Peytan ja Shitan päiväkirja

Peyta

Hieman omalaatuinen, 160cm pitkä tyttönen sinisillä, lyhyillä hiuksilla varustettuna. Sekaväriset sini-vihreät silmät loistavat yleensä pirteinä, korostaen kevyttä hymyä huulilla. Peyta viihtyy tallilla parhaiten kevyissä vaatteissa, kuten topissa kesä helteellä ja viileämmällä kelillä hupparissa.

Luonteeltaan Peyta on hieman ujo ja hiljainen, ennen kuin häneen tutustuu kunnolla. Silloin hänestä kuoriutuu esiin sekopäinen ja aina vitsaileva kovaääninen tyttö, joka tekee mieluiten asiat oman päänsä mukaan. Pitää itsekseen juttelusta ja juttelee muutenkin usein hevosille ja muille eläimille sössöttäen vauvaäänellä.

Ratsastaessa Peyta käyttäytyy tyynen rauhallisesti - paria huonoa päivää lukuun ottamatta, jolloin mikään ei mene kohdalleen ja hermot ovat kireällä. Yrittää mahdollisimman hyvin kohdella ratsuaan hellästi ja mahdollisimman hyvin sitä kohdellen. Mutta koska aina voi parantaa, niin Peyta yrittää ahkerasti opetella paremmaksi ratsastajaksi.

Lajeista taas esteratsastus on tytön ensisijainen suosikki, kouluratsastus on tylsää ympäri kenttää laahustamista. Mieluiten siis mennään kovaa ja korkealta. Esteitä hän on hypännyt vain n. 110cm asti, mutta tavoitteena olisi päästä myös korkeampia esteitä. Pari ruusuketta on joskus tullut voitettua, koulukisoissa ei ole edes koskaan käynyt. Haluaisi kokeilla maastoesteitä, mutta vielä ei ole mahdollisuutta tullut, joten odottaa innolla sitä päivää koska pääsee hyppäämään erikoisempia ja kiinteitä maastoesteitä.

Ratsastuksen Peyta on siis aloittanut 9-vuotiaana ja siitä lähtien on ratsastanut miltei säännöllisesti. Myös muut eläimet ovat olleet koko elämän ajan intohimo ja rakastaa niitä paljon.

Vilkaisen nopeasti pihalle ikkunasta ja pieni hymy nousee kasvoilleni nähdessäni auringon säteiden värittävän maiseman kirkkailla väreillä. Tänään olisi ensimmäinen päivä kun menen tapaamaan Shitaa, ajatus sai minut hieman hermostuneeksi, mutta muuttui pian jännittyneeksi odottamiseksi. Heitän peiton äkkiä päältäni ja kiirehdin vetämään ratsastushousuja päälleni ja vaihtamaan yöpaidan kirkkaan siniseen toppiin. Pompin yhdellä jalalla vetäessäni sukkaa jalkaan ja lopulta nappaan kännykän yöpöydältäni ja kiiruhdan vessaan. Harjaan hiukseni nopeasti hieman siisitimmin ponihännälle, miten ne olivat olleet koko yön. Pesaisen naamani ja vetäisen rajauskynällä mustat rajaukset silmieni ympärille. Ihmiset eivät ehkä tajua miksi tallille pitäisi meikata, mutta itselläni sitä vikaa, etten oikein suostu lähtemään minnekkään oman kodin ulkopuolelle ilman meikkejä. Väläytän hermostuneen hymyn peilille ja kipitän portaat alas alakertaan.
"Huomenta!" huudahdan äidilleni ohittaessani olohuoneen ja jatkan matkaani suoraan eteiseen, kunnes muistan, että haluan viedä Shitalle tuliasia. Juoksen keittiöön hakemaan omenan pienestä korista keskeltä ruokapöytää ja kipitän takaisin eteiseen. Vedän ratsastuskenkäni jalkaan ja nappaan pienen repun lattialta, mihin olin eilis iltana pakannut kypäräni, chapsini ja nyt yhden omenan. Heitän sen selkääni ja nappaan moponi avaimet ja crossikypärän. Huikkaan vielä äidilleni lähteväni tallille, ennen kuin astun ulos ja kävelen mopolleni. Innostuneena vetäisen kypärän päähäni ja polkaisen moponi käyntiin.

