Purkin ja Jonnan päiväkirja

Pieni Purnukka
"Purkki"
Shetlanninponi
Ruuna
Omistaja; Sussu

Purkki on itsepäinen tapaus. Joskus vedetään täyttä pukkilaukkaa ympäriinsä kun taas joskus kulkee kiltisti ympäriinsä. Yleisesti
ottaen siis Purkki on kuitenkin ihan mukava poni. Joskus tämä herrakin on toiminut kisaponina, mutta siitä nyt on aikaa.
Herra tuli joulukuuussa, tarkemmin sanoen Suomen itsenäisyyspäivänä Sussulle ylläpitoon sen tuojalta Hopulta. Sussun olisi tarkoitus
jatkaa ratsastusharrastustaan Purkin kanssa ja pyöriä silloin tällöin kilpailuissakin. Tavoitteena kaksikolla olisi muutamissa kilpailuissa käyminen ja perus ratsastelu.

Jonnan Idefix
"Jonna"
Suomenhevonen
Tamma
Omistaja; Sussu

Jonnan Idefix, tutummin Jonna, on luonteeltaan varsin vaihteleva. Useimmiten tamma kuitenkin on mukava ja yhteistyöhaluinen
kaikin puolin, eikä tuota hoitaessa hankaluuksia. Antaa tehdä kaikki toimenpiteet mukavasti, mutta varustamisesta ei oikein pidä.
Jonna ei kuitenkaan pure tai potki, mutta satuloidessa yrittää livahtaa alka pois ja suitsiessa puristaa hampaat tiukasti yhteen.
Taluttaessa Jonna jyrää joskus, kun taas joskus tulee kiltisti perässä.
Ratsastaessa tamma on vauhdikas ja osaava. Sen kanssa on mukava ratsastaa ja harjoitella niin koulua, kuin esteitäkin. Usein
Jonna kuumuu esteistä melko paljon ja koulussa taas on hienosti kuulolla kunhan sitä ratsastaa oikein.

Niin, mut kuka se Sussu oikeen on?
Susanna, tutummin vain Sussu on 15vuotias lyhyehkö neitokainen, joka rakastaa hevosia ja poneja. Isot hevoset ovat neitokaisen mieleen siinä missä pikkuponitkin. Sussu on melko hiljainen, mutta lähteehän hänestä ääntäkin. Tyttönen on melko kova riiteliä vanhempiensa kanssa, mutta ollaanhan sitä välillä ihan kilttikin. Sussuun on helppo tutustua ja hänestä saa usein pitkäaikaisenkin kaverin. Hiukset tällä neidolla ovat vaaleat, jo selän keskiosaan ylettyvät laineilevat kikkurat. Ne ovat usein ratsastaessa ponnarilla, kuten tallilla muutenkin. Koulussa kiharat ovat usein vapaina ja sähköistyvät helpolla.
Sussu on melkoinen varusteratsastaja ja haluaa aina vaatetuksensa sopivan hevosen varusteisiin. Niimpä Purkilla ratsastaessa tytöllä on v-sininen huppari ja valkoinen toppaliivi, kun taas Jonnalla ratsastellessa musta huppari ja punainen toppaliivi. Housujen väri vaihtelee, mutta nahkaiset ratsastussaappaat on yleensä aina jalassa. Raipatkin löytyy sopivaan sävyyn;)

Tämä siis on kahden ihanan hevosen päiväkirja, jonne niiden omistaja turinoi päivien tapahtumia. Kuvia ja tarinoita tulee omistajan ehtimisen ja jaksamisen mukana.

Molempia hevosia hoitaa Julle.
Silloin tällöin molemmilla ratsastaa myös Hilja.

6.12.2012 Meidän yhteisen polun alku♥

Vilkaisen vieressäni auton takapenkillä istuvaan Hoppuun. Virnistän tuolle pienesti ja katson sitten ikkunasta ulos. Yritän painaa kaikki maisemat tarkasti mieleeni, kun matkaamme kohti Pientalli Funnelia. Siellä asuu Hopun risteytysponi Jadesha ja nyt sinne muuttaa minullä ylläpidossa oleva Pieni Purnukka, tutummin Purkki. Purkki on oikeasti Hopun. Ruuna on minulla ylläpidossa tammikuun loppuun ja sitten katsotaan, ostanko ruunan kokonaan itselleni. Hoppu on mukanani tuomassa ruunaa uudelle tallille ja samalla tuo varmaan käy moikkaamassa omaa hepoaan.

Auto kaartaa Pientalli Funnelin pihaan ja pysähtyy. Nousen ulos autosta ja vilkaisen auton yli Hoppuun. Tuo hymyilee ja nyökkää sitten tallin ovelle päin. Siellä seisoo tallin omistaja Heidi.
- Sä ootkin varmaan Sussu? Hopun mä nyt tunnenki, tuo nainen kysyy hymyillen.
- Jeps. Käyks et otetaan Purkki ulos? kysyn ja vilkaisen traileriin.
- Senkuns. Näytän sitten minne sen voi tarhata, Heidi kertoo. Astelen trailerin ovelle ja Hoppu avustaa isääni avaamaan takasillan. Kun takapuomi on auki, annan Purkille luvan lähteä pakittelemaan. Poni tulee ulos sähläten ja päästää ilmoille kuuluvan hirnahduksen. Se alkaa steppailla aloillaan, joten katson parhaaksi talutella sitä hetken. Hoppu seuraa minua ja selostaa jotain tallista.

Kun Purkki rauhoittuu talutan sen Heidin johdolla tarhoille. Nainen näyttää minulle Purkin tarhan.
- Heitetään täl muuten toi villaloimi tarhaan. Hoppu viittiks sie hakee autosta vaaleensinisen villaloimen? kysyn tuolta.
- Jepulis, tyttö virnistää ja lähtee harppomaan autolle päin.

Hetkessä Hoppu jo palaakin luoksemme ja alkaa loimittaa Purkkia. Kun ponilla on loimi niskassa päästän sen tarhaan. Purkki katselee uutta ympäristöä hämillään, mutta tuntuu sopeutuvan melko nopeasti. Seisoskelemme hetken aikaa Hopun kanssa tarhan vierustalla, kunnes tuo lopulta hinaa minut katsomaan Jadea. Hopun poni on suloinen ja karvainen. Virnistän.
- Nyt on sitten meil molemmil pörröponit, naurahdan ja Hoppu nyökkää. Katselemme hetken tallia ja rahtaamme Purkin roinat paikoilleen ennen kuin lähdemme astelemaan autolle. Heitämme ensin Hopun kotiinsa ja sitten menemme isäni kanssa omaan kotiimme.



Sussu ja Purkki 1hm

7.12.2012 Taluttelua

Purkki astelee perässäni talliin ja kiinnitän sen käytävälle molemmilta puolilta. Poni katselee minua tuuhean otsatukkansa alta. Taputan Purkin kaulaa ja irroitan riimunnarun sen riimusta. Ripustan riimunnarun Purkin karsinan oveen roikkumaan ja livahdan varustehuoneeseen. Nappaan Purkin sinisen harjapakin mukaani ja palaan sen luokse. Samassa huomaankin Hopun taluttavan Jadea talliin. Tyttö taluttaa poninsa karsinaan ja tervehtii minua pirteästi.
- Moi. Oon menos taluttelee tätä pikkuherraa hetkeks kentälle, virnistän Hopulle.
- Kiva juttu, tuo naurahtaa ja hakee Jaden harjapakin. Jatkamme jutustelua samalla kun hoidamme hevosiamme. Purkki seisoskelee ihan kiltisti aloillaan, eikä sählää mitään.

Kun olen harjannut Purkin, haen varustehuoneesta sille suitset ja villaloimen. Irroitan suitsista ohjat ja palaan Purkin luokse. Laitan sille loimen niskaan ja kiinnitän remmit. Tämän jälkeen laitan riimun ponin kaulalle ja suitsin herran. Kiinnitän suitsien remmit ja laitan riimunnarun ruunan suitsiin. Otan riimun pois Purkin kaulalta ja sanon Hopulle moikat. Lähden taluttamaan Purkkia kohti kenttää ja poni kuitenkin päättää vetää liinat pohjaan ja yrittää hypätä pystyyn.
- Purkki ei tollast, tuhahdan ruunalle ja jatkan matkaa vain eteenpäin. Huitaisen riimunnarulla ponin takamusta ja ruuna lähtee ravaamaan pää pystyssä vierelläni.

Saavumme kentälle ja annan Purkille pidempää riimunnarua ja annan ponin kävellä vapaammin. Purkki säheltää kaiken näköistä, mutta pidän pikkuponin kurissa. Jarrailen sitä vähän väliä, mutta muuten vain kävelemme ympäri kenttää. Vaihtelemme suuntaa silloin tällöin ja taas välillä teemme ympyröitä. Muuten meillä tuntuu menevän kaikki ihan hyvin ja lopetamme käpöttelyn puolen tunnin kuluttua. Talutan Purkin takaisin talliin ja hepo ei meinaa suostua tulemaan ovesta sisään. Kuitenkin kun sitä tarpeeksi kauan vaadin tulemaan, poni suostuu ja astelee lauhkeasti kuin lammas sisään. Hevoset on näköjään otettu jo ulos, joten talutan Purkin suoraan karsinaan ja otan ponilta suitset pois. Nappaan vielä loimen mukaani ja vien vermeet varustehuoneeseen. Käyn heittämässä Purkille yhden porkkanan ja lähden kotiini.

Sussu ja Purkki 2hm

8.12.2012 Senkin poni!

- Purkkii.. varoitan ponia kun ruuna alkaa peruttaa taaksepäin kun talutan sitä. Varoitustani poni ei huomioi, vaan nousee takajaloilleen ja yrittää riuhtaista itseään irti. Ärähdän ponille ja nykäisen riimunnarusta pienesti. Vaikka Purkki onkin vahva, ei se saa riuhdottua itseään irti. Kun saan polleni takaisin neljälle jalalle, huitaisen riimunnarulla ruunan takasiin ja käsken sen liikkua eteenpäin.
- Ootsä kyl sellanen PONI! ärisen Purkille ja talutan sen sisälle talliin. Olen pysäyttämässä Purkkia käytävälle, mutta ruuna jatkaa matkaansa eikä korvaakaan heilauta kun yritän pysäyttää sitää. Tuhahdan kuuluvasti ja suoraan sanoen repäisen riimunnarusta ja poni mulkaisee minuun päin. Kun Purkki pysähtyy, käsken sitä peruttamaan ja kiinnitän sen käytävälle molemmin puolin. Otan Purkilta ulkoloimen pois ja ripustan sen ruunan karsinan ovessa olevaan loimitelineeseen. Mutisen jotain epämääräistä, ja astelen varustehuoneeseen hakemaan Purkin harjapakin.

Palaan ponini luokse harjapakki kourassani ja lasken pakin maahan. Avaan sen, ja kaivan laatikon sisuksista käsiini jonkun harjan ja alan harjata Purkkia, jonka talvikarva on kasvanut jo melko mahtavaksi.
- Ootsä kyl aika mammutti, Purkki, naurahdan ruunalle ja nostan sen etuharjaa. Poni katselee minua suurilla silmillään. Virnistän pienesti ja jatkan harjailua. Vaihdan harjan pehmeämpään ja harjaan pikkupollen jalat. Puhdistan ruunan kaviot ja kipaisen sitten varustehuoneeseen hakemaan Purkin satulan ja suitset. Laitan varusteet niille tarkoitettuihin telineisiin Purkin karsinan ovessa ja alan kääriä pinteleitä Purkin jalkoihin.

Kun pintelit ovat paikoillaan, nappaan satulan käsiini ja nostan sen Purkin selkään. Siirrän satulan sopivaan kohtaan ja kiinnitän satulavyön. Kun satulavyö on kiinni, suitsin Purkin ja otan riimun pois ponin kaulalta. Talutan Purkin aivan varustehuoneen ovelle ja pidän ohjan päistä kiinni samalla kun nappaan kaapista nahkasaappaani ja kypäräni. Vedän saappaat jalkaani ja heitän talvikenkäni kaappiin. Vedän kypärän päähäni ja lähden taluttamaan Purkkia maneesiin.

Kun tulemme maneesiin suljen oven ja talutan Purkin keskelle maneesia. Lasken jalustimet ja kiristän satulavyötä. Nostan vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistan Purkin selkään. Pieni mammuttini lähtee saman tien tikittämään ravia kohti uraa, mutta hidastan ponin käyntiin ja sitten pysäytän sen. Käsken Purkin peruttaa muutaman askelta ja vasta sitten lähteä kävelemään. Annan ohjien olla hieman tavallista pidemmät ja mukaudun Purkin tikittäviin askeliin. Olen ratsastanut ruunalla kerran ennen ja se oli silloin kun olin kokeilemassa Purkkia. Silloin Purkki oli melko itsepäinen ja vain jarrutti kokoajan. Nyt ponilla tuntuu olevan virtaa vaikka muille jakaa.

Kymmenisen minuutin kävelyiden jälkeen kokoan ohjat lyhyiksi ja alan taivutella Purkkia ympyröiden avulla. Ruuna kulkee todella reippaasti ja ympyröillä ruuna punkee kauheasti lapa edellä ja yrittää kaartaa keskelle. Otan silloin tällöin pysähdyksiä ja peruutuksia, jotta Purkki pysyisi kuulolla. Vaihdamme suuntaa ja teemme ympyröitä toiseenkin kierrokseen. Kun käyntiä on menty tarpeeksi, puristan pohkeeni Purkin kylkiin ja kehotan ruunan raviin. Purkki heilauttaa päätään ja lähtee ravaamaan melkoisella vauhdilla. Teen puolipidätteitä lähes kokoajan ja rauhoittelen ruunaa. Jatkamme ympyröiden tekoa tähänkin kierrokseen. Kun tulemme kulmaan Purkki hypähtää sivuun ja nousee pystyyn. Siitä ruuna sitten jatkaa kiitopukkilaukkaa maneesin keskelle. Ärähdän ponille ja lätkäisen ohjanpäillä sen kaulaa. Käännän ruunan pienelle ympyrälle ja käsken sen ravata. Kevennän reippaaseen tahtiin siihen asti että ratsuni rauhoittuu.

Kun olen saanut Purkin menemään hyvin kumpaankin kierrokseen ravissa, otan keskiympyrälle laukkaa. Purkki lähtee pukitellen eteenpäin ja tekee yhtäkkiä äkkipysähdyksen. Rauhoittelen ruunaa ja pyydän sen uudestaan laukkaan. Lopulta saan ponin laukkaamaan hyvin kumpaankin suuntaan ja olen tyytyväinen. Hidastan Purkin käyntiin ja annan sille pitkät ohjat. Kävelemme ympäri maneesia jonkin aikaa ja laskeudun sitten jaloilleni. Nostan jalustimet ylös ja löysään satulavyötä. Otan ohjat pois ruunan kaulalta ja lähden taluttamaan sitä takaisin talliin.

Tallissa päästän Purkin suoraan karsinaan ja otan siltä varusteet pois. Kello on jo sen verran, että jätän ruunan omaan karsinaansa. Vien varusteet talliin ja haen villailoimen kaapistani. Laitan loimen Purkille ja taputtelen ruunaa jonkin aikaa. Lisäksi kirjoitan lapun, jossa pyydän Heidiä ottamaan Purkilta loimen pois iltatallin yhteydessä. Teippaan lapun Purkin karsinaan ja heitän ruunan ruokakuppiin yhden porkkanan. Sanon ponilleni heipat ja laitan Hopulle viestin jossa kerron ratsastaneeni Purkilla tänään. Hoppu vastaa nopeasti ja tuon viestissä lukee vain "Kiva juttu. Hyvin teil on taival alkanu:)". Virnistän ja tungen puhelimen takkini taskuun. Menen ulos tallista ja huomaan isäni saapuneen jo minua hakemaan. Lähdemme siis kotiin.

Sussu ja Purkki 3hm

Ihanaa, kun olet noin aktiivisesti kirjoittanut. Ihanaa, että tallille on saatu edes yksi "normaali" poni, kun nuo omat hevoset tapaavat olemaan vähän liian kilttejä. Jokainen tarinasi tällä hetkellä edellistä parempi, ensimmäinen oli vähän lyhyt, mutta viimeisessä ehti jo tapahtua enemmän.
Tarinoiden helpottamiseksi saa käyttää kaikkia tallin henkilökunnan tyyppejä, niistä löytyy lisää tietoa Funnelin sivuilta talli-linkistä
Mutta kaikenkaikkiaan; kiva, kun olet aktiivinen ja jatka vain samaan tahtiin. Näitä on aina mukava lueskella.

10.12.2012 Juoksutusta

Maiskautan Purkin liikkeelle ja poni lähtee astelemaan perääni. Herra ei yritä riehua ollenkaan, ainakaan vielä. Talutan ruunan talliin ja kiinnitän sen jo tutuksi tulleeseen tapaani käytävälle, niin että se on kiinni molemmin puolin. Mutisen ponille jotakin ja silitän sen kaulaa. Purkki katsahtaa minuun ja huokaisee.
- Odotas tässä ni haen sun harjat, sanon ponille, vaikka tiedänkin ettei se siitä mihinkään lähde. Astelen varustehuoneeseen ja nappaan sieltä Purkin harjapakin, pintelit, suitset josta olen irroittanut ohjat ja juoksutusliinan. Juoksutusraipan löydän luultavasti maneesista.

Palaan Purkin luokse ja ripustan suitset ja juoksutusliinan läheisen karsinan ovessa olevaan koukkuun. Harjapakin laksen maahan ja avaan. Nappaan käsiini sen sisuksista pölyharjan ja alan sen kanssa harjailla Purkkia. Poni on yllättävän kiltillä päällä, eikä yritä näykkäistä minua kuin vain kerran. Puhdistan kaviotkin huolella, mutta niissä Purkki hieman jalkojaan. Torun mustaa pikkuponia ja se lakkaa riehumasta. Kun kaviot ovat puhdistettu suljen harjapakin ja nostan sen Purkin karsinan eteen. Kieritän kaikki neljä sinistä pinteliä Purkin jalkoihin. Nappaan suitset käsiini ja alan lämmittää kuolaimia. Hetken kuluttua laitan riimun Purkin kaulalle ja suitsin sen. Purkki laittaa alkuun hampaansa tanaan, mutta antaa minun kuitenkin lopulta tunkea kuolaimet sen suuhun. Kiinnitän suitsien remmit ja laitan juoksutusliinan kiinni kuolaimiin. Lähden taluttamaan Purkkia maneesiin.

Maneesissa kehotan Purkin ympyrälle ravailemaan ja poni lähteekin tikittämään melkoista vauhtia eteenpäin. Rauhoittelen kaasuttelevaa ruunaa ja kun sen ravi on rento, vaihdamme suuntaa. Toiseenkin suuntaan annan ponin Purnukan ravailla siihen asti että se rentoutuu. Tämän jälkeen sanon rauhallisella äänellä "laukka" ja poni suoraansanoen loikkaa eteenpäin. Se kaasuttaa ympyrällä täyttä ja heittää muutamat pukit. Juuri kun olen hidastamassa Purkkia takaisin raviin, kuulen maneesin oven avautuvan. Näen tallipoika Kasperin taluttavan maneesiin kuvankaunista suomalaista puoliveritammaa Lutoa. Tervehdin ystävällisesti ja hidastan Purkin käyntiin. Talutan ponin maneesin toiseen päätyyn ja päästän sen taas ravaamaan eri suuntaan kuin äsken. Annan Purkin laukata jonkun verran toiseenkin suuntaa ja tämän jälkeen talutan Purnukkaa noin kymmenen minuuttia. Sanon Kasperille heipat ja lähden viemään polleani talliin.

Tallissa riisun Purkilta varusteet ja vien roippeet varustehuoneeseen. Palaan ponin luokse ja rullaan pintelit pois sen jaloista. Jätän pintelit harjapakkiin ja harjaan Purkin huolella. Haen tallista sille villaloimen ja heitän sen ponilleni. Olen tyytyväinen Purkkiin. Se oli tänään todella kiltti ja näin. Kun loimi on paikoillaan vien Purnukan tarhaan, jossa sitä odottaakin jo päiväheinät. Itse palaan talliin ja alan kirjoittaa siistille lapulle Purkin hoitoohjeita ja liikutustaulua.

Hoito-ohjeet:
Jos yli -10 astetta pakkasta, tarhaan villaloimi
Jos yli -20 astetta pakkasta, tarhaan toppaloimi
Jos hiki liikutuksen jälkeen, puoleksi tunniksi villaloimi ja talliin.
Liikuttaessa pintelit joka jalkaan
Maastoon vain kaverin kanssa
Kovalla vesisateella sadeloimi

Liikutustaulu:
Maanantai: Juoksutus irtona/liinassa
Tiistaina: Koulua
Keskiviikko: Vapaa
Torstai: Esteitä
Perjantai: Maastoon/koulua
Lauantai: koulua
Sunnuntai: Esteitä/koulua

Teippaan tekemäni listan Purkin karsinan oveen ja lähden sitten ulos tallista odottamaan että kyytini kotiin saapuu.

