Ystävänpäivän maasto 14.02.2016

Funnel järjestää 14.2 Ystävänpäivä maaston, johon on tervetullut 5 ulkopuolista ratsukkoa ja tallin väki. Tapahtuma on avoin myös valokuvallisille.

Maaston voi suorittaa joko tarinalla tai kuvalla/kuvasarjalla. Suoritusten tulee olla lähetetty viimeistään ystävänpäivänä (14.2). Tarinan pituus vähintään 10 lausetta, kuvaile päivän sujumista (maasto/hevosen kuntoonlaitto ym.)
Maastoporukka lähtee tallin pihasta yhdeltä, maaston kesto on noin tunti, mikäli ei matkalla satu jotain odottamatonta. Lenkiltä löytyy 2 ravi- ja 1 laukkapätkä, muuten kuljemme käynnissä. Reitiltä löytyy suoria, leveitä teitä (ei kulje autoja) sekä metsäpolkuja.
Maastoon saa koristella itsensä ja hevosensa teeman mukaisesti halutessaan.
☼ Sääennuste lupaa -8°c ja aurinkoa ☼

Maaston jälkeen on tallissa tarjolla sydänkeksejä ja kaakaota. Hevoset voivat majottautua väliaikaisesti yksityistallissa, jonka taukohuoneessa on myös maastonjälkeinen herkutteluhetki.

Jos et halua osallistua omalla hevosellasi, tallin hevosista Ceana NU ja Wyvern Draft ovat tarjolla halukkaille. Tietysti nopeat syö hitaat (;

Osallistumiset mailitse virtuaalie[at]gmail.com, järkevästi otsikoituna. Liitä osallistumiseen oma nimesi, ratsusi nimi ja ratsusi osoite. Tapahtumaa ei tarvitse suorittaa osallistumisen yhteydessä.
HUOM! Ulkopuolisten ratsukoiden paikat täynnä! Ilmottautuminen avoin enää tallilaisille.

Osallistujat tallilta:
Heidi - Hetken Herttajätkä ✓

Ulkopuoliset (5/5):
mokkamasiina - Berømt Godteri
Minja.E – Harmittoman Sorina ✓
Juco - Namashi ✓
Ninni H. - Pikku-Ukkonen ✓
Anne R. - Mustafa BRN ✓

Kiitos kaikille osallistuneille ja eritoten suorituksensa lähettäneille! Hyvää ystävänpäivää, rakkaat

Suoritukset
Minja.E – Harmittoman Sorina
Olin jo tammikuun puolella bongannut tapahtumailmoituksen, jossa kerrottiin Funnelissa järjestettävästä ystävänpäivä maastosta, enkä voinut kun osallistua tuohon tapahtumaan. Rakastan kaikkia kissanristiäisiä ja humputtelumaastoja! Pitkään mietin, mikä kultamussukoistani valikoituu mukaan, mutta päätin ottaa riskin ja valita Sorinan. Jännitin koko loppu tammikuun ja helmikuun alunkin valintaani ja meinasin sen useaan otteeseen vaihtaa – onhan se hieman riskialtista valita nuori ja suht kokematon neito mukaan ihmisten ilmoille. Kun maastopäivä viimein koitti, alkoi huoleni pikku hiljaa karista. Sorinan maailmaa ei tuntunut mullistavan outo paikka ja vieraat hevoset, vaan tamma käyttäytyi varsin mallikkaasti ja fiksusti. Maastoon lähtiessä meidät sijoitettiin jonoon, jossa minä ja Sorina olimme melko keulilla. Alkumatka sujui hyvin ja vaikka ensimmäinen ravipätkä hieman stressasikin minua, ei se todellisuudessa ollut sen ihmeellisempää. Tamma ravasi nätisti jonossa, eikä tehnyt elettäkään singotakseen siitä jonnekkin. Samaa rataa sujui myös laukkapätkä, sekä viimeinen ravipätkä. Maastoretki oli varsin onnistunut niin meidän, kun varmasti kaikkien muidenkin osalta ja tammani paljastui pomminvarmaksi nuorukaiseksi. Nyt uskallan hyvillä mielin ilmoittaa meidät jokaiseen vastaan tulevaan tapahtumaan ilman pelkoa siitä, että saisimme katastrofin aikaan.

