Hiljan ja Oonan päiväkirja

Hiljan ja Oonan päiväkirja

Hilja on 13 vuotta täyttänyt tyttö, jolla on ruskeat hiukset ja siniset silmät. Pituutta löytyy reilut 150 cm ja sen hyvä puoli on, että tyttö voi ratsastaa pienemilläkin poneilla. Hiljalla on yleensä ratsastushousut ja huppari, hän on aika huono pukeutumaan sään mukaisesti ja kurakeleilläkin Hiljalla saattaa olla tennarit jalassa. Mitä tietenkin kadutaan jälkikäteen...Hilja on luonteeltaan reipas ja iloinen, mutta tutustumatta hän vaikuttaa hiljaiselta. Onkin ujo uusien ihmisten seurassa, mutta on hyvä kaveri, joka ei jätä kaveria pulaan. <-- esittelyssä sama tekstinpätkä

Oona on rauhallinen knabsturp-tamma, josta löytyy kyllä vauhtia tarpeen tullen. Oona on kiltti ja ihmisyställinen hevonen, jota kaikki voi hoitaa. Tamma yltää esteillä 110 cm suorituksiin ja onkin oikea monitoimipolle, sillä osaa temppuja ja jopa lännenratsastuksen alkeita!

1. Pientä ratsastelua

Oli tullut kova lumimyrsky, enkä tiennyt miksi olin kuitenkin päättättnyt lähteä tallille. Tuuli yltyi yltymistään. Lumisade sankkeni niin ettei näkökenttä ollut hääppöinen. Kävelin kohti Funnelin tallia jossa näkisin molemmat hoitsuni Monan ja Oonan.

Saavuin pihaan ja huomasin Heidin juoksevan juuri pihatolle.
- Hilja, hyvä että tulit! Ota Mona sisälle! Heidi huusi minulle. Laitoin juoksuksi ja menin pihatolle. Pujahdin aidan ali sisälle ja nappasin Monasta kiinni. Sitten veimme ponit sisälle.

Ulkona oli kauhea myräkkä ja jouduimme olemaan tallin uumenissa useamman tunnin. Shita oli aivan sijoiltaan ja hakkasi koko ajan ovea etujaloillaan. Pihaton ponit olivat, Purkki käytävällä ja Mona pesupaikalla. Kävin harjailemassa Monan kun ei muutakaan tekemistä ollut. Sen jälkeen Heidin kanssa käytettiin suitsia Monan päässä muutamaan otteeseen.

Kävelin Oonan karsinalle joka katseli ikkunastaan ulos. Sitä ei kauheasti myrsky haitannut muttei se siitä pitänytkään. Ainakun joku kolahti tallin seinään se painoi korvansa luimuun.
Menin sen karsinaan ja silittelin sitä. Siinä ajankuluksi harjailin senkin. Oona vaikutti kiltiltä ja rauhalliselta.

Lopulta Heidi huudahti innoissaan.
- Se loppui!
Kaikki tallissa olijat (hevosia lukuunottamatta) huokaisivat syvään.
- Voisit mennä nyt ratsastamaan Oonalla maneesin jos haluat. Voisin pitä teille tunnin, Heidi sanoi. Vastasin myöntävästi ja pian olinkin varustanut Oonan.

Lähdimme maneesille ja huomasimme kuinka pihassa lunta oli varmasti ainakin 20 cm. Heidi sanoi toivovansa että aura-auto kävisi pian auraamassa lumet pois. Vein tamman kaarton keskelle maneesia ja nousin selkään. Mittasin jalustimet oikean mittaisiksi ja kiristin satulavyön. Sen jälkeen lähdin uralle pitkin ohjin.

Alkukäyntien jälkeen nostin ravin ja teimme ympyröitä eripuolille maneesia. Heidi sanoi että voisin mennä aika itsenäisen verryttelyn kun hän mietti tunnin sisältöä.

Aikani ravailtuani nostin laukan ja laukkasimme ympäri kenttää aika rauhallisesti. Oonalla oli pehmeä ja mukava laukka. Laukkailun jälkeen annoin pitkät ohjat.
- Voisit mennä avo- ja sulkutaivutuksia tänään. Pitkille sivuille avoa tai sulkua ja molempiin päätyihinn laukkaympyrä, Heidi selitti.

Otin ohjat ja nostin ravin. Aloitin tehtävän. Taivutukset sujuivat hyvin mutta joskus sisäpohje unohtui ja Oona lähti aivan väärään suuntaan. Olin jokseenkin unohtanut ettei tarvitse käyttää teräviä pohkeita jollei ole pakko. Nimittäin joskus pamautin pohkeeni aika tiivisti tamman kylkiin ja Oona hieman hypähti. Näin ensimmäiseksi kerraksi meni mielestäni hyvin.

Vaihdoimme suuntaa ja tein samoja juttuja tähänkin suuntaan. Oona laukkasi paremmin tähän suuntaan ja taipui vasemmalle paremmin. Heidi opetti hyvin ja sain paljon neuvoja esimerkiksi siihen kun katsoin useasti liian alas.
- Voit ottaa laukkaa keskiympyrällä ja säädellä tempoa, Heidi sanoi.
Pilkukas tamma innostui laukasta ja kun meidän piti siirtyä käyntiin heitti tämä pienen pukin.
- Hups!

Annoin lopuksi pitkät ohjat. Oona oli ollut todella kiva ratsastaa ja Heidi kertoi vielä muutaman ratsastusvinkin ennen kuin nousin selästä. Vein Oonan talliin ja otin varusteet siltä pois. Sitten harjasin hieman hikeentyneen tamman ja laitoin punaisen talliloimen selkään.

Rapsuttelin sitä vielä ennenkun Heidi pyysi kaikki syömään päärakennukseen. Kasper kertoi kuinka kerran hänen oli pitänyt tehdä ruokaa ja oli polttanut tomaattikastikkeen pohjaan. Muut nauroivat ja Heidi sanoi että ruoka mikä sisällä odotti oli ihan syötävää.

Mä niin nautin näistä teidän tarinoista, kerrankin mulle on siunaantunut hoitajat (ja yksärin omistajat), jotka on oikeasti aktiivisia. Aivan ihanaa.
Ömm, palautteena sen verran, että noiden vuoropuheluiden jälkeenhän ei pistetä pistettä, silloin, kun kerrotaan, että joku sanoi jotain.
Esim:
- Voit ottaa laukkaa keskiympyrällä ja säädellä tempoa. Heidi sanoi.
Oikeaoppisesti kirjoitettuna:
- Voit ottaa laukkaa keskiympyrällä ja säädellä tempoa, Heidi sanoi.
Sitten, jos lause loppuu huutomerkkiin, kysymysmerkkiin, ym. niin se kuka sen sanoi jatkuu aina pienellä silti, esim:
- Voit ottaa laukkaa keskiympyrällä ja säädellä tempoa! huusi Heidi.

Muita ei pistänyt silmään ja tästä tarinasta 12v€.

2. Maastoilua

Maassa näkyi tuoreet reen jalasten jäljet. Jalakset olivat liukuneet tallille päin. Ilma oli kirkas ja kirpeä, kello oli vasta yhdeksän. Kävelin Funnelin tallia kohti. Huomasin pihassa Valituksen ja Kasperin ja muita hevosia tarhoissaan. Puiden oksat olivat jäätyneet valkoisiksi ja loivat jäistä tunnelmaa ympärilleen.
- Hilja, voit mennä syömään päärakennukseen siellä on ainakin Heidi ja Sussu! Kasper huudahti samalla kun talutti Valitusta pihassa.
- Kiitti tiedosta!

Jätin kenkäni päärakennuksen eteiseen ja astuin sisälle. Lämpö alkoi virrata ruumiiseen ja istuin pöytään. Pöydällä oli paahtoleipää, munia, leikkeleitä, kurkkua, juustoa ja puuroa.
- Tein teille ihan kunnon aamiaisen, sanoi Heidi ja istui itsekkin pöytään. Otin ensimmäiseksi puuroa ja voileivän. Kaadoin maitoa lasiin.
- En kerennytkään syödä kotona kunnon aamiaista, joten tämä tekee terää! Sussu huudahti ja kahmaisi ison annoksen puuroa lautasellensa.

Kun olimme syöneet riittävästi tai oikeastaan ihan liian paljon, vyöryimme tallille. Haimme hevoset tarhasta ja päätimme lähteä porukalla maastoon. Minä Oonalla, Sussu Jonnalla, Heidi Lutolla ja Kasper Shitalla.
- Eih! Shita on semmonen super säikky, varmasti kiva maastolenkki, Kasper mumisi ja katsoi Alexia sen näköisenä että sillä olisi mielummin ratsastanut. Harjasin Oonan perusteellisesti ja puhdistin kaviot. Tamma seisoi kiltisti paikoillaan ilman että sidoin sitä kiinni. Selvitin myös hännän suurimmat takut, halusin Oonan näyttävän hyvältä. Varustin sille mustan estesatulan ja tavalliset suitset. Satulahuovaksi vaihdoin tummanpunaisen valkoisella koristeella. Etujalkoihin tuli suojat ja putsit. Selkään heitin punaisen fleece loimen.

Nousimme pihalla selkään ja lähdimme pihatietä pitkin. Oona asteli reippaasti eteenpäin ja haisteli pakkasilmaa. Ylitimme tien ja sitten Heidi ohjasi jonossa pienelle metsäpolulle. Satulat narisivat kilpaa ja aika sujui sulavasti.

- Kohta tulee pitkä laukkapätkä niin ravataan ennen sitä, Heidi sanoi ja lähdimme reippaaseen raviin. Hevoset pärskähtelivät ja eritoten Shita heitteli päätään. Heidi pyysi meitä pysähtymään ja kävi tarkistamassa laukkapätkän.
- Hyvä se ei ole yhtään liukas! Se on niin leveä että voimme kaikki laukata vierekkäin. Punaisen talon kohdalla hiljennetään ravin kautta käyntiin, Heidi sanoi ja menimme kaikki riviin. Jouduin pidättelemään Oonaa kovastikkin koska se taisi tietää mikä paikka tämä oli. Heidi laski kolmeen jolloin lähväadimme eteenpäin, Shita ja Jonna olivat selvästi nopeimpia ja minä jäin Heidin kanssa laukkaamaan heidän taakse. Kyllä mekin kovaa meentiin. Oona meni mitä kintuistaan pääsi enkä tiennyt enää oliko se avuillani. Tein pienen puolipidätteen ja Oona hidasti vauhtia hieman. Annoin sen taas mennä lujempaa. Shitan ja Jonnan hahmot ratsastajineen alkoivat hahmottua ja siirsimme raviin.
- Mennään hetki reipasta käyntiä!

Kävelimme jonkin aikaa pidemmillä ohjilla kunnes Shita kieltäytyi liikkumasta minnekkään. Jouduimme odottamaan varmaan kymmenisen minuuttia kunnes tamma lähti taas liikkelle. Siitten se oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ravasimme vielä pidemmän matkaa mutta sitten siirryimme käyntiin ja tarvoimme lumessa hetken. Oona haisteli lunta ja minusta tuntui että se halusi pietaroida siinä. Annoin äkkiä pohkeita ja liikuimme taas eteenpäin.

Kun olimme ylittäneet lumihangen menimme metsässä käyntiä. Se metsä jossa menimme näytti pelottavan autiolta. Samassa viereen aukesi aukio jolla seisoi autiotalo ja hevostarha. Nielasin hiljaa ja käskin Oonan menemään muiden luo joista olimme jääneet jälkeen. En halunnut jäädä autiotalon luo yksin.
- Tosta talosta on ihan hirveitä huhuja, sanoi Heidi . Yritin pitää naamani peruslukemilla sillä muuten olisin lähtenyt parkuen pakoon.
- Minun talostaniko puhutte, sanoi möreä ääni takani ja nyt en voinut enää esittää.
- ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!! Oonakin säikähti ja käskin sen hurjasti eteenpäin. Oona laukkasi hetken ja sitten pysähdyimme. Sussu oli tullut .mukanamme.
- Mi-mitä tapahtui? kysyin heiveröisellä äänellä ja huomasin että olin kauhusta kankea.
- Kasper sanoi sen. Heidi sanoi tylysti ja ei katsonutkaan poikaa.

Jatkoimme matkaa sanaakaan sanomatta ja vasta pihassa Heidi sanoi että jättäkää hevoset sisälle. Nousin selästä ja vein Oonan karsinaansa. Noin viiden minuutin kuluttua kun olin ottanut varusteet selästä ja vienyt paikoilleen Kasper tuli kysymään oliko hyvä reissu. En vastannut mitään ja poika lähti kysyvä ilme naamallaan pois. Harjasin Oonan ja tarkistin kaviot. Halasin vielä ennenkun katsoin kelloa joka näytti puoli kaksitoista. Haukottelin ja menin satulahuoneeseen. Laitoin kahvia tippumaan, otin hevoslehden ja lysähdin sohvalle istumaan. Samalla Heidi saapui sinne ja heitti kypärän kaappiinsa. Otin taskustani lapun jossa luki "Hilja", ja kiinnitin sinitarralla kaappiin johon olin työntänyt saappaat ja kypärän. Kahvinkeitin napsahti joten nappasin kupin jonne kahvia kaadoin ja menin sohvalle juomaan juomaani Heidin kanssa.

3. Juoksutusta ja hyppäämistä maneesissa

- Hilja! Saisinko huomionne? opettaja rähjäsi luokan edestä. Kaikki luokkahuoneessa olevat kääntivät päänsä minuun päin ja suoristin asentoni. Loin heihin miksi-vielä-katsot-minua katseen. Opettaja jatkoi opetusta ja muut kääntyivät oikein päin. Kuulin kuinka jotkut supisivat ja kurkkivat minuun päin, mutta yritin olla huomaamatta. Katsoin ikkunasta ulos, ihmiset kävelivät kadulla ja muutama ihminen odotti bussia pysäkillä. Eräs nainen kaatui ja toinen auttoi sen ylös. He puhuivat jotain ja jatkoivat matkaa. Katselin ulos kunnes takana olevasta pulpetista kuului kuiskausta.
- Hilja, kannatais nyt kuunnella opettajaa ettei opettaja huomauta kuuntelusta, kuulin kimeän tytön hihittävän kuiskauksen. Se oli Mirja.
- Ei kannattaisi kerätä huomiota noin opettajalta. Olisin halunnut kuristaa hänet mutta päätin että oli järkevämpää olla kuristamatta. En halunnut huomiota opettajalta, enkä voinut sille mitään että pihalla tapahtuvat asiat olivat kiinnostavampia kuin opettajan jokapäiväiset tylsät turinat.
Kun kellot soivat nousin pulpetistani ja nappasin laukkuni, olin suunnistamassa ovelle muiden mukana.
- Hilja, haluasisin puhua, opettaja sanoi. Menin hänen luokseen luokan eteen.
- Tämä koe mikä meillä oli toissapäivänä, meni vähän huonosti osaltasi, opettaja sanoi hitaasti ja näytti siltä että hän valitsi sanansa varoen. Olin arvannut sen, koe oli mennyt metsään.
- Voisitko jäädä tekemään se nyt? lyhyt ja tukeva nainen katsoi minua mutta vilkuili ovelle jossa seisoi vielä muutama oppilas. En miettinyt hetkeäkään mitä vastaisin.
- En voi, tokaisin hänelle ja juoksin luokasta. Hän huusi perään jotain josta en saanut selvää. Mutta luultavamminkin hän sanoi "Hilja, et voi". Kun tulin käytävälle laitoin kengät jalkaan ja muut vaatteet otin mukaan. Menin suoraa päätä bussipysäkille jossa olikin bussi. Hyppäsin kyytiin ja istuin lähimälle penkille. Puin paremmin päälleni ja sitten vain katsoin ulos ja odotin kun bussi lähtisi liikkeelle.

- Koulu on syvältä, hymähdin ja istuin sohvalle. Olin tullut juuri Funneliin. Nyt olin kaksin Heidin kanssa satulahuoneessa.
- Ei pidä ajatella noin, mene nyt touhuamaan jotain vaikka Oonan kanssa, Heidi sanoi. Nousin seisomaan, mumisin jotain "olet oikeassa" ja lähdin käytävälle. Astelin Oonan karsinalle ja huomasin että joku oli sattumoisin jättänyt Oonan harjapakin siihen. Nostin pakista harjan ja avasin karsinan oven. Menin sisälle ja suljin oven perässäni.
- Heippa Oona, mitäs kuuluu? Kysyin tammalta joka nuuhki harjaani. Silitin sen turpaa ja aloin harjaamaan sitä pitkillä vedoilla. Kun olin harjannut sen kauttaaltaan otin kaviokoukun. Puhdistin vielä kaviotkin ja kävin kysymässä missä sattuisi olemaan juoksutusvälineet. Hän neuvoi sijainnin ja kävin hakemassa ne ja kypäräni. Puin sen heti päähäni ja menin karsinaan pukemaan kapsonin Oonalle. Kun olin saanut kapsonin Oonan päähän se alkoi heti hamuilemaan kuolaimia. Se ei näköjään tajunnut ettei kapsonissa ole kuolaimia (eikä sitä ettei riimussakaan ole ikinä ollut kuolaimia). Kiinnitin juoksutusliinan kapsoniin ja talutin Oonan ulos.

Vein Oonan keskelle maneesia ja se alkoi heti tehdä isoa ympyrää. Maiskautin hieman ja Oona siirtyi raviin. Se kierti isoa ympyrää ja kuunteli jokaista elettäni joka saattoi esittää pyyntöä raviin tai käyntiin. Otin laukkaa muutaman kierroksen ennenkun vaihdoin suuntaa. Tähänkin suuntaan siirtymiset sujuivat hyvin. Kun olin juoksuttanut jonkin aikaa päästin Oonan vapaaksi. Olin keksinyt mitä muuta tekisin kevyen juoksutuksen lisäksi. Kokosin toiselle pitkälle sivulle "kujan" samalla kun Oona katsoi touhujani. Ensimmäinen este oli 50 cm pysty, toinen oli samanlainen ja kolmas oli 60 cm pysty. Oona valpastui kun se huomasi että ohjasin sen esteille. Se kiihdytti vauhtia ja loikkasi esteiden yli vaivatta. Nostin esteitä ja laitoin pilkukkaan tamman taas hyppäämään, se hyppäsi tällä kerralla vielä innokkaammin. Pian huomasin että esteet olivat 110 cm korkuisia ja Oona hyppäsi niiden yli hienosti. Laskin esteet aloituskotkeudelle ja se hyppäsi vielä kerran niiden yli. Vein esteet pois ja kun olin aivan poikki estetolppien painosta otin Oonan kiinni. Sitten avasin maneesin oven ja talutin Oonan ulos. Ulkona oli jo pimeää, pakkanen puri heti naamaan ja vein Oonan äkkiä sen karsinaansa.

Kun olin ottanut kapsonin pois ja vienyt sen paikoilleen hain fleeceloimen. Heitin sen Oonan selkään ja levitin linimenttiä jalkoihin. Sen päälle laitoin jotkut kankaanpalat ja niiden päälle käärin pintelit. Silitin Oonan päätä ja pölisin sille jotain (mittä tässä ei tarvitse mainita) ja jätin tamman karsinaansa. Sitten suunnistin menoni satulahuoneeseen josta nappasin laukkuni ja lähdin bussipysäkille.

4. Lumiesteitä!

Hyräilin itsekseni, kävelin tallille päin. Olin keksinyt maailman parhaan ratsastusajatuksen. Nimittäin lumiesteet, rakentaisin niitä jollekkin hyvälle metsäpolulle. Voisin pyytää jonkun mukaani hyppäämään niitä. Oli aika pilvetön taivas, aurinko näyttäytyi pitkään aikaan. Se valaisi Funnelin pihalle kauniisti ja antoi valoa Kasperille ja Oliverille, he nimittäin touhusivat jotain koululiikkeitä kentällä. Kun tulin pihaan käännyin heti metsätielle, jonkin aikaa sitä käveltytäni löysin toisen polun joka oli hyvässä kunnossa. Ei jäätä, liikaa lunta ja oli vielä sopivan leveäkin hyppäämiseen. Nappasin ojasta lunta ja rupesin kasaamaan lumipaakuista ja lumesta esteitä tielle.

Jonkin aikaa aherretuani oli rakentanut viisi estettä. Ensimmäinen oli polun alussa, se oli aika matala mutta pitkä, sitten oli muutama laukka-askel ja korkeampi noin 90 cm korkea pysty. Niiden jälkeen sai laukata pitkän aikaa kunnes tuli kaksi estettä peräkkäin molemmat noin 90 cm, sen jälkeen oli este joka oli rakennettu kolmesta isosta pallosta. Kun olin katsonut esteet vielä kerran kävelin tallille.

Heidi seisoi pihassa ja oli juuri tulossa päärakennukselta tallille. Kun huomasin hänet juoksin hänen luo.
- Heidi, ajattelin hypätä Oonan kanssa maastossa lumiesteitä. Voitko tulla mun kanssa ratsastamaan? kysyin hieman hengästyneennä Heidiltä.
- Voinhan minä tulla, mitä lumiesteitä? Heidi kysyi ihmeissään.
- Ömm, lumesta rakennettuja esteitä polulla. Semmosella hyvällä polulla.
Kun olimme vaihtaneet vielä muutaman sanan lähdimme molemmat talliin. Suunnistin Oonan karsinalle ja siliin sormella sen turpaa joka yritti tulla kaltereiden läpi. Sitten hain punaisen harjapakin ja tulin karsinalle. Otin riimunnarun ja pujahdin karsinaan, napsautin riimunnarun riimuun ja sitten sidoin Oonan kiinni. Otin harjapakista harjan ja harjailin sillä ensin Oonan toisen puolen ja sitten toisen. Kun olin harjannut tamman kokonaan puhdistin kaviot. Kun kaviotkin oli puhdistettu hain satulahuoneesta estesatulan ja suitset. Estesatulaan laitoin punaisen estehuovan. Satulassa oli punaiset jalustimet jotka sopivat Oonan muihin varusteisiin värin mukaan. Nappasin mukaan vielä kypäräni, esteraipan, suojat, putsit, fleeceloimen ja rintaremmimartingaalin (en tiedä onko tuo sen virallinen nimitys). Varustin Oonalle ensin satulan ja suitset, sitten laitoin etujalkoihin suojat ja putsit. Niiden jälkeen laitoin rintaremmimartingaalin , lopuksi laitoin kypärän päähäni. Pian Heidi tulikin kysymään olimmeko valmiita ja lähdimme ulos. Kun olimme jo käytävällä heitin Oonan selkään vielä loimen. Talutin tamman ulos ja nousin selkään. Kiristin satulavyön ja lyhensin jalustimia estejalustimiksi. Sitten lähdimme metsätielle.

Satoi aika paljon lunta, hyvä että olin ottanut loimen ettei Oona kastunut ihan kokonaan. Lämmittelimme tiellä ravissa ja laukassa, sujui ihan hyvin.Tielle oli sattunut tippumaan puun oksa (joka ei ollut kuin 20 cm korkea) jonka yli loikkasimme. Tulimme risteykseen josta esterata lähti. Kävimme katsomassa että matkalle ei ollut tullut muita esteitä ja sitten otimme hevosilta pois ja laitoimme ne oksalle odottamaan. Sen jälkeen minä lähdin ensimmäisenä esteille. Ensimmäisen esteen Oona hyppäsi aika suurella loikalla, en ollut varautunut siihen joten tasapaino oli hukassa. Juuri ennen toista estettä sain paremman asennon ja pääsin hyppäämään normaalisti muutkin esteet, annoin Heidille merkin että voi lähteä ja itse menin kauemmas odottamaan. Heidi tuli hurjaa vauhtia ja pysäytti ratsunsa kohdallamme.
- Noi oli hauskoja!

Sitten minä taas hyppäsin ja sujui paremmin kun ensimmäisellä kerralla (alkukankeutta vain). Hyppäsimme vielä useasti radan kunnes olimme hypänneet tarpeeksi ja laitoimme loimet hevosille. Lähdimme tallille leppoisasti kävellen. Oona oli hypännyt hyvin ja olin siihen tyytyväinen. Pimeä alkoi jo laskeutua kun tulimme Funneliin. Hyppäsime selästä ja veimme hevoset talliin.
- Mälsää kun pimeä tulee jo niin nopeasti, totesin Heidille joka oli käytävällä ratsunsa kimpussa (tai siis hoitamassa :'D).
- No onhan se vähän inhottavaa, Heidi sanoi ja vei ratsunsa varusteet satulahuoneeseen. Otin varusteet Oonalta pois ja vein ne paikoilleen, samalla hain linimenttiä jonka laitoin sitten sen jalkoihin. Hain sieltä missä kaurat on pienen porkkanan palan. Tulin takaisin Oonan luo ja menin sen karsinaan. Laitoin sen ruokakuppiin ja Oona nappasi sen heti. Silittelin sitä kunnes menin satulahuoneeseen juttelemaan kaikkea hevosista ja muista asioista muiden tallilaisten kanssa.

12v€ + 11v€ + 12v€

Mä en vaan keksi mitään kommentoitavaa :'D

5. Muuta kuin ratsastelua

Vedin kuulokkeet korvistani, sammutin laitteen ja laitoin taskuuni. Työnsin kädet taskuihin ja katselin ympärilleni. Funnelin tie oli lumen peitossa, viimepäivinä oli satanut paljon lunta joten se ei ollut ihme. Tälläkin hetkellä lunta tuprusi maahan kovaa vauhtia. Suuntasin katseeni tallin pihaan, näin Heidin taluttavan Oliveria. Muutama hevonen pyörähteli tarhoissaan ja Kasper oli työntämässä kottikärryjä.

- Hei Hilja, Heidi tervehti kun tulin pihaan. Hän oli juuri noussut Oliverin selkään.
- Hei, vastasin ja huomasin pilkukkaan tamman tarhassa. Heidi lähti ratsunsa kanssa metsään ja minä menin Oonan tarhalle. Wyome Hexen seisoi tarhan portilla, se kurkotti päällään aidan yli.
- Heippa Oona, sanoin tammalle ja silitin sen päätä. Se katsoi minua suurilla ja tummilla silmillä, kunnes tuuppasi suoraan naamaan.
- Ai vitsi, tiuskaisin Oonalle ja hieroin naamaani. Tiesin ettei se tarkoittanut pahaa mutta voisi katsoa tarkemmin minne päänsä työntää. Samalla huomasin punaisen riimunnarun roikkuvan aidalla, otin sen käteeni ja napsautin riimuun. Avasin portin ja talutin tamman ulos. Suljin portin perässäni ja talutin tamman tallin ovea kohti. Avasin oven ja astelin talliin. Oona seurasi perässäni kun vein sen karsinaansa. Sidoin sen kiinni kaltereihin ja pyyhkäisin kädelläni turhimmat lumet pois loimen päältä. Sitten avasin soljet ja nappasin loimen selästä. Vein sen kuivumaan ja menin satulahuoneeseen. Huomasin ettei siellä ollut ketään ja nappasin punaisen harjapakin. Sen kannessa luki "Wyome Hexen", kirjaimet olivat kuluneet hieman mutta sanat oli luettavissa. Otin pakista kunnon otteen ja menin Oonan luo.

Olin harjannut Oonan puhtaaksi ja puhdistanut kaviot, Oona oli seissyt paikoillaan nätisti. Muutaman kerran pukkasi minua, kun puhdistin etukavioita. Olin juuri menossa hakemaan varusteita, kunnes Heidi tuli talliin.
- Lumisade tiheni niin että meidän piti tulla jo takaisin, Heidi sanoi ja talutti Oliverin karsinaansa. Molemmat olivat aivan lumessa joten siitä pystyi hyvin arvaamaan kuinka paljon lunta satoi. Kävelin satulahuoneeseen, nappasin Oonan koulusatulan ja suitset toiseen käteeni. Sitten otin vapaaseen käteeni suojat ja putsit. Kädet täynnä tavaraa palasin tamman karsinalle. Laskin suojat ja putsit maahan, suitset nostin naulaan ja satulan laitoin heti selkään. Kiinnitin satulavyön ja laitoin suitset päähän. Oona avasi suunsa kiltisti ja mutusteli kuolaimia tyytyäisenä. Suljin soljet ja laitoin suojat jalkoihin, sitten laitoin putsit etujalkoihin.
- Kenet nyt ottaisin ratsastukseen, Heidi mutisi ja katseli hevosiaan.
- Ota Oona, laitoin sille varusteet, sanoin ennenkun ehdin itsekkään miettiä mitä sanoisin.
- Etkö sinä mene ratsastamaan sillä nyt? Heidi kysyi ja tuli Oonan karsinan luo.
- En mä taida, olen ratsastanut sillä joka kerta melkein kun olen hoitanut sitä, sanoin ja ojensin ohjat Heidille. Heidi sanoi jotain ja talutti tamman ulos.

Kun he olivat lähteneet kävin hakemassa kotikärryt ja talikon. Toin ne Oonan karsinaan ja aloin puhdistamaan karsinaa. Se ei ollut kovin likainen mutta puhdistin sen kuitenkin. Kun se oli puhdas vein lannat lantalaan ja hain puhdasta puhdasta purua tilalle. Sen jälkeen vein talikon ja kotikärryt omalle paikalleen.

Muistin Heidin ja Oonan ja juoksin maneesille, käsittääkseni he menivät sinne. Avasin maneesin oven ja kurkistin sisään. Siellä he olivatkin, menin kokonaan maneesin puolelle ja suljin oven. Menin istumaan lähimmälle penkille ja katsoin ratsukkoa, Oona liikkui reippaasti pitkillä askelilla. Minulla se ei kyllä ikinä kulkisi noin ajattelin ja katsoin kuinka he menivät pohkeenväistöä.

Kului jonkin aikaa, lähemmäs tunti kun Heidi siirtyi suoraan laukasta käyntiin ja antoi pitkät ohjat. Jäseneni olivat jäässä joten aloin heiluttelemaan käsiäni.
- Minä voin talutella sitä käynnissä, jokin sisälläni pakotti sanomaan.
- No jos sä haluat, Heidi sanoi ja virnisti. Hän pysäytti tamman ja nousi selästä. Kävelin heidän luo ja otin ohjat. Lähdin taluttamaan sitä ympäri maneesia ja Heidi lähti talliin. Oona pärskähti ja venytti kaulaansa.
- Oliko hyvä tunti? kysyin tammalta. Se käveli reippaasti eteenpäin ja minä kehuin sitä. Kävelimme aika pitkän aikaa, katsoin kelloani joka näytti että olimme kävelleet kymmenen minuuttia Samalla käänsin tamman ovelle päin. Avasin oven ja talutin Oonan ulos. En sulkenut ovea koska Kasper tuli Shitan kanssa maneesia kohti. Poika virnisti oudosti kun kulki ohitsemme, minä näytin kieltä ja talutin Oonan omaan karsinaansa.

Riisuin satulan, suitset ja suojat pois. Vein ne omille paikoilleen satulahuoneeseen ja palasin karsinalle. Otin harjapakista kumisuan jolla hieroin Oonan kauttaaltaan. Sitten otin toisen harjan jolla harjasin, puhdistin kaviot ja hain punaisen ohuen loimen. Heitin sen selkään ja suljin vyöt ja soljet. Silitin tamman tupraa ja harjasin vielä pään. Kun olin tehnyt vielä senkin suljin Oonan karsinan oven ja vein harjapakin paikoilleen.

6. Ratsastelua ilman satulaa

Aurinko paistoi ja loi tummia varjoja metsän siimeksiin. Aurinko näyttäytyi pitkään aikaan, taivaalla leijui auringon kaverina muutama pilven hattara. Lumi narskui jalkojen alla, kun talutin Oonaa tarhasta talliin. Hevosen turpa oli lumessa ja sen riimu vinksotti päässä. Se asteli reippaasti perässäni kun ohjasin Oonan karsinaansa.

- Mitäs tehtäisiin tänään Oona? kysyin hevoselta kun harjailin sen karvaa. Siltä irtosi paljon talvikarvaa, joten olin harjaillut sitä jo hetken piikkisualla.
- Ratsastaisinko sulla vaikka ilman satulaa, ehdotin Oonalle joka vastaukseksi vain pärsäkähti ja laski päänsä alemmas. Virnistin sille ja jatkoin harjausta. Puhdistin vielä kaviot ja sitten hain suitset. Puin ne tammalle ja sitten laitoin suojat ja putsit jalkohin. Hain kypäräni, puin saappaat ja otin kouluraipan käteeni. Palasin karsinalle ja otin ohjat kaulalta. Maiskautin ja Oona lähti tallustelemaan perääni, pihassa talutin hevosen aidalle ja nousin sieltä selkään. Oonalla oli pehmeä selkä ja tasaiset askeleet.

Menimme alkukäynnit ulkona, Oona käveli hieman laiskasti. Alkukäyntien jälkeen menimme maneesiin, siellä ei ollut ketän. Suljin oven selästä käsin, mikä oli hieman vaikeaa. Varsinkin kun Oona ei suostunut pysymään paikallaan, ei tainnut pitää tästä tilanteesta. Ohjasin tamman uralle ja se vain laahasi jalkojaan. Kokosin ohjat ja napautin pohkeilla kovemmin, Oona heräsi ja lähti reippaammin eteenpäin. Pian maneesiin saapui Sussu ja Purkki.
- Moi! huikkasin heille ja Sussu tervehti takaisin. He lähtivät myös kiertämään maneesia. Aloin tekemään sekaisesti raviin ja käyntiin siirtymisiä, pysähdyksiä, peruutuksia ja ympyröitä. Oona taipui ympyröillä kivasti, mutta ravasi aina liian hitaasti. Käytin raippaa pohkeiden kanssa muutamaan otteeseen ja se lähtikin menemään reippaasti. Vaihdoin suuntaa samalla kun Sussukin vaihtoi suuntaa. Tein toiseenkin suuntaan samoja juttuja. Oona alkoi nostelemaan jalkojaan reippaammin ja kuunteli apujakin kuuliaisemmin. Ohjasin tamman keskiymprälle ja nostin laukan. Tamma laukkasi reippaasti ja samalla väistelimme Sussua ja Purkkia. Kerran meinasi tulla yhteen törmäys koska Purkki oli lähtenyt omille teilleen ja minä en ollut oikein hereillä.
- Wäääk!!
- Purkkiii!! Sussu karjaisi ponilleen kun Sussu oli horjahtanut poninsa jekkujen takia. En voinut muuta kuin nauraa heidän tekemisilleen ja Purkkikin näytti nauravan ratsastajalleen kun hän meinasi tippua. Sussu virnisti ja ohjasi poninsa nostamaan laukan. Poni pukitti, mutta Sussu sai Purkin ruotuun. Siirryin käyntiin ja annoin pidempää ohjaa. Ratsastin ovelle ja ohjasin tamman kävelemään tallia ympäri.

Kun olin ratsastanut loppukäynnit, niin hyppäsin selästä ja talutin tamman pesupaikalle. Hain tamman riimun ja otin suitset päästä, laitoin riimun Oonalle ja kiinnitin molemmilta puolilta kiinni. Puhdistin kuolaimet ja niputin suitset. Vein ne paikalleen ja hain harjapakin. Otin suojat ja putsit jalasta ja aloin harjaamaan tammaa. Huomasin että housuni olivat aivan karvassa ja harjasin karvat jaloistani pois. Harjasin tamman ja heitin loimen selkään. Sitten talutin tamman tarhaansa.

7. Talutuslenkki ja venyttelyä

Heitin vielä viimeiset lantapalleroiset kottikärryihin ja sitten lähdin viemään niitä lantalaan. Oli kaunis talviaamu, aurinko kiipesi metsästä taivaalle ja hehkui oranssia valoa maailmaan. Työnsin viimeiset palleroiset talikon avulla kottareista lantalaan ja vein sen jälkeen kottarit ja talikon välinevarastoon. Välinevarastossa oli myös luutia, kottareita ja talikoita. Jätin kottarit muiden tavaroiden viereen ja kävelin pihan poikki Oonan tarhalle päin. Näin sen tarhassa punaista loimea, jonka odotin kuuluvan hoitsulleni. Menin tarhaan ja kutsuin Oonaa, nappasin riimunnarun ja lähdin käpsimään sen luo. Tamma tuli vastaan, napsautin riimunarun riimuun ja sitten silitin hevosen pilkukasta turpaa. Maiskautin ja Oona lähti perääni.