Sussu ja Purkki 4hm

11.12.2012 Tavaraläjän takana

Ärisen ja murisen jotain epämääräistä rahdatessani koululaukkua ja kaikkia talliroiniani kohti tallia. En enään ikinä tule tallille suoraan koulusta. Astelen tuohtuneena sisälle talliin ja suuntaan suoraan varustehuoneeseen. Törkkään koululaukkuni kaapin alaosaan ja nappaan ensin sen alta Purkin harjapakin. Vaihdan farkut ruskearuudullisiin ratsastushousuihin, talvisaapikkaat kumisaappaisiin ja koulutakkini tallitakkiin. Nappaan myös mukaani kangaskassin, joka sisältää nahkaiset ratsastussaappaat. Kaivan lisäksi sotkuisesta kaapistani Purkin vaaleansiniset pintelit ja valkoiset pintelipatjat. Tarkistan onko kaikki mukana ja rahtaan roippeet sitten Purkin karsinan eteen. Lasken kaikki roinat lattialle ja suuntaan tämän jälkeen takaisin varustehuoneeseen. Nappaan sieltä mukaani Purkin satulan ja suitset ja palaan karsinalle. Lasken satulan siististi maahan ja suitset ripustan roikkumaan karsinan ovessa olevaan pidikkeeseen.

Talutan teuttaroivan ponini sisälle talliin ja vien sen karsinaan. Päätän hoitaa Purkin ensimmäistä kertaa karsinassa, joten vapautan sen riimusta ja annan sen käppäillä ympäri karsinaa. Samalla muistan että unohdin raipan, kypärän ja ratsastushanskani varustehuoneeseen. Kipaisen vielä hakemassa ne ja palaan karsinalle. Nappaan harjapakista harjan ja menen Purkin karsinaan. Suljen oven perässäni ja alan harjailla ponia, joka pyörii vähän väliä ympäri karsinaa. Komennan Purkkia aina silloin, kun ruuna yrittää purra tai potkaista. Samassa kuulen tallin oven käyvän jä näen Heidin astelevan sisään.
- Mikäs tavaravuori täs on? kuulen naisen äänestä huvituksen.
- Oon menossa ratsastaa, ja ajattelin ottaa heti kaikki mitä tarvitsen lähettyville, huikkaan tuolle virnistäen.
- No, ihan hyvähän se on, Heidi naurahtaa ja jatkaa matkaansa jonnekkin. En ehdi nähdä minne.

Varustettuani Purkin hinaan ponin perässäni maneesiin lumisateen takia. Poni säikkyy matkalla jokaista lähelle osuvaa varjoa ja minä meinaan menettää jo hermoni. Mutisen ponille rauhoittavasti ja viimeinkin saan sen hinattua maneesiin saakka. Sujahdamme maneesin ovesta sisään ja alan talutella pikkuponia ympäriinsä.

Kun olemme 10minuuttia kävelleet, pysäytän ponin keskelle maneesia ja lasken jalustimet alas. Kiristän satulavyötä jonkin verran ja kapuan kyytiin. Onneksi en tule kasvamaan enään, niin jään ponikokoiseksi. Pyydän Purkin heti liikkeelle ja kokoan ohjat käsiini. Alan taivutella ponia ympyröillä. Pyrin siihen että Purkki taipuisi hyvin, mikä tuntuukin olevan lähes mahdoton tehtävä. Purkki kulkee kuin rautakanki, eikä ole mistään moksiskaan. Jättäydymme keskiympyrälle pyörimään ja yritän taivuttaa ponia. Saan Purkin silloin tällöin taipumaan muutaman askeleen verran, mutta muuten poni on aivan jäykkä. Teen paljon puolipidätteitä ja taivutan Purkkia erikokoisilla ympyröillä. Vähitellen se myötää hieman ja suostuu taipumaan. Niimpä vaihdamme suuntaa. Toiseen suuntaan Purkki katselee kokoajan ulospäin, mutta alkaa taipumaan huomattavasti nopeammin, kuin toiseen kierrokseen. Siirryn harjoitusraviin ja panostan istuntaani. Otamme harjoituksen vuoksi muutamat pohkeenväistöt ja poni onkin tänään yllättävän mukava. Teemme ravissa vielä muutaman ympyrää, ennenkuin otan pienet laukat molempiin päätyihin. Tällä kertaa Purkki ei lähde käsistä kertaakaan vaan on kokoajan hienosti kuulolla. Luultavasti pitkä käyntityöskentely vaikutti asiaan. Pitääkin kokeilla samaa tekniikkaa toistekkin. Laukkojen jälkeen keventelen muutaman kierrosta maneesissa ja hidastan Purkin käyntiin antaen sille samalla ohjaa.

Palaamme talliin tyytyväisinä hyvästä ratsastuskerrasta. Vien Purkin karsinaan ja aloitan ottamalla siltä suitset pois. Ripustan suitset roikkumaan karsinan ulkopuolelle ja nappaan satulan ratsuni selästä. Satulan jätän taas maahan siististi ja kääräisen nopein ottein pintelit pois Purkin jaloista. Käärin pintelit takaisin rullalle ja tungen harjapakkiin. Lähden viemään satulaa ja suitsia varustehuoneeseen pesarin kautta, jossa käyn pesemässä kuolaimet. Palaan karsinalle ja vaihdan nahkasaappaat kumisaappaisiin. Kypärän pidän päässäni jostakin kummasta syystä. Harjaan Purkin nopeasti ja haen villaloimen kaapistani. Heitän sen ponin niskaan ja annan sille karsinaan pienen tukon säilöheinää. Rahtaan sillä väliin omat tavarani varustehuoneeseen ja käväisen katsomassa lämpömittaria. Se näyttää vain -6astetta joten Purkki ei tarvitse ulos loimea. Puolen tunnin kuluttua otan Purkilta villaloimen pois ja vien ponin tarhaan. Tämän jälkeen palaan talliin ja haen sieltä koululaukkuni. Ehdin juuri sopivasti bussipysäkille, enkä joudu odottelemaan lähes ollenkaan. Niimpä pääsen samantien lähtemaan kohti kotia.

Sussu ja Purkki 5hm

13.12.2012 Esteitä!

Vedän nahkaiset ratsastussaappaani jalkoihini ja palaan varustetun Purkin luokse. Nappaan ohjat ponin kaulalta ja maiskautan herran eteenpäin. Ruuna lähtee löntystelemään laiskasti perässäni kohti maneesia, jonne olen koonnut pari pikkuestettä. Tämä olisi ensimmäinen hyppykertamme Purkin kanssa, joten hyppisimme vain ehkä 40cm kokoisia korkeintaan. Vaikka eihän Purkki paljoon isompia vielä hyppää, ellen kokeile joskus viittäkymppiä isompaa. Ainahan sitä voi kehittyä, eteenkin jos alan hypätä säännöllisesti.

Maneesissa kapuan Purkin selkään ja alamme heti kävellä ympäriinsä. Aloitamme pitkillä alkuverryttelyillä käynnin parissa, ennenkuin siirrymme raviin. Ratsastan Purkin hyväksi kaikissa askellajeissa ennenkuin alan tulla pientä ristikkoa ravissa. Purkki hyppää suuresti, eikä oikeastaan epäröi. Ruuna on niin keskittynyt esteisiin ettei ehdi edes temppuilla. Purkistahan saattaisi tulla vaikka mikä estetykki. Alan hypätä ristikkoa laukassa ja johan alkaa pukkeja tulla. Niissä on kuitenkin helppo pysyä kyydissä. Tulen kaikki kolme estettä ratana ja nostan ne sen jälkeen 30cm pystyiksi. Hyppelemme niitä hetken, kun yhtäkkiä Purkki vetää liinat pohjaan juuri ennen estettä ja itse mätkähdän maahan esteen toiselle puolelle. Purkki katselee minua vain ihmeissään kun nousen takkiani puhdistellen seisomaan. Naurahdan ja nappaan ponin ohjista kiinni. Kapuan takaisin ukkelin kyytiin ja yritämme uudelleen. Loput esteistä sujuu varsin hyvin ja olen todella tyytyväinen Purkkiin.

Ratsastuksen jälkeen hoidin Purkin huolella pois ja kehuin sitä paljon. Ruuna ei ollu temppuillut lähes ollenkaan. Pitkät ja huolelliset verryttelyt saattoivat auttaa, tai sitten Purkki alkaa tottua taas ratsastukseen pitkän taukonsa jälkeen. Laitan Hopulle viestin jossa kerron hänen ruunansa olleen oikea superponi ja viestin loppuun kirjoitan vielä että muksahdin maahan kun Purkki kieltäytyi, mutta sekin oli vain omaa huolimattomuuttani. Hoppu vaikutti tyytyväiseltä vastauksensa perusteella. Toivottavasti tuo on sitä mieltä, että on antanut poninsa hyvään kotiin asustelemaan.


Purkki hyppää suurella loikalla 30cm korkean pystyn ylitse.


Tyytyväinen poni ja ratsastaja ratsastuksen jälkeen:)

Sussu ja Purkki 6hm

Tällänen tarinantynkä ja pari kuvaa tällä kertaa:)

Oikein vauhdikasta menoa, ihanat kuvat teistä, taisi olla mukavat hyppelöt. Ei mulla tule nyt mitään suurempia kehitysideoita mieleen, ajattelin kuitenkin vähän jotain kommentoida välillä. Edelleen ylistän sun aktiivisuutta :'D

Purkin kilpailutuloksia:

15.12.2012 ; Kutsu ; luokka 1. Peltolaukat, ponit ; 2/4

15.12.2012 ; Kutsu ; luokka 3. Helppo C ; 12/19

15.12.2012 ; Kutsu ; luokka 4. Helppo B ; 16/19

23.12.2012 ; Kutsu ; luokka 1. 40-50cm ; 13/26

25.12.2012 ; Kutsu ; luokka 1. 50cm ; 9/16

00.00.0000 ; Kutsu ; luokka 2. Helppo C ; 15/18

00.00.0000 ; Kutsu ; luokka 3. Helppo B ; 17/17


Ei siis viellä mitään erikoisia sijoituksia olla haalittu:) Esteitä ei olla vielä kisattu, kun niistä on niin vähän kokemusta.
Illemmalla tulee vielä jonkin sortin hoitomerkintä. Tähän päivittelen sitten aina uusiakin kisatuloksia;)

17.12.2012 Irtojuoksutusta ja kuvailuja

Annoin Purkin juosta lumisella kentällä vapaana puolisen tuntia. Tehtiin myös hieman jotain seuraamisharjoituksia, jotka tosin olivat hieman hankalia Purkille. Herra tahtoi mennä enemmän omia reittejään.
Juoksuttelun jälkeen mentiin Funneliin johtavan tien varrelle ottelemaan rakennekuvia. Taustallamme oli siististi kenttä ja maneesi. Purkki häsläsi aika paljon, mutta saatiinhan sieltä lopulta yksi hyväkin kuva:)



Sussu ja Purkki 7hm

19.12.2012 Jonna saapuu

Tänään sitten nuori suokkitammani Jonnan Idefix, saapui Funneliin. Tamma hirnahteli varsin kovaäänisesti, kun otin sitä ulos trailerista. Taluttelin Jonnaa hetken ja vein sen sitten sovittuun tarhaan. Jätin sen tutustumaan ympäristöön ja aloin rahtaamaan Jonnan kamppeita sisälle.

