta varustehuoneessa. ”Heidi sanoi ratsastaneensa Luton eilen, joten tänään on taas vuorossa maastakäsinpuuhailua. Mulla on vähän kaikenlaista mielessä”, vastaan hänelle virnistäen. ”Okei. Mä meinasin mennä ajamaan Monaa ja teen ehkä jotain Oonanki kanssa”, Hilja sanoo ja rientää hakemaan Monaa tarhasta.

Kävelen Luton tarhalle riimunnaru kädessäni. Pujahdan valkoisten aitalankkujen välistä tarhaan ja menen Luton luo. Silitän sen kaulaa huokaisten helpotuksesta, sillä Luto ei taaskaan ole kovin likainen. Päättelenkin Luton olevan siisti tammaneiti. Luto haistelee kättäni uteliaasti, mutta minulla ei ole valitettavasti sille mitään syötävää. Siispä lähden taluttamaan hoitsuani tarhasta talliin.

Vien Luton karsinaan ja ryhdyn harjailemaan sitä. En jaksa sitoa sitä kiinni, sillä enhän laittaisi sille mitään kummempia varusteita. Harjaan Lutoa kymmenisen minuuttia ja putsaan sen kaviot. Kun olen valmis, jätän Luton hetkeksi karsinaan odottamaan, sillä tarvitsin muutamaa asiaa maastakäsittelysessiooni. ”Sattuuko sulla olla turhaa muovipussia?” kysyn Monaa varustavalta Hiljalta. ”Hmm no käy kattoo mun kaapista. Siellä taitaa olla joku valkoinen pussi. Saat sen jos haluat”, Hiljaa sanoo kummastellen ja arvaan mitä hän ajattelee. ”Okei kiitti, mä tarviin sitä maastakäsittelyssä jos sitä mietit. Saat sen takaisin sen jälkeen.”

Löydän Hiljan kaapista muovipussin hetken etsittyäni. Ryttään sen hupparini taskuun. Omasta kaapistani otan naruriimun, jonka olin ostanut Lutolle maastakäsittelyä varten. Raippaa en tällä kertaa aikonut ottaa, sillä se olisi aika turha. Palaan hoitsuni luo, otan riimun sen päästä pois ja sujautan naruriimun tilalle. Oion harjan pois riimun alta ja napsautan narun kiinni naruriimuun. Sitten työnnän karsinan oven auki ja lähden taluttamaan Lutoa ulos auringon paisteeseen.

Kurkkaan maneesin ovelta maneesiin. Täydellistä, ei ketään. Käännän Luton oven sisäpuolelle ja suljen oven. Sitten irrotan narun hoitsuni riimusta. Luto ei taida tajuta vapauttaan, vaan jää möllöttämään paikalleen. Naurahdan sille, heilautan riimunnarua kädessäni ja maiskautan. Luto lähtee ravaamaan ympäri maneesia ja minä menen suurin piirtein maneesin keskelle. Hoputan Lutoa vielä vähän lisää ja Luto ravaa lennokkaammin. Lopulta se innostuu itsekin ja nostaa laukan. Annan Luton juosta ympäriinsä, kunnes se kyllästyy ja palaa luokseni. Taputan sitä hymyillen kaulalle ja laitan narun kiinni. Luto pärskähtelee tyytyväisenä.

Ryhdyn tekemään samoja talutusharjoituksia kuin viimeksikin. Pysähdyksiä, peruutuksia tarpeen mukaan, siirtymisiä sekä käännöksiä. Luto onkin nopeasti kartalla mistä on kyse. Siispä seuraavaksi onkin vuorossa uusi juttu. Pysäytän Luton ja kaivan taskustani Hiljan muovipussin. Luto katsoo sitä ihmeissään. Annan sen ensin haistella pussia. Luto puhisee silmät suurina kun vähän rapistan pussia, mutta tajuaa sen sitten tutuksi jutuksi. Ryhdyn heiluttamaan pussia Luton kyljen vieressä. Luto väistää takajaloillaan poispäin pussista. Jatkan pussin heiluttamista, kunnes Luto malttaa seisoa paikallaan. Silloin lopetan heiluttamisen saman tien. Harjoituksen ideana on, että hevonen oppii seisomaan paikallaan tilanteessa kuin tilanteessa. Sen lisäksi hevonen tajuaa pikku hiljaa, että tähän ihmiseen voi luottaa, sillä ihminen ei tee sille mitään pahaa. Tämä olisi ainakin tavoitteena.

Heiluttelen ja rapistelen pussia Luton molemmilla puolilla, selän ja kaulan päällä, mahan alla, pepun takana, pään päällä ja kaikkialla missä keksinkään. Pussi pään päällä on Lutolle pienoinen järkytys. Lopulta se kuitenkin hyväksyy sen ja malttaa seisoa. Muovipussi ei enää kummemmin jaksa kiinnostaa. Laitan pussin siis taskuuni ja rapsutan sekä silittelen Lutoa. Tämä riittäisi tälle päivälle.

