Joulukuu 2012

Suljin tyytyväisenä toimiston tietokoneen. Olin pari päivää sitten laittanut tallin nettisivuille ilmoituksen jouluaattoaamuna pidettävästä maastoretkestä ja olin saanut sinne jo yhden ulkopuolisen ratsukon. Sen lisäksi tallille oli tullut viikon aikana kaksi uutta asukkia ja niiden mukana myös hevosten omistajat. Tallin ensimmäiset yksityiset.
Olin jo suunnitellut innostuneena joulujuhlia ja kaiken maailman kissanristiäisiä heille, kunne olin onneksi tullut toisiin aatoksiin. Aattoratsastuksessa oli ihan tarpeeksi järjestelemistä ja saihan kaikki halukkaat tulla aattona päivätallin jälkeen syömään kotitekoista jouluruokaa halutessaan.

Siirsin katseeni hevosten liikutuslistaan ja huokaisin. Kasperilla oli tänään vapaapäivä, joten kuusi innokasta hevosta kaipasi liikuttajaa. Kello oli onneksi vasta yhdeksän aamulla, mutta tehtävää piisasi silti ja siirryinkin eteisen puolelle, puin ratsastussaappaat jalkaan ja lähdin tallia kohti.
Aloitin urakan ottamalla Valituksen ja Oonan sisälle. Harjasin molemmat hyvin, siirsin Valituksen käytävälle ja valjastin sen kärryjen eteen. Ori pärski ja kuopi lattiaa kärsimättömänä, mutta pienen kurinpalautuksen jälkeen se seisoi nätisti neljällä jalalla hiljaa. Puin Oonalle suitset päähän ja pujotin juoksutusliinan sen vasemmasta kuolainrenkaasta, niskan yli ja kiinni oikeaan kuolainrenkaaseen. Laitoin Valituksen kärryihin paksun fleecehuovan, jotta saisin laittaa sen jalkojen lämmikkeeksi, irroitin orin ketjuista ja hyppäsin kärryihin. Oona käveli nätisti kärryjen takana ja lähdimme maastolenkille hyvillä mielin.

Lenkin jälkeen hoidin molemmat hevoset harjauksella, juotin niille melassivettä ja loimitin kummatkin. Oona sai päälleen hieman paksumman toppaloimen, kun taas Valitus pärjäsi vuorellisella sadeloimella hyvin.
Seuraavaksi otin Alexin, joka odotti kärsivällisenä tarhan portilla. Pikaisen harjauksen ja varustamisen jälkeen siirryimme maneesin puolelle, jossa harjoittelimme sileällä pohkeenväistöjä, siirtymisiä ja vastalaukkaa. Alex toimi kuin unelma ja lopetin sen kanssa jo puolen tunnin jälkeen, kun se kulki eteen rentona ja elastisena.
Jätin Alexin talliin ja hain sisälle Oliverin, joka oli vähän energisempi, kuin edeltäjänsä. Talliin päästyäni huomasin Luton uuden hoitajan, Mian ja pyysin tätä laittamaan tamman valmiiksi ja tuomaan kävelytettynä maneesiin tunnin päästä. Oloni oli hieman, kuin orjuuttajalla, mutta tallitytöistä oli otettava kaikki irti, varsinkin tälläisenä päivänä. Heitin hevosille heinää ulos. Kello läheni jo puoltapäivää, kun siirryin Oliverin kanssa maneesiin.

Oliverin kanssa keskityin läpiratsastukseen, sillä se oli jäänyt hieman vähemmälle huomiolle viimeaikoina ja oli alkanut keksiä eri tapoja kiusatakseen Kasperia, joka oli oria liikuttanut.
Tunnin päästä maneesin ovi kävi ja Luto hoitajineen tuli sisälle. Pyysin tyttöä hoitamaan Oliverin pois, juottamaan ja loimittamaan sen. Hyppäsin Luton selkään ja ratsastin sen kanssa sarjavaihtoja ja lisäyksiä. Tamma toimi täydellisesti, joten senkin kanssa riitti vähän päälle puoli tuntia. Mia tuli hakemaan Luton, joten sain hakea Shitan suoraan tarhasta. Tamma pääsi karsinaansa odottamaan, kun vein Oliverin ja Alexin ulos loimitettuina. Varustin Shitan, laitoin sille vielä ratsastusloimen niskaan ja hyppäsin selkään. Menin läheiselle pellolle laukkailemaan siltä pölöenergioita pois, tamma viiletti kuin viimeistä päivää ja pärski innoissaan. Pian se alkoi hidastamaan ja lähdimme takaisin tallille.
Pimeä alkoi laskeutua jo, joten jätin Shitan talliin suosiolla. Jaoin karsinoihin heinät ja hain loputkin hevoset sisälle syömään. Annoin kaikille kaurat ja lähdin sisälle pitkään, lämpimään suihkuun. Siirryin fleecehuovan kanssa sohvalle katsomaan elokuvaa ja laitoin kellon soimaan, kun olisi aika jakaa vielä yöheinät hevosille.