Kun kamppeet olivat paikoillaan, hain Purkin tarhasta ja menin kevyesti ratsastelemaan ponilla. Purkki oli yleisestiottaen laiska ja pukitteleva. Huomaan, että muutaman päivän ratsastustauko vaikuttaa asiaan jo paljon, joten yritän liikuttaa sitä usein. Hoidan Purkin pois ja päästän sen pihattoon kaverinsa seuraksi. Ne tulevat hyvin toimee, ja hyvä niin.



Tollanen kuva Jonnasta tähän loppuun.

Sussu ja Purkki 8hm
Sussu ja Jonna 1hm

20.12.2012 Jännittävä maastoreissu

Naurahdan pienesti katsellessani Jonnaa, joka telmii yksikseen tarhassa. Se loikkii, pukittelee ja hyppii pystyyn. Välillä se hirnahtaa kovaäänisesti ja sitten taas pysähtyy syömään jotain maasta. En aijo ratsastaa tammalla vielä tänään, joten annan sen purkaa energiaansa tarhassa riehumalla. Napsaisen siitä muutaman kuvaa ja astelen pihatolle, jossa Purkki ja sen kaveri Mona rapsuttelevat toisiaa. Käppäilen ponien luokse, ja rapsutan Monan otsaa.
- Sori pikkanen, mut joudun nyt ryöstää sun sulhos, selitän tammalle ja se katsahtaa Purkkiin, matalasti hörähtäen. Purkki hörähtää takaisin ja tulee luokseni kiltisti. Kiinnitän riimunnarun poniherran riimuun ja lähden taluttamaan sitä portille. Mona seuraa meitä niin pitkälle kuin pystyy, mutta lopulta sen on pakko kääntyä. Vien Purkin talliin ja kiinnitän sen käytävälle molemmin puolin.

Hoppu taluttaa Jaden sisälle talliin ja vie tammansa karsinaan. Olemme sopineet menevämme tänään yhdessä maastoon. Kuten jotkut ovat varmaan huomanneet, en noudatakkaan tekemääni liikutuslistaa. Se olisi mielestäni liian täsmällistä, joten luovuin ajatuksesta. Nappaan Purkilta pois villaloimen ja ripustan sen Jaden loimien sekaan, Hopun luvalla tietenkin. Astelen sen jälkeen hakemaan ratsujemme harjat ja palaan ne käsissäni käytävään. Ojennan Jaden harjapakin Hopulle ja lasken Purkin harjapakin maahan. Avaan sen ja nappaan käsiini sinisen pölyharjan. Purkki on todella puhdas, joten karvamammutissani ei ole oikeastaan mitään harjattavaa. Puhdistan kuitenkin sen jalat huolella, jotta pintelit eivät hiertäisi. Olen alkanut myös säilöä pinteleitä patjoineen harjapakissa, ettei minun tarvitsisi hakea niitä aina erikseen. Nappaan ensimmäisen kääryleen ja patkan, alkaen kääriä sitä Purkin oikeaan etujalkaan. Käärin kaikki pintelit ja varustan Purkin muuten. Haen varustehuoneesta vielä Purkille ostamani heijastinratsastusloimen ja itselleni heijastinliivin. Ulkona alkaa kuitenkin olla jo aika pimeää. Hetkessä olemme valmiina matkaan.

Ohjaamme ratsumme hiekkatielle ja lähdemme matkaan Hoppu ja Jade edellä. Purkki kulkee kiltisti Hopun pörröisen risteytysponin perässä, vaikka esittääkin vähän väliä säikkyvänsä jotain. Istun kuitenkin syvällä satulassa ja istuntani pysyy tukevana. Käännymme kapealle sivutielle, jossa harvoin kulkee autoja.
- Ravataanks? Hoppu kysäisee olkansa yli. Nyökkään hyväksyvästi ja hoputan Purkin raviin. Alan keventää ripeää tahtia ponin tikittävässä ravissa. Myötään ohjista ja Purkki venyttää hieman kaulaansa. Alamäessä hidastamme käyntiin ja mäen jälkeen jatkamme taas hetken ravissa. Saavumme pitkälle suoralle ja annamme ponien laukata, kun yhtäkkiä valokiila näkyy edestä päin. Hidastamme ratsumme käyntiin ja näemme auton tulevan kohti. Purkki alkaa sätätä hermostuneesti ja juuri kun olen laskeutumassa maahan rauhoitellakseni ponia, se ponkaisee pystyyn ja peruttaa ojaan. Hoppu laskeutuu nopeasti Jaden selästä. Purkki hyppii pystyyn ja viimein kapuaa ojan toiselle puolelle yhä pystyyn hyppien. Liun nopeasti alas sen selästä ja tarraan ohjiin. Rauhoittelen villiintynyttä poniani ja huomaan auton pysähtyneen vähän matkan päähän. Sieltä ryntää ulos säikähtäneen oloinen nainen.
- Voi anteeksi kamalasti, tuo sopertaa hermostuneesti.
- Ei mitään. En mäkään tienny et Purkki säikkyy autoja, mutisen ja tarkistan ratsuni jalkoja jännittyneesti. Jos Purkki olisi nyt loukannut jalkansa, olisin todella surullinen. Onneksi jalat näyttävät olevan kunnossa. Purkki puuskuttaa edelleen.
- Kaikki kunnossa, sanon helpottuneesti Hopulle ja vieraalle naiselle.
- Luojan kiitos. Ette arvaakkaan kuinka säikähdin, nainen huokaisee. Talutan Purkin ojan kautta takaisin tielle.
- Me jatketaan varmaan matkaa, että ehditään takas tallillekkin, sanon Hopulle ja kiitän vielä naista siitä, että tuo oli pysähtynyt ja varmistanut ettei mitään käynyt. Hoppu nyökkää ja niin minäkin kapuan ratsuni selkään. Jatkamme tallille lähes koko matkan käynnissä, mutta ravaamme hieman.

Talutamme ratsumme talliin sisälle jossa Heidi onkin ruokia sekoittelemassa.
- Mitens maastossa meni? nainen kysyy meiltä ja alamme hevosten hoidon yhteydessä selittää tapahtumia tuolle.
- Voihan sentään. Onneksi kuski oli sentään viisas ja varmisti ettei teille käynyt mitään, tuo mutisi huolestuneesti.
- Näytätte kuitenkin olevan ihan ehjiä, tuo jatkaa hymyillen pienesti.
- Jep. Kylmään Purkin jalat ja heitän sen sitten pihattoon, selitän ja menen hakemaan kylmälinimenttiä. Hieron sitä ponini jalkoihin ja heitän sille toppaloimen niskaa. Annan linimentin vaikuttaa hetken aikaa ja vien sen jälkeen Purkin pihattoon Monan seuraksi. Menen talliin vielä moikkaamaan Hoppua ja sen jälkeen kyytini saapuukin hakemaan minut kotiin.


Purkki maastossa


Jonna riehuu tarhassa

Sussu ja Purkki 9hm
Sussu ja Jonna 2hm

21.12.2012 Maailmanloppuko?

- Sulla ukkoseni, on tänään vapaa eilisen maaston ansiosta, joten saat viettää koko pitkän päivän pihatossa Monan kanssa, selitän Purkille samalla kun laitan sille tummansinistä villaloimea. Ruuna tuhisee epämääräisesti ja vilkaisee minuun tuuhean otsatukkansa alta. Taputan ruunani kaulaa ja jätän sen sitten tarhaan Monan kanssa. Suuntaan tallia kohti, josta löydänkin Heidin, Kasperin ja Hopun. Kaikki istuvat tallihuoneen sohvalla jutellen mukavia. Istahdan Hopun viereen ja liityn keskusteluun luontevasti.
- Tänäänhä pitäis tulla se maailmanloppu, Kasper virnuilee.
- Äh, eihän se oo ees totta, Hoppu tuhahtaa. Minä ja Heidi nyökkäämme ilmoittaaksemme olevamme Hopun kanssa samaa mieltä.
- Mut entä jos se kuitenkin tulee, Kasper kiusaa, mutta Heidi vaijentaa vaaleaverikön tiukalla katseellaan.
- Eikä takuulla tule, Heidi tuhahtaa ja laittaa television päälle. Samassa kuitenkin sähköt katkeavat. Katselemme ihmeissämme ympärillemme ja nappaan laukustani taskulampun. Laitan sen päälle ja valaisen huoneen. Samassa alkaa kuulua tuulen ujellus ja rymistän ikkunaan. Tuijotan siitä ulos. Ulkona on alkanut aivan yhtäkkiä tuulla kuin viimeistä päivää ja luntakin on alkanut sataa varsin kovaa.
- Haetaan hevoset varmuudeksi sisään. Purkki ja Mona pesariin ja hoitopaikalle, Heidi ohjeistaa, koska emme voi jättää hevosia ulos tuolla säällä. Niimpä rymistämme kaikki saman tien ulos. Minä nappaan Purkin ja Monan samaanaikaan ja talutan Purkin pesariin. Kiinnitän sen sinne ja Monan vien hoitopaikalle. Palaan ulos ja alan suunnata tarhoille. En näe kunnolla edes eteeni lumisateessa. Menen nopeasti Jonnan luokse ja nappaan sen kiinni. Tamma pyörii hermostuneena ympärilläni, mutta saan sen vietyä karsinaan.

Kun kaikki hevoset ovat turvassa myrskyltä, kokoonnumme pesarin ja hoitopaikan vierelle. Olemme asettaneet siihen loimia jonkin verran ja pidämme niillä itsemme lämpiminä. Kuulen hevosten hermostuneita äänähdyksiä. Kääriydyn Jonnan fleeceloimeen ja katsahdan muihin.
- Onkohan tää nyt se maailmanloppu, Hoppu kysyy ääni värähtäen.
- En usko. Epäilen tän olevan vaan joku myräkkä. Varmaan se menee pian ohi, Heidi sanoo varmana. Olen ripustanut taskulamppuni niin, että se valaisee melko suuren alueen. Tallissa on todella kylmä, eikä ulkona vinkuva tuuli helpota asiaa yhtään.
- Onneks meit oli näin paljon tääl paikalla. En ois yksin saanu noit hepoi millään sisälle, Heidi huokaisee.
- Nii, mutisen ja katselen ympärilleni. Sähköttömässä tallissa on melko pelottavaa, vaikka meitä onkin iso joukku.
- Hei, mulla saattaa olla joku pattereil toimiva radio tuol jossain. Jos se vaikka toimis ni voitais kattoo kuuluuks siit mitään, Heidi virnistää ja nousee. Tuo vetää jonkun loimen harteilleen ja astelee tallihuoneeseen. Kuuluu muutama kolahdus, ja samassa nainen palaakin käsissään ikivanha pölyinen radio. Tuo palaa luoksemme ja laskee radion maahan. Heidi huiskauttaa ylimääräiset pölyt lattialle, ja käynnistää radion. Se särisee jonkin aikaa, kunnes sieltä kuuluu jotain. Se joku, on uutislähetys. Siinä kerrotaan koko suomessa olevasta myrskystä, joka on aiheuttanut jo paljon tuhoa. Sähköt ovat poikki isolta alueelta, mutta säänennustajat uskovat myräkän laantuvan iltaan mennessä.
- Hienoo. "Laantuvan iltaan mennessä" sepä ei meitä paljoon auta. On vast aamupäivä ja mua ei ainakaan kiinnosta olla tääl loukussa iltaan asti, Kasper nurisee. Minäkin mutisen jotain epämääräistä.

Tunnen jonkun tönivän minua ja raotan vähitellen silmäluomiani. Mutisen jotain ja nousen istumaan. Olin ilmeisesti nukahtanut, kuten näyttää olevan Hoppukin. Heidi siirtyy herättämään tuonkin ja vähitellen olemme taas kaikki hereillä.
- Te nukahditte, eikä viittitty herättää, Heidi selittää meille. Nyökkään vain ja venyttelen puutuneita raajojani.
- Mitens myrskyn laita? Hoppu kysyy unisesti.
- Laantumaan päin, mut ovi on jumissa. Siihen on tainnut tulla aika paljon lunta eteen, Kasper huokaisee. Päästän epämääräisen inahduksen, mutta vaikenen. Täällä me sitten olemme, tallissa jumissa. Onneksi saimme sentään hevoset hyvissä ajoin sisälle. Kuulen Purkin kuopivan pesarin betonilattiaa. Nousen vähitellen seisomaan ja astelen ponin luokse. Rapsutan sen otsaa ja pikkainen painaa turpansa kylkeäni vasten. Sitä selvästikkin pelottaa ulkona riehuva myrsky. Muutkin käyvät tarkistelemassa hevostensa vointeja. Taputtelen Purkkia hetken ja menen sitten Jonnan luokse. Tamma on hikoillut melko paljon, joten haen sille fleeceloimen. Loimitan tammani ja silittelen sitäkin hetken. Kaikki tuntuu olevan kunnossa. Katsahdan kelloon pimeydessä, ja erotan sen näyttävän kello neljää. Olemme olleet täällä siis jo neljä tuntia. Katsahdan ikkunasta ulos ja näen myrskyn lakanneen. Tämä ei siis ollutkaan maailmanloppu. Hyvä niin. Samassa kuulen tallin ovelta kolahduksen ja ikkunasta katsoessani näen lumiauran raivaavan lumet oven edestä. Kerron asian muille ja ryntäämme kaikki ovelle. Työnnämme sen auki ja riemu valtaa meidät. Emme ole enää jummissa. Kiitämme auraajaa ja katselemme sitten ympäristöä. Pari puuta vain mennyt nurin, muuten kaikki näyttää olevan kunnossa.

Päästämme hevoset takaisin ulos, sillä luotamme siihen ettei myrsky ala uudestaan. Keräämme sitten loimet tallin lattialta ja viemme ne paikoilleen. Olen todella helpottunut, vaikkakin saisin kyydin vasta tunnin päästä, koska kotitietäni ei ole vielä aurattu. Sähköt palaavat puoli viiden aikoihin ja juomme lämmintä kaakaota.
- Oli tääkin aikamoinen kokemus, Hoppu virnistää ja me muut nyökyttelemme hymyillen.

Sussu ja Purkki 10hm
Sussu ja Jonna 3hm

22.12.2012 Karvamammuttiko?

- Vitsit! Onks toi Purkki, mutisen nähdessäni pihatossa ravaavan mustan karvamammutin. Se mammutti päästää yhtäkkiä hirnahduksen ja varmistun siitä, että se on minun rakas pikku ponini. Ilmeisestikkin Mona on tallissa hoidettavana ja Purkki on jätetty yksin. Saisi tuokin huliviliponi siihen tottua.
- Rauha nytte, karvakasa, sanon ponille napatessani sinisen riimunnarun aidalta ja menen sisälle pihattoon. Purkki ravaa edelleen ympäriinsä, joten ohjaan sen aitauksen nurkkaan, jossa sitten kiinnitän riimunnarun sen riimuun. Maiskautan pienesti ja pyydän ponin perääni. Se sättää kaiken näköistä ja portista ulos tullaan sitten keulimalla. Ärähdän ponille ja suljen portin. Lähden taluttamaan sitä talliin, välittämättä sen temppuiluista. Talutan Purkin talliin ja vien sen Jonnan karsinaan, koska tammani on ulkona. Käytävälle on kiinnitetty toinen karvainen pikkuponi ja sitä hoitamassa näkyy olevan, arvioltaan 13vuotias tyttö. Suljen karsinan oven ja katsahdan tyttöö.
- Sä ootkin varmaan.... Hilja, eiks totta? Monan uus hoitaja, kysäisen.
- Joo. Sä oot sitten kai Susanna. Ton Purkin ja sit sen hauskanvärisen suokkitamman omistaja, Hilja mutisee ujosti.
- Juu, mut kutsu vaan Sussuksi. Joo Purkki on tosiaan mun ja se suokkihan on Jonna, virnistän.
- Okei, Hilja sanoo edelleen ujosti, mutta hymyilee jo pienesti. Minä suuntaan Monan ohitse varustehuoneeseen. Avaan kaappini oven ja nappaan sieltä sinisen hupparin ja valkoisen toppaliivin. Olen tarkka vaatetuksestani ja vaatteideni pitää aina olla sävysävyyn hevosen varusteiden kanssa. Jalassani minulla on siistit farkkuratsastushousut ja talvitallikengät. Nappaan muovipussin kaapistani, joka sisältää nahkaiset ratsastussaappaani. Kokeilen tänään Purkin kanssa kannuksia, joten tungen nekin muovipussiin. Kypärän tungen vaaleiden kiharoideni päälle päähäni ja sinisen yleisraipan tungen muovipussiin. Varustetelineistä nappaan Purkin satulan ja suitset. Harjapakkia en pysty enää samaan syssyyn nappaamaan, joten tulen hakemaan sen myöhemmin.

Lasken harjapakin maahan muiden roippeideni viereen ja vilkaisen virnistäen Hiljaan.
- Oon varusteratsastaja, naurahdan tuon kysyvälle ilmeelle. Tyttö nyökkää hymyillen. Avaan harjapakin ja otan sieltä neljä pintelipatjaa ja neljät mytyssä olevat pintelit. Levitän pintelit auki ja käärin ne siististi. Tämän jälkeen menen Purkin luokse Jonnan karsinaan ja otan siltä toppaloimen pois. Tämän jälkeen nostan loimen Jonnan karsinanovessa olevaan loimitelineeseen. Nappaan harjapakista pehmeän harjan ja alan jynssätä Purkin pitkää karvaa. Kuulen samassa tallin oven käyvän ja näen Heidin.
- Mooi, huikkaan iloisesti.
- Heips. Te ootteki taas siellä roinavuoren takana, nainen hymähtää ja tulee karsinan ovelle. Purkki menee heti tervehtimään naista uteliaasti ja lintsaa matkallaan minun varpaani. Älähdän ja tuhahdan vilkaisten sitten Purkkiin.
- Jos tää poni ei ois pihatossa, ni klippaisin sen. Kato nyt mikä mammutti, inisen.
- On täs kyl hyvä puoliki. Jos sormet on jäässä, ni ne voi upottaa näihin karvoihin, jatkan naurahtaen. Heidikin naurahtaa ja jatkaa matkaansa sen jälkeen Hiljan ja Monan luokse. Itse jatkan Purkin harjailua ja nyt poni on alkanut pyöriä karsinassa kauheasti. Niimpä nappaan riimunnarun käsiini ja kiinnitän ponin riimunnarun kaltereihin ja narun lukon ponin riimuun. Loppu harjailu sujuukin hyvin. Puhdistan vielä kaviot ja alan kääriä pinteleitä. Laitan Purkille loputkin varusteet ja sitten varustan itseni. Vedän saappaat jalkoihini, kiinnitän kannukset saappaisiini, laitan hiukseni ponnarille ja vedän kypärän kunnolla päähäni. Nappaan raipan maasta ja pyydän Purkin perääni. Talutan uljaan karvamammuttini maneesiin jossa kapuan ponin selkään ja aloitamme alkukäynnit.

Kokoan ohjat käsiini ja kehotan Purkin raviin. Ratsastaisin tänään sillä ehkä noin puolisen tuntia, sillä kotona odottaa joulusiivous. Jonnalla saattaisin tulla illalla ratsastamaan, jos ehdin. Tamman kanssa ei ole mikään kiire, ihan hyvä vain jos saa tutustua uuteen ympäristöön rauhassa. Mutta jos Purkilla on paljon vapaata, se menee ihan sekaisin. Keventelen rauhassa ja Purkki vaikuttaa olevan ihan hyvällä päällä. Alan ottaa pysähdyksiä joka kirjaimelle ja muuten menen harjoitusravia. Muutaman kertaa Purkki yrittää keulia, mutta mitätöin sen loistavat yritykset. Muutamien pysähdysten jälkeen jatkan keventelyä ja alan tehdä tiheään tahtiin ympyröitä. Purkki taipuu hieman huonosti, mutta sekin asia on hetkessä korjattu. Poni tuntuu toimivan todella hyvin kannuksilla, ja sehän onkin hyvä juttu. Kerrassaan mahtavaa. Jos näin saisin temppuilua vähennettyä, niin olisin todella iloinen. Vaihdan suuntaa ja teemme ympyröitä niinkin päin. Purkki yrittää välillä jotakin temppuja mutta pohkeiden napakka puristus saa sen jatkamaan matkaansa kiltisti. Otan laukkaa keskiympyrälle. Alkuun pukkeja tuntuu tulevan paljon, mutta kun vain kehotan Purkkia eteenpäin, loppuu pukittelukin. Laukkaan molempiin suuntiin ja teen sen jälkeen huolelliset loppuverryttelyt. Vilkaisen kelloon, ratsastin näköjään 40minuuttia, mikä riittää Purkille varsin hyvin. Talutan ponini sitten takaisin talliin.

Tallissa nappaan Purkilta ripeästi varusteet pois ja päästän sen karsinaan. Vien varusteet paikoilleen ja vaihdan saappaani talvikenkiini. Jätän kannukset kiinni saappaisiin ja vien loputkin roinat pois. Purkille on tullut hiki joten laitan sille villaloimen ja jätän karsinaan odottelemaan. Sillä väliin lakaisen tallin käytävän, annan Purkille vähän heinää ja saksin ponin häntää aavistuksen siistimmäksi. Kun puoli tuntia on kulunut, vaihdan villaloimen toppaloimeen ja vien uljaan mammuttini pihattoon, jossa Mona näkyykin jo olevan. Ponit alkavat heti rapsutella toisiaan innoissaan. Hymyilen ja läksin kotiin joulusiivouksia tekemään. Saatan tulla tosiaan vielä illalla Jonnan liikuttamaan, mutta en ole vielä varma.

Sussu ja Purkki 11hm

// Lopusta tuli hutastu kun äiti pakotti siivoo omaa huonet;(

Tää on valehtelematta päivän piristys, kun saa tulla lukemaan teidän touhuja tallilla. Se antaa itsellekin paljon inspiraatiota ylläpitää tallia, kun on noin ahkera kirjoittelija mukana. Tekstit kehittyy koko ajan parempaan suuntaan ja en mä oikeen keksi mitään pahaa sanottavaa :'D

23.12.2012 Jonnalla hankitreeniä

Menin Jonnan kanssa tunnin verran läheisellä pellolla. Tamma oli todellakin innoissaan ja kaasutti melkoista vauhtia;)


Kuva on ihan onnistunut mielestäni. Mangatussini kaivoin esiin ja niillä aloin piirtelee;) Jonna on kyl hiukan pienen näkönen ja väritys melko väärä, mut mul on vaa kaks ees vähän ruskeen tapasta ja toinen niist on toi mikä ton satulan väri on:D

Sussu ja Jonna 4hm

Jonnan kilpailut:

23.12.2012 ; Kutsu ; Luokka 1. 40-50cm ; 6/26

23.12.2012 ; Kutsu ; Luokka 2. 60-70cm ; hyl.

25.12.2012 ; Kutsu ; Luokka 3. 70cm ; 10/20

25.12.2012 ; Kutsu ; Luokka 4. 80cm ; 11/18

00.00.0000 ; Kutsu ; Luokka 3. Helppo B ; 16/17

00.00.0000 ; Kutsu ; Luokka 4. Vaikea B ; 6/9

Tähän lisäilen näitä sitä mukaan kun tuloksia tulee:)

25.12.2012 Kärryilyä

Hyräilen iloisesti joululauluja ja siivoan Jonnan karsinaa kaikessa rauhassa. Kuulen tallin oven käyvän ja huikkaan Heidille, joka siis tuli talliin, iloisen tervehdyksen.
- Mistäs nyt tuulee, ku oot noin innoissas, nainen naurahtaa.
- Purkista tulee mun ikioma uudenvuoden jälkeen, selostan onnellisesti.
- Sepä kiva. Teillähän on mennyt niin hyvinkin, Heidi hymyilee.
- Niimpä. Purkki ei ees temppuile enää niin hirveesti, virnistän ja heitän viimeiset sontapalleroiset kottareihin. Lähden työntämään niitä lantalaan. Vien kotsut ja talikon paikoilleen ja palaan tallin puolelle. Hoppu saapuu samassa talliin ja virnistää minulle.
- Toin sulle Purkin kärryt tänne. Mihin jättäisin ne? Hoppu sanoo.
- Hmm.. En oikeen tiiä, hymyilen ja vilkaisen Heidiin.
- Ne vois varmaanki jättää jonnekki tallin edustalle, mis ois hiukan suojaa. Tai periaattees ne vois kai viedä maneesillekkin, nainen pähkäilee. Lopulta päädymme siihen maneesi vaihtoehtoon.
- Mähän voisin mennä tänään kärryilee, virnistän ja katsahdan Hoppuun.
- Tulisiks mukaan? kysäisen ystävältäni.
- Voisinha tullakki. Mennää joku rauhallinen lenkki, mis ei liiku autoi, Hoppu naurahtaa ja mieleeni tulee heti muisto viime maastolenkistä.
- Jeps. Ja hei, jos sä tuut mukaan, ni voitais tehä niin, et mä ajan Purkilla ja sä ratsastaisit Jonnalla mein vieres. Siis jos haluut.. Jadenha vois ottaa kärryjen perään, naurahdan ja katsanhan Hoppuun.
- Mielelläni mä menisin Jonnalla. Ja Jade on ollu ennenki kärryjen perässä, ni saatais kaikki kolme liikutettuu samaan aikaan, Hoppu sanoo ja alamme molemmat nauraa. Meistä tulee varmaan melko hauskan näköinen kulkue.

Purkki seisoo käytävälle kiinnitettynä ja Jonna ja Jade ovat karsinoissaan. Hoppu hoitaa suokkitammaani ja Jade mutustelee heiniä. Purkki seisoskelee kiltisti koko hoitamisen ajan. Alan valjastaa Purkkia osaamallani tavalla. Kun olen valmis, Hoppu varmistaa kaikkien remmien olevan oikein. Minä tarkistan Jonnan varustuksen, vaikka luotankin Hopun taitoihin. Menemme sitten ulos laittamaan Purkille kärryjä. Kun kärryt ovat paikoillaan Hoppu tuo Jaden ulos ja kiinnittää kärryjen perään. Sitten hän hakee kypäränsä ja Jonnan. Kun Hoppu on hevoseni kyydissä kehotan Purkin eteenpäin. Jade lähtee kiltisti lönköttelemään peräämme kun ohjaan Purkin maastoreitille. Tämä lenkki on sellainen, jossa ei saa edes liikkua autolla. Hoppu mutisee jotakin isoista hevosista ja pienistä ratsastajista. Vilkaisen tuohon ja ymmärrän että Hopusta on outoa istua suomiputen kyydissä, kun on tottunut pieneen ja pyöreään Jadeen. Virnistän tuolle rohkaisevasti ja kerron Jonnan olevan maastossa pomminvarma. Kun olemme menneet jonkin matkaa kehotan Purkin ravaammaan. Hoppu keventelee Jonnan selässä reippaasti ja huomaan tuon ratsastavan tammaani todella hyvin. Tunnistan osaavan ratsastajan heti sellaisen nähdessäni, ja Hoppu on osaava. Jonna rentoutuu melko nopeasti ja liikkuu täysin sitä vauhtia, kuin Hoppu haluaa. Sanon Hopulle mielipiteeni ja tuo vain tuhahdaa, mutta hymyilee kuitenkin leveästi. Ravaamme melko pitkän pätkän, mutta pian siirrämme takaisin käyntiin ja käpöttelemme melko mehevän pätkän. Samassa meitä vastaan kävelee ihmisiä. Kun ihmiset tulevat lähemmäs, tunnistan niiden olevan luokallani. Pysähdymme ja luokkalaiseni huomaavat minut. He tulevat heti höpöttämään.
- Onks tää poni sun, Linda niminen tyttö kysyy ja tervehtii Purkkia rohkeasti, vaikkei olekkaan mikään heppatyttö.
- Uudenvuoden jälkeen on. Ja sit toi hevonen tos on kans mun. Tää Jade on ton Hopun, selostan melko sekavasti.
- Vähän kiva, mut meijän pitää jatkaa matkaa, Jenni niminen tyttä sanoo ystävällisesti. Niimpä hyvästelemem heidät ja jatkamme matkaamme.

Palaamme tallille tunnin kuluttua. Purkille on tullut hieman hiki. Heidi vie Jaden tarhaan meidän pyynnöstämme ja irroitan kärryt Purkin perästä. Sen jälkeen viemme Hopun kanssa Purkin ja Jonnnan talliin niille paikoille, jossa ne hoidimme valmiiksikin. Vapautan Purkin valjaista, ujuttaen samalla riimun sen päähän. Samoihin aikoihin Heidi palaa sisälle ja kyselee miten meillä meni.
- Tosi hyvin. Hevoset käyttäyty hienosti, kerron virnistäen. Heidi nyökkää.

Kun hevoset ovat riisuttu varusteista, ja varusteet on viety paikoilleen loimitamme Purkin ja Jonnan vieden ne sitten ulos. Tulemme Hopun kanssa vielä sisälle talliin ja nappaan samalla Purkin satulahuovan laukkuuni. Pesisin sen huomiseksi, jotta ei tarvitsisi likaisella huovalla ratsastaa. Lähdemme sitten Hopun kanssa astelemaan bussipysäkille.

Sussu ja Purkki 12hm
Sussu ja Jonna 5hm

2.1.2013 Purkilla estevalmennuksessa by. Niittylä

Olin kasannut jo esteet ja suunnitellu päivän tehtävän, kun pieni musta shetlanninponi ja sen ratsastaja ilmaantuivat kentälle. Ratsastaja, joka kertoi nimekseen Sussu sanoi olleensa verryttelemässä maastossa. Aloitimme siis tehtävän saman tien. Kerroin, että aiheena olisi tänään rauhallinen lähestyminen, nimittäin Sussu oli valitellut paljon, että Purkki rynnii ja pukittelee esteillä. Aloitimme puomeilla, joiden päässä oli pieni ristikko. Ensin ne oli aivan sähellystä, mutta parin kerran jälkeen herra salli rauhoittua. Kun ensimmäinen homma oli viimein energisellä ruunalla hallussa, siirryimme seuraavaan tehtävään. Otin puomit pois ja korotin esteen n. 30cm korkeaksi. Se oli tavallaan testi herralle. Jo lähestyminen oli ongelma, sillä Purkki heitteli peräänsä minkä kerkesi ja sillä ratsastaminen näytti jopa vaaralliselta. Sussu sai kuitenkin ruunan pian hallintaan ja tehtävä alkoi sujua. Se toistettiin muutamia kertoja ja homma alkoi sujua viimeinkin, vaikka aika ajoin ruuna heittelikin muutamia pukkeja väliin. Viimeisenä tehtävänä päätin laittaa esteen 50cm korkuiseksi ja Sussun lähestymään Purkin kanssa hieman vinosti. Ensin herra päätti vaikeuttaa tehtävää keulimalla, sen jälkeen jökittämällä paikalleen. Pian Sussu sai yhteistyön pelaamaan temperamenttia omaavan ponin kanssa sujumaan ja he liisivät näyttävästi esteen yli.