Maneesista päästyäni menen ruohoiselle alueelle syöttelemään Lutoa, jotta se tottuisi laidunruohoon ennen laitumelle laskua. Istahdan maahan ja kaivan kuulokkeet taskustani kuunnellakseni kännykästä musiikkia. Luto ahmii tyytyväisenä vehreää ruohoa vieressäni. ”Saanko liittyä seuraan?” Hilja kysyy kevyesti hionutta Monaa taluttaen. Hilja ja Mona olivat varmaan juuri tulleet lenkiltä. ”Siitä vaan”, vastaan hymyillen. Hilja istahtaa viereeni istumaan ja Mona suorastaan hyökkää ruohon kimppuun. Nauramme yhdessä ponille, kun se ahmii ruohonkorsia kuin viimeistä päivää.

Rontti ja Luto 4hm!

Laitumella

https://plus.google.com/u/0/photos/115071153352609151404/albums/5887921269229100497/5887921267323253458?pid=5887921267323253458&oid=115071153352609151404

Luto ei olisi millään halunnut nostaa päätään ruohosta, kun menin hakemaan sitä laitumelta Menin tänään koulua kentällä ja loppukäynnit maastossa, ja ihan hyvin meni. Tein mm. takaosakäännöksiä ja pohkeenväistöä. Aurinko paistoi ja kuuma tuli!
En ole itse kovin tyytyväinen tähän kuvaan, sillä tietokoneella Luto näyttää ihan punaiselta, tausta ei näy ja Rontti näyttää ihan retulta :'D

Rontti & Luto 5hm!

13 + 13 + 13v€

Ihana kuva (:

Karkulainen ja estehyppelöitä

”Huh, eiköhän tämä jo riitä”, huokaisen kannettuani maneesin muutamia puomeja ja tolppia. Olin aamulla päättänyt kokeilla tänään ensimmäistä kertaa hyppäämistä Lutolla ja jännitys kipristeli nyt vatsassa. Vakuuttelen itselleni, että kaikki menisi ihan hyvin, sillä onhan Luto vanha konkari myös hyppäämisen saralla. Lähden kävelemään kohti tallia, jossa hoitsuni odottaa hoitopaikalla. Olen jo harjannut Luton, joten lähden hakemaan sen varusteita satulahuoneesta.

Kävellessäni Lutoa kohti satula ja suitset kädessäni, kuulen ulkoa merkillistä melua. Luto nostaa päänsä ja kuuntelee korvat kääntyillen. Ihmettelen melskeen syytä, mutta samassa Sussu tulee tallin ovelle. ”Rontti, tuu äkkiä tänne! Mona on karannut ja juoksentelee nyt ympäri pihaa”, Sussu huudahtaa melkein nauraen. ”Juu, mä tuun ihan just”, vastaan hänelle. Sussu juoksee pihalle, ja minä lähden hänen peräänsä tyrkättyäni satulan ja suitset sivuun. Ja totta tosiaan, Funnelin pihalla kirmailee pieni shetlanninponi häntä tötteröllä. Muut hevoset juoksevat ihmeissään laitumien aidan viertä pitkin ja erityisesti Shita innostuu esittelemään hienoja rodeo-taitojaan. Heidi, Kasper, Anni ja Sussu yrittävät estää Monan pääsyn pois Funnelin pihasta.

”Yritetään saartaa se nyt!”, Heidi huutaa, kun Mona vihdoin pysähtyy hetkeksi haukkaamaan ruohoa tammalaitumen aidan viereen. Lähden muitten mukana piirittämään oikukasta shetlanninponia, mutta kun Mona huomaa lähestyvät ihmiset, se pyrähtää Annin ja minun välistä hurjalla vauhdilla. ”Pahuksen pirulainen”, Kasper murahtaa ja lähdemme yrittämään uudestaan. Yritämme pyydystää Monaa ainakin vartin. Onneksemme se ei kuitenkaan halua lähteä kavereitten luota kauas, vaan pysyy Funnelin pihapiirissä. Lopulta Mona antautuukin ja antaa Sussulle kiinni. ”Viekää Mona siksi aikaa talliin, että saadaan selville mistä Mona pääsi karkaamaan”, Heidi sanoo helpottuneena. Sussu lähtee taluttamaan Monaa talliin ja minä menen talliin hänen perässään.

Luto kuopii turhautuneena tallin lattiaa palatessani sen luo. ”Soo tyttö, muut ne siellä vain juoksentelevat. Anteeksi kun jouduit odottelemaan”, rauhoittelen Lutoa ja silitän sen kaulaa. Luto katselee vielä pihalle tarkkaavaisena, mutta rauhoittuu kun ryhdyn laittamaan sille satulaa ja suitsia. Melkoista välineurheilua tämä ratsastus, mietin mielessäni kantaessani vaivoin Luton luo vielä martingaalia, buutseja, suojia, ratsastuskypärääni, esteraippaani sekä hanskojani. Lasken kaikki tavarat maahan ja laitan Luton kuntoon. Kun sekä ratsu että ratsastaja ovat vihdoin valmiina, lähden taluttamaan Lutoa kohti maneesia.