Peruutin tallin pihaan lumisen Jeeppini, jonka perään oli kiinnitetty peräkärryt. Kärryjen päällä oli puolentoista metrin korkuinen suuri esine, joka oli peitetty pressulla. Sain kärryn paikoilleen tallin eteen ja sammutin auton, jonka jälkeen hyppäsin ulos hyiseen pakkasilmaan. Viime yönä oli satanut lunta kymmeniä senttejä, mutta onneksi sopimukseni paikallisen auramiehen kanssa oli sen verran loistava, että tärkeimmät kulkureitit oli raivattu heti aamusta. Kello näytti kymmentä ja tallia siivoava Kasper asteli ulos ihmetellen.
- Mitä sä oot mennyt hankkimaan? Poika kysyi hyvittunut ilme kasvoillaan.
- Näet kohta. Hyvä että tulit, saat auttaa mua purkamaan ton. Hymyilin ilkikurisesti ja aloin näpertämään pressua irti.

Pian kankaan alta paljastui puinen laatikkoreki. Kasper jäi tuijottamaan sitä suu pyöreänä.
- Siis mikä toi on?
- Reki.
- Mitä sä aijot sillä tehdä?
- Ajaa? Yleensä siihen tarkoitukseen reet on.
- Kenellä muka?
- No Valituksella tietysti. Kärryjähän se vetää normaalistikkin, ei siinä kauaa mee, että se rekeä osaa vetää.
- Sä voit laskea mut pois koulutuksista. Siitä tulee verilöyty.
- Älä aliarvioi suomalaista hevosta. Kyllä se reen edessä toimii.
Kasper hiljeni ja aloimme ahertaa rekeä pois kärryiltä. Laatikko oli onneksi irroitettavissa, joten purimme sen ensin irti, laskimme maahan, jonka jälkeen nostimme jalakset pois. Viimeiseksi otimme aisat ja sen jälkeen kokosimme reen uudelleen kasaan, tällä kertaa kiinnitimme myös aisat. Nostimme ne ylös ristiin, jottei ne jäätyisi maahan.
Sitten roudasimme autosta valjaat, länget ja luokin tallin varustehuoneeseen.
- Osaatko sä edes valjastaa noilla? Epäilevä Joonas-Kasper kysyi.
- Tottakai osaan. Vastasin ja hymyilin pojan epäilyksille. Ihan kuin olisin ostanut pommin, jonka purkamista Kasper epäili suuresti.
- Älä hätäänny, kyllä se kotiin juoksee aina. Lisäsin vähän vettä myllyyn, Kasper pudisti päätään ja lähti takaisin tallitöihin.

Kävin viemässä peräkärryn sen katokseen ja auton autotalliin, jonka jälkeen varustauduin vähän lämpimämmin ja hipsin takaisin talliin. Hain Valituksen tarhasta sisälle, kiinnitin sen hoitopaikalle ja riisuin toppaloimen pois. Pikaharjauksen jälkeen valjastin luokkivaljastukseen, missä meni tietenkin melko kauan, kun kaikki hihnat oli väärän mittaisia, mutta lopulta sain valjastuksen toimimaan ja ihailin tyytyväisenä tulosta. Länget oli yllättävää kyllä sopineet kuin nenä päähän ja mahavyössäkin oli tarpeeksi pituutta. Tarkistin myös, että mäkivyön ja takajalkojen väliin jäi reilu kämmenmitta, vaikkei se ollutkaan niin tarkkaa, kun en aikonut laittaa vielä mitään valjaiden lisäksi.

Kiinnitin ohjat, jätin riimun päähän varmuuden vuoksi ja viritin kaksi liinaa helposti irtoavasti paalinarulla rahkeisiin, jotta ori oppisi hieman, että siellä jaloissakin saattaa olla jotain. Irroitin Valituksen ketjuista ja siirryin ohjaamaan sitä takaa. Suuntasimme lumen täyttämälle kentälle, jossa teimme puolen tunnin verran harjoituksia ja herra sai totuttautua erikoisiin valjaisiinsa. Kun kaikki sujui hyvin siirryimme takaisin talliin ja purettuani valjaat vein orin takaisin pihalle.
Ratsastin vielä Shitan, Oliverin ja Oonan, Kasper ihanasti laittoi ne kuntoon ja teki alkuverryttelyt, joten kahden ja puolen tunnin päästä lähdin tallista ja menin talolle laittamaan takan päälle. Olin syväjäädyksissä kolmen tunnin kylmässä olosta, mutta takkatuli lämmitti mukavasti ja hetken päästä muutama tallitytöistäkin tuli lämmittelemään takan ääreen, keitin heille tietysti myös lämmintä kaakaota.