Ninni H. - Pikku-Ukkonen
Tammikuussa silmiini pisti Funnelissa järjestettävä ystävänpäivä maasto, jonne olisi päästävä! Hevosvalinta osoittautui haastavaksi, sillä tallista löytyi miljoonakuusisataa hyvää maastopollea, mutta tällä kertaa mukaan valikoitui Uunon, joka on osoittautunut varmajalkaiseksi hevoseksi. Maastopäivän lähtessä aloin valmistautumaan niin henkisesti kuin fyysisesti, sillä tiesin mukana olevan myös muutaman tamman - mikä sai miettimään hevosvalintaa uudelleen. Lastasin orin traileriin ja lähdimme ajamaan kohti Funnelia, jossa saisimme viettää (toivottovasti) mukavan talvipäivän yhdessä muiden ratsukoiden kanssa. Perille päästyämme purin hevosen autosta, kiinnitin sen trailerin kylkeen ja nakkasin varusteet päälle. Onnekseni Uuno ei tuntunut välittävän vieraasta paikasta saatika oudoista hevosista. Ennen maastoon lähtemistä muodostimme sievän jonon, jossa jouduimme Uunon kanssa keskivaiheille. Ensimmäiset metrit sujuivat hienosti, kunnes takana tullut ratsukko tuntui tulevan liian lähelle, mikä hermostutti oria entisestään. Pyysin heitä ottamaan enemmän välimatkaa, että vältyttäisiin ongelmilta ja näin tapahtui. Raviin päästyämme ori tuntui nauttivan saadessaan ulkoilla muiden lajitovereiden kanssa, vaikka tämän pulliaisen kanssa voi mennä huoletta yksinkin. Ravi pysyi tasaisena koko ajan, eikä sivuloikkia jouduttu kestämään. Laukalle päästyämme Uuno olisi tahtonut irroitella ja kunnolla, mutta pidätteiden avulla sain vauhdin pysymään muiden kanssa samassa temmossa. Viimeisellä ravipätkällä huomasin orin olevan aika loppu, mikä tarkoitti, että lenkki oli meille oikein sopiva. Tallipihalle päästyämme purin orin varusteet takaisin autoon ja lastasin sen traileriin, jotta kotimatka voisi alkaa. Maastoretki oli meidän kohdalta melko onnistunut, vaikka välillä käytiin hermoromahduksen partaalla.

Anne R. - Mustafa BRN
Ah kirpeä pakkanen ja auringon paiste - mikäs sen parempaa. Ystävänpäivä uusien kasvojen kanssa ja vieraassa miljöössä tuntui heti ajatuksena niin hauskalta, että olin ilmoittautunut siltä istumalta. Hidastaessani autolla Funnelin pihamaalle punaiset rakennukset ja tarhailevat hevoskaverukset saivat minut harmittelemaan ettei tarkempaan talliin tutustumiseen ollut aikaa ennen maastoretkeämme. Löydettyäni autolle trailereineen parkkipaikan oli Taavo ulkona alta aikayksikön (ruuna on ollut aina himputin mukavaa matkaseuraa). Riisuttuani Taavon matkakamppeet ja harjattuani vielä kerran kevyesti tuuhean talvikarvan suoraksi, päätin heittää maastotamineetkin ylle saman tien ja tutustua muihin retkeläisiin vasta ratsailta. Heidi ei enää tuntunut ollenkaan vieraalta, sillä olihan hän ollut hetimmiten minua ja Taavoa vastassa.
Kun kaikki olivat varusteissaan ja valmiina maastoon, sain hyvän kuvan siitä millaiseen poppooseen olin liittynytkään: iloisia ratsastajia ja kappas: kaksi tammaa, kaksi ruunaa ja oria - sattuipa sopivasti! Hetken rupateltuamme olivat kaikki valmiita lähtemään liikkeelle. Varsinkin Heidin komea Jätkä, joka taisi pörhistellä kaikkien muiden ratsujenkin puolesta. Taavoa moinen liikehdintä korkeintaan väsytti vaikka nuoria tässä vielä ollaankin (sekä ratsu että ratsastaja).
Pääsimme lähtemään ajallamme maastoon ja kaunis talvimaisema imaisi onnistuneesti kaikki ratsukot. Olin taiteillut Taavon paksuun otsalettiin vaaleanpunaisen nauhan, ja olihan toki satulahuopakin vaaleanpunainen juhlapäivän kunniaksi. Askeleemme tuntuivat kovin raskailta varsinkin hentoiseen Nami-tammaan verrattuna, joka nosteli siroja jalkojaan kuin tanssija konsanaan.
Palattuamme takaisin nyt jo tutulle tallipihalle, sain ilokseni kuulla meitä odottavasta kaakaotarjoilusta. Ratsumme pääsivät täten lämmittelemään mukavaan talliin varusteistaan vapautettuina, kun kaksijalkaiset löysivät tiensä tallin taukohuoneeseen. Mikä olisikaan voinut olla osuvampi päätös ystävänpäivän maastoretkelle kuin uusiin ystäviin paremmin tutustuminen varpaita sulatellessa ja keksejä napostellessa.