Sammutan moponi tallin pihaan ja vedän kypärän pois päästäni. Vilkuilen pihaa uteliaana ja vilkaisu kelloon selittää miksi piha näyttää niin autiolta. Se on vasta 8. Lähden kävelemään varovaisesti kohti pikkutallia ja ovi narahtaa hiljaa avatessani sen. Karsinat ovat tyhjillään, lukuun ottamaa yhtä, josta kuuluu pientä kolinaa. Pian kottikärryt työnnetään pihalle sieltä ja suhteellisen nuoren näköinen mies kääntää katseensa minuun.
"Hei. Oletkos sinä se Shitan hoitaja?" hän kysyy ystävällisesti ja pyyhkäisee kätensä farkkuihin, ennen kuin ojentaa sen käteltäväksi. Puristan kättä nopeasti ja änkytän hiljaa vastaukseni.
"Jjoo, mä olen Peyta." Herra kertoo olevansa nimeltään Kasper ja myöntää jo siivonneensa Shitan karsinan ja että voisin siivota sen jonain toisena päivänä, jos satun paikalle oikeaan aikaan. Tämän jälkeen hän lähtee viemään kärryjä lantalaan tyhjättäväksi ja minä jatkan matkaani satulahuoneeseen. Käyn huoneen nopeasti läpi ja jätän reppuni maahan lojumaan, toki niin ettei se ole kaikkien tiellä. Sitten nappaan violetinpinkin riimunarun kohdasta, jossa lukee "Shita". Ajattelen voivani käydä tervehtimässä tammaa ja ehkä hieman harjata sitä tallissa. En ole vielä aivan varma uskaltaudunko hevosen selkään, mutta katsotaan.

Voikko selkä ja vaalea harja loistivat kauas vehreästä laitumesta. Pari muutakin hevosta, joiden nimiä en juuri muista, rouskuttivat heinää tyynen rauhallisina. Pujottaudun lankojen välistä laitumen puolelle ja vihellän hiljaa, katsoakseni mitä tapahtuu. Ihmeekseni tamman pää ponnahtaa ylös ja se kääntää päänsä minua päin ja jää hiljaa katselemaan. Varovaisesti neiti astuu pari askelta kohti, vain painaakseen päänsä takaisin heinikkoon. Naurahdan hiljaa ja lähden rauhallisesti tarpomaan kohti hevosta. Se käyttäytyy kuin ei huomaisi minua, jatkaa vain rauhallisesti syömistään. Iloiseksi yllätyksekseni pääsen tamman luo helposti ja saan napsautettua riimunnarun kiinni riimuun.
"Hei söpöläinen", sössötän hiljaa ja sivelen varovasti tamman pehmeää turpaa. Pieni hörähdys hevoselta saa sydämeni sulamaan, ihan kuin se olisi sanonut 'hei' minulle. Tyhmä virne naamallani lähden kävelemään portille päin, tamman seuratessa reippaasti. Saan Shitan helposti ulos ja portin takaisin kiinni, päästämättä ketään vapaaksi. Sepä olisi ollut noloa, heti ensimmäisenä päivänä päästää hevoset karkuteille. Huh. Kävelymatka tallille menee nopeasti, tamman kuikuillessa ympärilleen korvat hörössä ja utelias katse silmissään.