Ukkeli oli siis melkoisen vauhdikas ja taas vaihteeksi oli ruunalla vähän huonompi päivä. Hyvin kuitenki mentiin loppujenlopuks;)

Sussu ja Purkki 13hm

16.1.2013 Moikkaamassa



Olin siis Purkkia moikkaamassa ja pihatossa vähän istuskelin ponin selässä. Herra oli kyllä niin suloinen taas:)
Kuvassa varmaan haaveilen jotain kun silmät niin hassusti;)

Sussu ja Purkki 14hm

25.1.2013 Hilja ratsastaa Purkilla

Tänään ratsastaisin Pieni Purnukka nimisellä shetlanninponilla. Olin kuullut Sussulta, että poni saattoi olla joskus känkkäränkkä. Hän oli sanonut ettei tippuminen ponilta ollut kovin ihmeellistä. Minä, Hilja, tipun aika helposti selästä. Toivoin että poni ei ollut takapuoli taivaissa koko ajan. Huomasin mustan karvaisen ponin tarhassa, se oli Purkki. Sussu heilutti kättään tervehdykseksi, vastasin siihen ja Sussu vei Jonnan sisälle. Nyt vasta muistin että Sussu pitäisi minulle ja Purkille tunnin. Kävelin aidalle ja otin sinisen riimunnarun, pujahdin aidan ali ja kutsuin ponia. Se ei ollut kuullut minua tai ei viitsinyt tulla luokseni, joten kävelin sen luo.
- Hei Purkki, sanoin ponille, se nosti katseensa minuun ja ihmetteli kuka olen.
- Olen Hilja, en Sussu. Joten ole minulle kiltti, pyysin ponilta ja nappasin riimunnarun riimuun. Maiskautin ja lähdin portille päin, poni ei ollut seurannut minua, vaan seisoi yhä paikoillaan. Mona tuli paikalle ja meni haistelemaan Purkkia.
- Mona, en kaipaa sua nyt, sanoin ponille ja hätistelin sen paikalta.
- Sinua minä taas kaipaan, tule nyt! huudahdin Purkille ja näytti siltä että oli juuri huomannut että pyysin sitä tekemään jotain. Se lähti tallustelemaan perässäni. Kävelimme super hitaasti portille, jonka avasin ja talutin ponin ulos. Suljin portin perässäni ja talutin Purkkia tallille päin. Purkki oli erimieltä talliin menosta ja riuhtaisi päätään.
- Eiiii!

Kun olin saanut Purkin tai paremmin sanottuna vetänyt talliin ja laittanut sen kiinni käytävälle hain harjapakin. Ulkona Purkki oli vetänyt minut heinäkasalle, olin ottanut vähän heinää ja sen avulla houkutellut ponin sisälle. Minulla oli aika köyhät keinot, mutta ne toimivat. Nappasin tummansinisen harjapakin ja palasin ruunan luo. Pörrötin sen harjaa ja avasin pakin. Nappasin kumisuan jolla hieroin ponin kokonaan, poni seisoi nätisti ja nautti harjauksesta. Otin toisen harjan jolla irrotin pölyt ja liat. Etsin kaviokoukun ja puhdistin kavioita. Purkki oli päättänyt että kavioita ei puhdisteta eikä suostunut nostamaan jalkojaan, kokeilin jokaista jalkaa mutta mikään ei noussut.
- Purkki.. varoitin ponia ja nykäisin oikeaa etujalkaa ylös. Se nousi kepeästi ilmaan ja pysyikin ilmassa puhdistuksen ajan. Puhdistin muutkin kaviot ja kehuin ponia.
- Olet sä kyllä aika viekas poni, sanoin ruunalle ja vein harjapakin paikalleen. Samalla hain pintelit, satulan ja suitset. Palasin Purkin luo ja laitoin suitset roikkumaan, satulan nostin selkään. Kiinnitin vyötä, mutta se ei mennyt edes ensimmäiseen reikään. Menin ponin toiselle puolelle ja löysäsin vähän. Kiersin toiselle puolelle ja kokeilin laittaa kiinni. Tuntui että vyö oli vain kiristynyt. Vedin vyötä ja sain sen ensimmäiseen reikään. Vedin vielä ja sain toiseen, hengästyneenä otin pintelit ja kiersin patjan jalan ympäri. Nappasin sinisen pintelirullan ja kieritin napakasti jalan ympäri. Suljin sen ja laitoin toisetkin pintelit jalkoihin. Avasin suitsien niputuksen ja laitoin Purkin riimun kaulalle. Sain suitset päähän ja asettelin harjaa paremmin. Suljin turparemmin ja leukahihnan kiinni. Hain vielä kypäräni, saappaat ja raipan, puin ne ja menin ponin luo. Avasin riimun ja talutin ponin ulos. Purkki seurasi kiltisti perässäni kentälle ja seisoi nätisti sen ajan, kun laitoin jalustimet oikean mittaisiksi ja nousin selkään. Kiristin satulavyötä vielä kerran ja lähdimme uralle. Poni oli aika unessa ja alkukäyntien aikanakin jouduin tökkimään sitä eteenpäin.

Sussu saapui kentälle pian ja neuvoi Purkista muutaman asian.
- Älä päästä sitä tekemään mitään mitä et halua, muuten tunti on ihan sekasin, Sussu sanoi. Naurahdin vaisusti ja käskin ponia taas eteenpäin. Käveltyämme otin ohjat, Sussu kertoi samalla tehtävää.
- Ihan ravia ympäri kenttää, pysähdyksiä keskelle päätyjä ja pitkille sivuille tempolisäys, Sussu selosti ja meni kentän keskelle katselemaan. Käskin ponin raviin ja se siirtyi laahaavaan raviin, käytin raippaa ja poni lähti hieman reippaammin eteenpäin. Pysähdykset sujuivat hienosti, tempolisäykset olivat tahmeita. Käskin ponia eteenpäin reippaasti, pohkeiden ja raipan avulla. Poni alkoi kulkea reippaammin ja kuunteli apuja paremmin. Ihmettelin kuinka se kulki noin nätisti(vaikka olikin hieman laiska), ei minkäänlaisia temppuja. Samalla hetkellä poni kuitenkin lähti kuin raketti eteenpäin ja heitti pienen pukin. En kerennyt reagoimaan mitenkään, mutta selässä pysyin. Keskityin poniin tarkemmin ja keksin sille tekemistä ettei se kerennyt tekemään omia juttuja. Se toimi hyvin ja menimme tehtävää vielä muutaman kierroksen.
- Jees, sehän menee kivasti. Voi ottaa nyt reippaammin laukkaa ja sitten vähän käyntiä, Sussu sanoi. Nostin laukan ja tunsin kuinka poni alkoi kiihdyttämään. Käänsin sen ympyrälle ja tein puolipidätteitä, kun laukka oli reipasta muttei pinkomista ja pyörivää, ohjasin suoralle uralle. Poni kulki oikein kauniisti pitkällä sivulla, kunnes tuli hirveä pukkikohtaus ja tunsin kuinka irtosin satulasta. Tömähdin suoraan lumiselle maalle, syljin lunta suustani ja nousin seisomaan. Näin Sussun taluttavan ponia ja kävelin heitä vastaan.
- Kiva lento, sattuiko?
- Eii, voi hitsi sun kanssa poni, sanoin ja nousin selkään. Jalkaa jomotti, mutta ei kovin paljoa. Nostin ravin ja sitten laukan, taas jouduin tekemään muutaman ympyrän. Nyt poni ei yrittänytkään mitään, mutta laukka alkoi hidastumaan. Napautin raipalla ja vauhti nopeutui, siirryin käyntiin ja annoin pidempää ohjaa. Sussu vei kentän keskelle puomeja, ne oli ympyrän kaaarella. Mittaili välejä ja pian siirtyi sivummalle.
- Eli, ravissa keskiympyrää ja matkalla on puomeja, Sussu sanoi ja virnisti. Siirryin raviin ja poni menikin reipasta ravia. Se oli luultavamminkin huomannut puomit ja piti niistä. Ohjasin ympyrälle ja ylitimme puomit. Tulimme niitä vielä muutaman kerran, kunnes Sussu sanoi, että laittaa niihin pidemmät välit, jotta niitä voi tulla laukassa. Odotin sen aikaa ja sitten nostin laukan, poni ei yrittänytkään kiihdytellä joten tulin ilman ympyröitä reippaassa laukassa puomit. Poni laukkasi niiden yli nätisti ja tulin ne vielä kertaalleen. Vaihdoin suuntaa ja tulin toiseenkin suuntaan. Purkki meni taas hienosti ja sitten siirryin raviin, ravasimme muutaman kierroksen, kunnes siirryin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Sussu korjasi puomit pois ja pysäytin ponin. Nousin selästä, löysäsin vyötä ja nostin jalustimet. Kehuin ponia ja talutin ponin talliin. Sussu käveli mukanamme.

Hoidin ponin ja sitten laitoin villaloimen selkään. Purkki oli käyttäytynyt hienosti (muutamaa pikku asiaa lukuunottamatta) ja oli tyytyväinen. Ruuna oli ollut erinlainen kuin Oona ja Mona. Talutin ponin tarhaan ja päästin vapaaksi. Kävelin vielä talliin ja menin Sussun kanssa satulahuoneeseen, jonne oli ilmestynyt myös Heidi

26.1.2013 Molemmilla ratsastusta

Huoh, tänään aijoin ottaa itseäni niskasta kiinni. Hevoset ovat olleet vähän niinkuin talvilomalla laiskuuteni takia ja nyt aijon ratsastaa molemmilla. Hiljan sain sentään eilen ratsastamaan Purkilla, mutta Jonna on kerännyt varmaan kamalasti virtaa ja ihan kauhulla mietin millainen se mahtaa olla. Päätän aloittaa Purkista.

Suuntaan askeleeni pihatolle päin, jossa näenkin kahden karvakasan kökkivän. Menen tarhaan sininen riimunnaru kädessäni ja astelen Purkkia kohti. Poni päättää toisin ja ravaa tarhan toiseen päätyyn. Mona taas tulee uteliaasti luokseni, joten silitän ponitammaa hieman.
"En mä nyt kuitenkaan sua ota. Sori Mona", mutisen tammalle ja lähden sitten astelemaan Purkin perään. Ruuna ei sitten millään tunnu suostuvan yhteistyöhön, mutta viimein nappaan karvakasan ja lähden hinaamaan sitä talliin päin. Purkki on ensin kävelevinään kiltisti, mutta yhtäkkiä se saattaa yrittää livahtaa jonnekkin. Pidän narusta kuitenkin kunnolla kiinni ja saan ponini hinattua talliin. Tallissa kiinnitän Purkin hoitopaikalle ja lähden sitten itse varustehuoneeseen. Varustehuoneessa vedän jalkaani jo valmiiksi nahkaiset ratsastussaappaat ja vedän kypärän vaaleiden kiharoideni päälle. Sen jälkeen napaaan mukaani Purkin harjapakin, satulan ja suitset. Vien roinat hoitopaikalle ja palaan varustehuoneeseen hakemaan vielä kannukseni ja lyhyen raipan. Niitä saatan tarvita jos aijon saada Purkin liikkumaan kunnolla.