Juco - Namashi
Funnel oli järjestänyt ystävänpäivän maastoretken, johon päätimme Nami tamman kanssa osallistua. Oli mukava päästä pois jokapäiväisestä rutiinista ja samoista piireistä, sekä samalla tutustua vähän tähän mielenkiintoiseen ja jo kauan pystyssä olleeseen talliin. Kauaa en tallin ja sen hevosia ehtinyt katsella, sillä olimme Namin kanssa jo vähän myöhässä aikatalusta ja kiirehdimmekin vähän, jotta joutaisimme oikeaan aloitusaikaan paikalle. Hieman jännitin miten Nami suhtautuisi uuteen maastoreittiin ja uusiin hevosiin. Tamma kuitenkin vaikutti rauhalliselta muiden joukossa, mikä positiivisesti yllätti minut, sillä tamma yleensä aristelee vieraita.
Sijoituimme jonossa häntäpäähän, mikä oli mielestäni hyvä ratkaisu tamman kohdalla. Samalla sain katsella muuta joukkiota. Ihanan värikäs porukka maastoilemassa yhdessä. Kiinnitin myös huomiota siihen, kuinka Annen ratsu Taavo oli puettu ystävänpäivänteeman mukaisesti, vitsit jos itsekin olisin tuon hoksanut Namin kohdalla. Maastoilu oli mukavan rentoa ja päästiin myös muutamat spurtit vetämään ravi- ja laukkapätkissä. Nami seurasi mielellään muuta porukkaa, eikä psyhtelemisistä tai takaisinpäin kääntymisistä ollut tietoakaan neidin kanssa. Onnistunut maastoretki kaiken kaikkiaan.
Päästyämme takaisin tallille, oli taukotiloissa tarjolla sydämen muotoisia keksejä ja kaakaota. Kaakao ja keksit eivät ole koskaan ennen maistunut niin hyvälle mitä siellä taukotilassa. Johtuikohan tämä siitä että leipurilla on ollut hyvä resepti takataskussaan vaiko aivan mahtavasta seurasta taukotuvassa.

Heidi - Hetken Herttajätkä
Ei ollut ehkä fiksuin mahdollinen päätös ottaa Jätkää vetämään ystävänpäivämaastoa, olihan se minun uusin hankintani, eli tunsin sen tavat vähiten hevosistani, jonka lisäksi herra tapasi olla aika lohikäärme varsinkin uusien hevosten lähellä. Silti uhkarohkeana varustin orin, joka oli klipattu hyvin miehisesti niin, että toiselle kankulle oli jätetty sydämen muotoinen karvakasa ja toiselle puolelle J-kirjain. Tämän lisäksi varustin herran edesmenneen hevoseni pinkeillä suitsilla ja pinkillä lännensatulalla, jonka alle olin laittanut padin, jossa tietysti oli myös sydämiä. Kaiken kruunasi tietenkin pinkit jännesuojat ja putsit, enkä olisi voinut enempää varusteilla nolata karskia oripoikaa.
Olin positiivisesti yllättynyt miten nopeasti ulkopuolisten ratsukoiden varaukset oli menneet ja tietysti myös onnellinen, kun kaikki selvisivät paikan päälle. Minua ehkä hieman nolotti taluttaa täyspinkki poika ulos tallista vieraiden nähtäväksi, mutta siitä saatiin ainakin hyvä jäänmurtaja, kun kaikki tuijottivat selvästi häpeävää pinkkiä oriani hilpeästi.
Maasto sujui ongelmitta ja yllätyin, kuinka rauhassa Jätkä kulki joukon kärjessä. Se oli alkuun vähän sitä mieltä, että takaa tulevat hevoset olivat paljon mielenkiintoisempia, mutta asettui jo viiden minuutin päästä ja kulki sitten hyvin kuulolla. Oli siis hyvä valinta ottaa herra johtohevoseksi.