Tallin käytävä kopisi Shitan kavioiden alla ja hiljainen hörähdys kaikui tyhjässä tallissa. Talutan tamman hoitoboksiin ja kiinnitän sen kahdella riimunnarulla.
"Koita olla kiltisti, niin haen harjasi", tokaisen hymy huulillani hevoselle, joka katsoi minua, kuin olisi sanonut ettei se mitään tekisi tietenkään. Naurahdan hiljaa ja taputan voikkoa karvapeitettä, ennen kuin kävelen satulahuoneeseen. Nappaan violetin harjakopan mukaani ja lasken sen maahan hoitoboksin viereen. Napsautan kopan auki ja otan kumisuan käteeni. Mumisen hiljaa itsekseni siirtyessäni tamman vierelle ja aloittaessani harjaamaan hevosen hieman pölyistä karvapeitettä. Pyöreillä liikkeillä menen koko hevosen varovasti läpi ja taputan neitiä sitten kaulalle ja kehun kuinka hienosti se seisoi paikallaan. Mutta älä nielaise ennen kuin tipahtaa, niinhän se sanonta menee. Nimittäin napatessani juuriharjan kopasta ja siirtyessäni taas harjaamaan Shitaa, syöksyy tallin avonaisesta ovesta sisälle pörröinen karvapallo, nopeutta reilusti liikaa. Tamma hirnahtaa hätääntyneesti ja kuulen kuinka riimunnarut kiristyvät hevosen etujalkojen noustessa ilmaan, vain niin paljon kuin narut joustavat. Ja sitten tunnen kihelmöivää kipua vasemman jalkani päällä, kun reilusti yli 500 kiloa hevosta seisoo sen päällä. Puren hampaitani yhteen ja tiputan harjan maahan. Vedet nousevat automaattisesti silmiini, mutta saan kuitenkin työnnettyä tammaa sen verran, että se siirtää kavionsa pois jalkani päältä. Peruutan saman tien ja lysähdän istumaan harjakopan viereen. Hengittelen syvään parin minuutin ajan, kunnes kipu on hälventynyt. Huokaisen helpotuksesta, pystyn astumaan jalallani ongelmitta, joten se ei ole murtunut.

"Voi sinua, pikku säikkyä", tokaisen tammalle mukamas suutuksissani, vaikka pieni hymynkare väreileekkin suupielessäni. Shita vain katsoo päälleni sieraimet väristen, kuin kysyen mitä tapahtui. Kapuan ylös lattialta ja noukin harjan, jonka olin tiputtanut. Aloitan uudelleen harjaamaan pehmeää karvapeitettä ja pian saatoin jo kaivaa kaviokoukkua harjakopasta. Pienen suostuttelun jälkeen neiti suostuu nostamaan jalkansa voidakseni putsata sen ja loput kolme jalkaa menivätkin kuin tyhjää vain. Tipautan koukun takaisin koppaan ja lähden viemään sitä takaisin satulahuoneeseen. Samalla kaivan repustani omenan, jonka otin varta vasten Shitalle. Kävelen takaisin tamman luo ja ojennan sille omenaa, samalla kun silitän sen poskea. Neiti nappaa omenan pehmeästi hampaillaan, vain huulet kättäni hipoen ja rouskuttaa sen sitten tyytyväisesti.
"Hieno tyttö", kehun sitä, kaulaa rapsutellen. "Tänään jätetään ratsastus välistä ja mennään joku toinen päivä kokeilemaan kuinka yhteistyömme toimii." Irrotan tamman hoitoboksista ja lähden taluttamaan sitä takaisin kohti laidunta. Tallipiha näyttää edelleen tyhjältä, Kasperkin on kadonnut jonnekkin. Noh, ehkäpä minä voin tutustua muihin seuraavalla kerralla kun tulen käymään. Päästessämme portille avaan sen ja irrotan riimunnarun. Shita lähtee paikalta rauhallisessa laukassa, mutta sen kaverien hypätessä mukaan leikkiin, nousevat takajalat yllättävänkin korkealle ja laukan tahti kiihtyy huomattavasti. Naureskellen jään hetkeksi katselemaan hevosten leikkiä, ennen kuin lähden tallille päin viemään riimunnarua ja hakemaan tavaroitani. Jään jo nyt odottamaan innolla seuraavaa kertaa ja kenties ensimmäistä ratsastus kertaa Shitalla.

Tervetuloa hoitajaksi, Shita kiittää tuhannesti huomiosta, vaikka se vähän sählä onkin :'D Sä voit liittää tuon esittelytekstin tuonne hoitajien nurkkaukseen ja pitää siellä myös kirjaa ansaiduista v-euroista ym.

Ekasta tarinasta 13v€-

Mä yritän aina välillä kommentoida jotain rakentavaa teksteistä, mutta suurimmaksi osaksi laittelen vaan nuo v€:t (: