Ystävänpäivä maasto 14.02.2012

Miimi ja Lady Mefys
Saavuimme jo yhdentoista maissa Funnelin pihaan. Otin Meean pois kopista ja taluttelin tammaa hetken pitkän ajomatkan jäljiltä. Heidi N oli mukava ja antoi minun lainata erästä tyhjää karsinaa Meealle. Puoli yhden maissa aloin laittamaan tammaa valmiiksi. Ei tullut kuuloonkaan että sen olisi saanut irtonaisena laitettua valmiiksi. Vaikka sidoin tamman karsinassa kiinni, oli se siltikin tuskaa... Olin vaihtanut tammalle pinkin satulahuovan sekä pinkit suojat, näin ystävänpäivän kunniaksi. Saatuani Meean valmiiksi, vein sen pihalle koppiin kiinni ja kävin siivoamassa sen karsinan. Vähän ennen yhtä olikin aika ratsautua ja tasan yhdeltä lähdimme kohti maastoa. Mietin mitä kaikkea kummaa maastossa Meea voisi nähdäkkään...


Inka ja Luto
Tänään melkein juoksin tallille, olin innoissani Ystävänpäivä maastosta. Ratsastaisin Lutolla. Nyt ei edes pakkanen tuntunut kylmältä. Kuvittelin jo miten voisimme kohta laukata lujaa tietä pitkin, kuinka kumartuisin Luton kaulan ylle ja harja piiskaisi kasvoja. Niin, mutta eihän tammalla ollut niin pitkä harja.
Saavuin tallin pihaan hengästyneenä ja seuraavaksi rupesin etsimään Lutoa. En nähnyt tammaa tarhassa joten kävelin tallia kohti iloisesti. Avasin tallin oven ja astuin talliin sisään. Tervehdin muita ja kävelin Luton karsinalle, rapsutin tamman turpaa ja katselin ympärilleni. Näin harmaan hevosen jonka harjassa oli punaisia koristeita. Ai niin, olin ottanut mukaan vaaleanpunaisia rusetteja, jotka voisin kiinniitää Luton harjaan.
Kävin hakemassa varustehuoneesta harjapakin ja otin esiin pölyharjan jolla rupesin harjaamaan tamman ruskeaa karvapeitettä. Harjailin ympäriinsä ja sitten otin kaviokoukun. Puhdistin kaviot, Luto nosti kaviot kiltisti. Seuraavaksi otin kamman jolla harjasin tamman harjan, Luto seisoskeli hienosti paikoillaan. Tein pieniä nippuja jouhista sitten solmin ne letille ja kiinnitin vielä pienen rusetin letin päähän. Siitä tuli aika hienon näköinen. Luto ensin ihmetteli että mitä juttuja hänen jouhiinsa laitettiin. Tamma ei kuitenkaan ottanut pahakseen. Tein vielä muistakin nipuista letit. Jätin hännän ilman koristeita. Hain vielä varustehuoneesta suitset ja satulan. Nostin satulan selkään ja vedin satulavyön kiinni. Avasin suitsista niputuksen ja lämmitin kuolaimia vähän aikaa ja sitten pujotin ohjat kaulalle. Luto otti hienosti kuolaimet suuhun ja asettelin suitset päähän. Kiinnitin remimit ja hihnat kiinni. Nostin karsinan ulkopuolelta vielä kypäräni ja laitoin päähäni.
- Onko kaikki valmiina?Kuului Heidin ääni käytävältä.
- Kyllä.
- Okei, mennään pihalle ja noustaan siinä selkään.
Lähdimme taluttamaan ratsujamme pihalle. Mittasin jalustimet, kiristin satulavyön ja nousin selkään. Kun jonon järjestys oli selvinnyt, lähdimme käynnissä metsätietä kohti. Jotkut menivät rinnakkain ratsastamaan ja puhelivat jotain. Katselin maisemia ja Lutokin käveli innokkaasti eteenpäin. Sekin taisi olla yhtä innoissaan kuin minä. Lumisella tiellä kuului hevosten kavioiden kopina ja iloinen puhe. MInäkin juttelin jonkun kanssa.
- Ravia! Kuului jonon kärjestä Heidin ääni.
Hevoset siirtyivät raviin ja jotkut rupesivat leikkisästi kilpailemaan kuka on nopein. Katselin Luton lettejä kun ne heilui ravin tahdissa. Ravasimme, jotkut hitaammin ja jotkut nopeammin. Satulat narisivat kun siirryimme käyntiin. Tiellä näkyi tulevan meitä vastaan ihminen. Kun saavuimme lähemmäksi, huomasin hänen olevan vanhempi mies joka hymyili meille ja katseli ratsuja.
- Teillä on hienot hepat, onkos ne niitä suomenhevosia? Mies kysyi.
Joku naurahti ja vastasi:
- Ei ole.
Mies lähti kävelemään ja mekin jatkoimme matkaa. Puut olivat kauniisti lumen peitossa. Tien vieressä näkyi jäniksen jälkiä. Hyräilin hiljaisesti erästä kappaletta. Siirryimme käynnistä raviin. Ravasimme vähän matkaa.
- Siirrytään laukkaan!
Hevoset lähtivät kuin raketit ja tunsin kuinka Lutokin lähti tuhatta ja sataa eteenpäin. Harjat hulmusivat ja korvissa suhisi. Tämä oli sitä ihanaa hurjaa laukkaa. Vierelleni tuli toinen ratsukko joka yritti ohi. Kannustin tammaa eteenpäin ja ratsukko jäikin taaksemme. Yllätyin että Lutostakin löytyy näin paljon vauhtia. Edessämme hidastettiin ja sitten kaikki hidasti raviin. Seuraavaksi siirryimme käyntiin. Yhtäkkiä aivan kenenkään odottamatta allani tamma teki järkyttävän ison pukin. Huomasin että se oli ilopukki mutta kuitenkin mätkähdin lumiselle tielle. Kaikki pysähtyi.
- Oho, kylläpäs Luto innostui kovasti. Sattuiko? Heidi kysyi.
Nousin ylös ja pudistelin lumet vaatteistani. Nappasin tamman ohjista kiinni.
- Ei, onneksi.
Nousin selkään vähän huvittuneena. Kaikki rupesi puhumaan innoissaan tippumisistaan. Jotkut oli lentänyt shettisten pukkisarjoista ja jotkut sitten muuten vain.
- Minäkin olen tippunut ensimmäisen ponini Helteen selästä kun yritin saada menemään veteen. En tiennyt että se pelkäsi vettä ja sitten se lähti peruuttamaan ravissa. Säikähdin ja tipuin. Minulle tuntematon tyttö kertoi.
Kaikki nauroi.
Talli tuli näkyviin ja useat rupesi valittamaan kun tunti oli mennyt näin nopeasti.
- Sitten kun olette ottaneet varusteet pois ja harjanneet ne niin tulkaa varustehuoneeseen. Siellä on sydänkeksejä ja kaakaota.
Saavuimme pihaan ja laskeuduimme selästä.
Menimme talliin ja vein Luton karsinaansa. Riisuin varusteet ja vein paikoilleen. Hain samalla harjapakin. Irrotin vielä rusetit ja avasin letit. Harjasin Luton ja kiitin sitä kivasta reissusta.
Menin varustehuoneeseen siellä tarjoiltiin jo lämmintä kaakaota ja sydänkeksejä. Napostelimme niitä ja litkimme kaakaota. Puhuimme reissusta ja ajatettelimme että semmoinen pitäisi järjestää uudestaan. Sitten jokainen lähti yksitellen pois. Vain minä, Heidi ja Kasper jäätiin varustehuoneeseen.
Jäin koko illaksi talliin auttamaan. Puhdistin karsinoita ja ruokin hevosia Kasperin apuna. Ilta meni nopeasti, liiankin nopeasti. Lähdin jossain kahdeksan maissa. Ennen lähtöä kävin hyvästelemässä heiniä rouskettavan Luton.