Olen kasannut pitkälle sivulle sarjan, josta toinen este on okseri. Kentän keskellä on ristikko vinottain, jotta sen yli voisi mennä koko rata leikkaalla. Toisella pitkällä sivulla on vielä trippeli ja kentän päädyissä on maapuomit, joiden yli voi tehdä ympyrän. Esteet ovat aika matalia, sillä en ole ennen hypännyt Lutolla. Mitään mörköjä en kentälle kantanut. Talutan Lutoa ensin pari kertaa radan ympäri ja nousen sitten kyytiin. Lyhennän jalustimia parilla reiällä Luton seisoessa kiltisti paikallaan. Sitten pyydän ratsuni käyntiin ja Luto lähtee innokkaasti eteenpäin.

Verryttelen ensin ripeästi käynnissä tekemällä pysähdyksiä ja peruutuksia. Koetan heti alkuun saada Luton takajalat kunnolla hommiin. Luto tuntuu ihan hyvältä, vaikkakin siirtymiset ovat vähän kiireisiä. Ryhdyn ravailemaan molempiin suuntiin ja teen temponvaihteluita ja ympyröitä puomien yli. Huomaan, että vasen kierros sujuu paremmin, joten teen tehtävää enemmän oikeassa kierroksessa. Ravin jälkeen laukkaan vielä hetken ennen kuin tulen esteitä. Annan Luton laukata reipasta laukkaa kenttää ympäri.

Kävelen alkuverryttelyn jälkeen tovin pitkin ohjin. Minulla alkaa olla jo liian kuuma, joten viskaisen hupparini maneesin oven lähelle. Ryhdyn sitten keräilemään ohjia. Luto tietää mitä tuleman pitää, ja yrittää jo lähteä omin luvin ravaamaan. Pidätän sitä vähän ja sitten pyydän sen itse raviin. Tulen ensin ravissa kentän keskellä olevan ristikon, joka on keskeltä ehkä vain 40 cm. Luto menee niin pienen esteen yli vaivatta.  Tulen esteen heti perään laukassa, ja tällä kertaa Luto tekeekin yllättävän ison loikan ja jään hypystä vähän jälkeen.

Uskaltaudun tulemaan seuraavaksi pitkällä sivulla olevaa sarjaa, jonka ensimmäinen este on 60 cm ja okseri 70 cm. Luto innostuu, kun ohjaan sen kohti esteitä laukassa. Tulemme sarjalle turhan kovaa, ja okserin puomi meinaa tulla alas. Onneksi se kuitenkin vain heilahtaa, ja pääsen yrittämään heti uudestaan. Pidätän tällä kertaa enemmän ja nostan ylävartaloa pystympään. Laukka-askeleet osuvatkin nyt paremmin esteitten väliin ja hypyt onnistuvat. Taputan Lutoa kaulalle sisäkädellä. Kylläpä sillä onkin hauska hypätä!

Tulen vielä pari kertaa ristikkoa ja sarjaa peräkanaa, kunnes uskaltaudun hypätä trippelin, jonka korkein puomi on 80cm. Minua jännittää pikkuisen, vaikkakin tietysti aivan suotta. Annan Lutolle laukkapohkeet ja Luto ponnahtaa laukkaan. Lähestymme estettä reippaassa tempossa, mutta emme kuitenkaan liian kovaa. Luto hyppää trippelin valtavalla loikalla ja pysyn hädin tuskin mukana hypyssä. Tulen trippelin vielä uudestaan ja sitten vielä kaikki esteet peräkkäin ratana. Olen tyytyväinen rataan, joten siihen on hyvä lopetella. Ryhdynkin tekemään kevyet loppuverkat ja kävelen pitkään loppukäyntejä.

Kun talutan ratsuani talliin, vastaani tulee Monaa taluttava Heidi. ”Tarhan aidan yksi alalankku oli irronnut ja Mona oli käyttänyt tilaisuuttaan hyväksi. Korjasin aidan, joten Mona pää se takaisin pihalle”, Heidi sanoo hymyillen. ”Mahtoikohan Mona kaivata takaisin laitumelle?” arvelen nauraen. ”hyvin paljon mahdollista”, Heidi vastaa.

Tallissa otan Lutolta varusteet pois ja vien sen sitten pesukarsinaan. Luto on hionnut vain vähän, mutta ajattelin silti viilentää sitä huuhtaisemalla sen kevyesti. Luto pärskähtelee tyytyväisenä, kun olo viilenee. Kokeilen samalla joisiko Luto. Lutolla ei kuitenkaan ole jano, joten lähden viemään sitä laitumelle. Siellä se piehtaroi nautinnollisena, ja pyrähtää sitten kavereittensa luo. Jään katselemaan hevosten touhuja toviksi, ennen kun raahaan itseni viemään estekalustoa paikalleen.

Rontti  & Luto 6hm!
Käytin tässä tarinassa myös Monaa, ei varmaan haittaa