Alan harjailla Purkin mammutinkarvaa ja puhelen häseltävälle ponille rauhoittavasti. Purkki mulkoilee minua ja yrittää näykkiä.
"Ei saa olla tuhma", sanon ponille rauhoittavalla äänellä ja jatkan harjaamista. Kuulenkin samassa tallin oven käyvän ja vilkaistessani sinne, näen Monan ja Hiljan.
"Ai moi", huikkaan tytölle.
"Moi. Ratsastamaan menossa?" tuo kysäisi.
"Jep. Ajattelin et pakko mun on nää konit ees joskus liikuttaa", virnistän ja kiitän Hiljaa vielä kerran siitä, että tuo oli suostunut hinautumaan Purkin selkään eilen. Olimme sopineet että Hilja saisi toistekkin ratsastaa Purkilla, tai ehkä jopa Jonnalla minun valvonnassani jos vain haluaisi. Kun olin saanut ponin harjattua aloin puhdistaa sen kavioita. Nostin ensimmäisen jalan ja purkki alkoi huitoa sitä hullun lailla. Ärähdän ja napsautan ponin mahaa. Purkki rauhoittuu ja saan kaikki kaviot puhdistettua. Alan kääriä pinteleitä Purkin koipiin ja poni yrittää purra minua aina kun tulen sen naaman lähelle. Kuitenkin se lopettaa kun olen komentanut sitä tarpeeksi. Nostan sitten satulan ponin pörheään selkään ja kiskon satulavyön kiinni. Purkki on aivan varmasti lihonut, mietin mielessäni. Suitsin vielä ponini ja kiinnitän kannukset saappaisini. Suuntaan sitten maneesiin päin.

Maneesissa taluttelen Purkkia hetken ja pysäytän sen sitten maneesin keskelle. Lasken jalustimet alas ja joudun pidentämään niitä ihan hieman Hiljan jäljiltä. Kiristän vielä satulavyötä ja nostan vasemman jalkani jalustimeen. Purkki lähtee kävelemään mutta pidätän hieman ohjista ja saan ponnautettua itseni shetlanninponin selkään. Annan ponin kävellä maneesia ympäriinsä hieman pidemmällä ohjalla. Ohjailen sitä kuitenkin suurille ympyröille ja epämääräisille kiemuroille. Kokoan hetken kuluttua ohjat kireämmiksi ja alan ratsastaan ponia kunnolla eteen. Teen paljon ympyröitä ja pyrin saamaan Purkin heti alusta asti taipumaan hyvin. Poni tosin tuntuu kääntyvän vain kaulasta ja punkevan kauheasti lapa edellä. Niimpä pyrin taivuttamaan sitä kunnolla. Käytän pohkeitani lähes kokoajan ja viimein saan aikaan onnistuneen taivutuksen. Niine hyvineni kehotan Purkin raviin ja alan keventää sen tikittävän ravin tahtiin. Jatkan ympyröiden tekoa ja ravissa poni tuntuu liikkuvan paremmin. Peilistä katsottuna se kuitenkin laahaa hieman takajalkojaan joten käytän pohkeitani aktiivisemmin. Vähitellen poni alkaa myödätä hieman edestä eikä vain juokse pää pitkänään. Vaihdamme suuntaa ja keventelen sitä lämpimäksi vielä toisessa kierroksessa. Tähän suuntaan polleni tuntuukin olevan aavistuksen jäykempi, joten teen vielä enemmän taivutuksia. Hetken kuluttua kokeilenkin sitten pohkeenväistöä. Ensin käynnissä ja kun se sujuu, ravissa. Purkki astuu kyllä hienosti ristiin, mutta kulkee suoraan sivuttain. Niimpä käytän toista pohkettani hieman enemmän ja saan Purkin liikkumaan samalla eteen. Ravissa pohkeenväistö sujuu hienosti. Nostan tämän jälkeen keskiympyrälle laukan ja laukkaan siinä muutamat kierrokset. Peilistä katsottuna istuntani näyttää hieman könöttävältä. Pitäisi varmaankin päästä kouluvalmennukseen joku päivä. Laukkaan ympyrällä molempiin suuntiin ja pukeilta vältytään. Niimpä ravaan pari kierrosta pidemmällä ohjalla ja annan ponin sitten kävellä.

Palaan Purkin kanssa talliin ja nappaan siltä nopeasti vain varusteet pois. Ponilla on hieman hiki, mutta ei se ole ihme tuon talviturkin kanssa. Kipaisen katsomassa miten kylmä ulkona on. Siellä näkyy olevan vain -5 astetta, joten en ala loimittaa Purkkia. Vien sen sitten reippaasti tarhaan ja nappaan samalla Jonnan matkaan mukaan. Talutan Jonnan samalle hoitopaikalle, missä Purkki hetki sitten seisoi. Kiinnitän tamman molemmilta puolilta ja käyn viemässä Purkin roinat pois. Palaan takaisin Jonnan tavaroiden kanssa. Mukanani on siis: ruskea koulusatula, jossa on ruskea huopa, suitset, pintelit etujalkoihin ja punainen ratsastusloimi. Asettelen ne siististi hoitopaikalle ja alan harjata Jonnaa ripeästi. Harjauksessa ei kauaan nokka tuhise joten pääsen hetkessä varustamaan. Käärin pintelit tamman etujalkoihin ja heitän satulan selkään. Suitsetkin Jonna ottaa kivasti.

Saavun suokkitamman kanssa maneesiin, jossa näkyykin olevan Hilja taluttelemassa Monaa. Huikkaan noille tervehdyksen jälleen ja kapuan saman tien Jonnan selkään. Kokoan ohjat heti hieman kireämmiksi ja lähdemme kävelemään.
"Soitathan ambulanssin jos tipun", huikkaan Hiljalle virnistäen.
"Tokitoki", tuo naurahtaa. Minulla oli sellainen olo kuin ratsastaisi ruutitynnyrillä. Jonna säikkyi kaikkea mahdollista ja yritti kokoajan sinkaista jonnekkin. Tein sen kanssa paljon kiemuroita ja ympyröitä jotta ratsuni pysyisi käsissäni. Nappasin sitten ratsastusloimen pois ja jatkoin kävelyä. Hetken kuluttua annan tamman ravata ja yritän keventää niin hitaasti kuin pystyn. Jonna vain vaapottaa ympäriinsä ja yrittää kokoajan livahtaa pois altani. Rauhoittelen sitä puolipidätteillä, käynti-ravi siirtymisillä ja pysähdyksillä. Tamma kuumuu vain entisestään, joten alan tehdä sen kanssa mahdollisimman pieniä ympyröitä, joilla se ei pääse kaasuttamaan. Hilja katselee menoamme mietteliäästi. Vaihdamme suuntaa ja sama meininki jatkuu. Tamma yrittää karata käsistäni kokoajan. No, nyt ainakin tiedän ettei Jonnalla voi olla pitkiä lomia, vaan sillä täytyy ratsastaa säännöllisesti. Jatkan pienten ympyröiden tekoa ja vähitellen Jonna alkaa rauhoittua. Kehun sitä ääneen aina kun se tekee jotain oikein tai ravaa rauhassa. Lopulta uskallaudun laukkaamaan ja nostan toiseen päätyyn laukan. Ohjaan Jonnaa ympyrälle ja samalla yritän hallita laukkaa. Kun saan tamman laukkaamaan rauhassa kehun sitä ja siirryn raviin. Laukkailen melko paljon jotta Jonna saa purkaa energiaansa. Kun tamma oli rento ja rauhallinen annoin sille hieman ohjaa. Ravailimme muutamat ympyrät ja siirryin käyntiin. Vedin ratsastusloimen takaisin polleni selän päälle ja annoin tammalle pitkät ohjat. Nyt se käveli rentona ja rauhallisena pärskien muutamat kerrat.

Talutan Jonnan takaisin talliin ja kiinnitän sen hoitopaikalle. Otan siltä varusteet pois ja vien varusteet paikoilleen ottaen samalla nahkasaappaat pois jalastani ja vaihtaen ne talvikenkiin. Jätän raipan ja kypärän kaappiini ja palaan Jonnan luokse. Harjaan sen hikiset karvat piikkisualla hetkeksi pystyyn ja suoristan ne sitten aloilleen. Käyn hakemassa varustehuoneesta Jonnan toppaloimen ja loimitan tamman. Sen jälkeen otan ämpärin täyteen vettä ja annan väsyneen hevoseni juoda. Se juokin kaiken ja lähden viemään tammaa tarhaan. Nyt Jonna on tyytyväinen ja rauhallinen, joten tiedän ratsastuksen olleen kannattavaa. Taputan Jonnan kaulaa vielä ennen kuin päästän sen vapaaksi. Tämän jälkeen soitan isäni hakemaan minut tallilta. Vien ensin hoitopaikalta roinani pois ja lähden sitten kotiin.

Sussu ja Purkki 15hm
Sussu ja Jonna 6hm

Oli ensimmäinen hoitokerta, jolloin päätin vain tutustua Purkkiin.Harjailla sitä ja muuten vai tutustua.
Musta poni seisoi karsinassa rauhallisesti, rauhallisempi poni olikuin minä.
Avasin karsinan oven ja menin paijaamaan ponia. Annoin ensiksi sen haistaa minua ja siten vasta lähstyin tätä. Silittelin Pukkia ja kaivoin takintaskusta porkkanan, jonka ojensin ponin nenäneteen.
Pukki otti porkkanan kädestäni ja söi sen.
Poni vaikutti ekalla kerralla rauhalliselle ja mukavalle.

Saavuin jo varhain tallille ja tämän päivän suunnitelmissa olisi ratsastaa Purkilla ja tutustua Jonnaan.

Olin varustanut Purkin ja nyt menin laittamaan kypärän päähän ja minichapsit jalkaan.
Otin ohjat kaulalta ja lähdin kentälle.
Nousin ratsaille ja annoin Purkin kävellä pitkällä ohjalla. Vaihdoin suunnan ja otin ohjaa ja aloin sisäasettamaan Purkkia. Poni vaikutti kivalle.
Tein paljon käynnissä kaikkea. Pysähdyksiä ja peruutuksia. Lopuksi otin kierroksen ravia ja annoin sitten Purkin kävellä loppuverkat.
Poni oli superkiva ekalla ratsastuksella.
Käänsin ponin kaartoon, taputin sitä ja laskeuduin ratsailta alas. Nostin jalustimet ja otin ohjat pois kaulalta.
Talutin Purkin talliin ja riisuin varusteet siltä ja harjsin sen huolella. Selvitin lopuksi senharjan ja hännän.

Seuraavaksi ajoin tutustua Jonnaan, joka näytti todella ihanalta ponskilta.
Tutustin siihen aika paljon samanlailla kuin Purkkiin ja sillekkin minulla oli makupala. Jonna söi sen kädestäni ja oisi ilmeisesti halunnut lisää herkkua kun alkoi kerjäämään. Jonna ensivaikutelmalta vaikutti oikein ihanalle pollelle.
Otin velä chapsitja kypärän pois ja lähdin tallilta. Oli ollut kiva päivä tänään ja olin tyytyväinen Purkin ratsastuksesta.