Tänään oli Oonan vapaapäivä, joten ajattelin vain kävellyttää sitä vähsen. Kello oli puoli kahdeksan ja minulla alkaisi koulu yhdeksältä. Voisin siis kävelyttää Oonaa puolituntia ja sitten harjaus ja koulunpenkille. Talutin tamman tarhojen taakse, siellä oli muutamakymmenen sentti lunta. Astelimme lumessa hetken kunnes olimme kiertäneet tarhat ja päätyneet parkkipaikalle. Kävelimme kahden auton ohi ja sitten talutin Oonan Funnelin kujalle päin. Oona käveli reippaasti vierelläni, se haisteli aamuista ilmaa ja luultavimminkin ihmetteli miksi olin tuonut kävelemään ihan ihmepaikkoihin. Kävelimme jäistä kujaa, kunnes tulimme autotielle, käännyimme takaisin ja kävelimme pihaan.

Kun olimme tulleet taas pihaan, talutin tamman maneesiin. Maneesissa ei ollut kukaan muu, olihan niin aikainen. Hyvä juttu, suljin oven huolella ja päästin tamman vapaaksi. Oona juoksenteli kymmenisen minuuttia vapaana, ravaili ja pukitteli pienesti. Sitten teimme seuraamisharjoituksia. Oona ei oikein tajunnut ideaa ja käveli minne milloinkin. Lopulta seurasi minua käynnissä, mutta ei ravissa. Otin tamman kiinni ja talutin talliin. Tallissa vein sen pesupaikalle kiinni, ja sitten hain sen harjapakin.
- Moikka Hilja, näin aikaisin jo tallilla? Heidi kysyi, hän istui sohvalla kahvia siemaillen.
- Jep, kohta kouluun. Harjailen Oonan pikaisesti ja venyttelen jalkoja, vastasin ja otin harjapakin. Vein sen pesupaikalle missä Oona oli. Nappasin loimen selästä ja otin harjan ja aloin harjaamaan tammaa.

Pikaisen harjauksen jälkeen, puhdistin kaviot. Sitten laitoin harjat ja koukut pois, aloin venyttelemään tammaa. Nostin oikeaa etujalkaa ja venytin sitä eri suuntiin, sivulle ja eteen. Tamma nosti jalkansa hyvin ja pysyi hyvin pystyssä kolmellakin jalalla. Laskin jalan ja otin toisen jalan. Sekin venyi hyvin, takajalkoja oli vaikeampi venyttää, mutta sain venytettyä niitäkin. Laitoin loimen takaisin selkää ja irrotin Oonan riimunnaruista ja napsautin sen oman narun sen riimuun. Sitten talutin tamman takaisin tarhaansa.

8. Koulutuuppausta

Vedin ratsastussaappaideni vetoketjut kiinni ja sujautin mustan kypärän päähän. Nappasin mustan kouluraipan kaapistani ja sitten kävelin satulahuoneesta käytävälle. Oona odotti varustettuna karsinassaan. Olin varustanut sille suojat, putsit, fleeceloimen, koulusatulan ja kankisuitset. Avasin karsinan oven ja talutin tamman pihalle.

Pihalla nousin Oonan selkään, jalustimet olivat koulujalustimien mittaiset. Maiskautin ja hevonen lähti liikkeelle. Taas menin alkukäynnit pihalla, nimittäin ulkona Oona meni reippaammin kuin maneesissa. Ratsastaisin kentällä, mutta se oli liukas. Maneesissa oli sitä paitsi lämmintä. En ollut kauheasti ratsastanut kankisuitsilla, mutta muutaman kerran kylläkin. Päätin ottaa kanget, koska menisin kunnon kouluvääntöä.

Alkukäyntien jälkeen, ohjasin tamman maneesiin. Jätin loimen maneesin reunalle ja otin ohjia tuntumalle. Nostin ravin ja keventelin reippaasti. Keventäminen oli vaikeaa, kun jalustimet olivat kouluratsastukseen. Ravailin molempiin suuntiin, ihmeellisiä ympyröitä samalla tekien. Oona vaikutti reippaalta ja eteenpäinpyrkivältä. Olin aikalailla tottunut hitaampaan Oonaan. Tamma ravaili reippaasti pitkillä askelilla ja kuunteli apuja kuuliaisesti. Kun olimme ravailleet pidemmän aikaa, nostin rauhallisen laukan. Tein pääty-ympyrää laukassa ja sitten taas jatkoimme ympäri kenttää. Oona laukkasi reippaasti ja taipui ympyröillä kivasti. Ohjasin tamman keskihalkaisijalle. Tein keskihalkaisijalla kolme laukanvaihtoa ja vaihdoin suuntaa, tein saman jutun uudestaan ja vielä kolmannen kerran. Sitten siirsin käyntiin ja annoin pitkät ohjat.

Lepokäyntien jälkeen otin ohjat. Nostin ravin ja aloin tekemään vuoronperään avo- ja sulkutaivutuksia pitkille sivuille. Muutaman kerran Oona lähti keskelle maneesia, mutta enemmällä sisäpohkeella tamma palasi reunalle.

Kun olin ratsastanut 45 minuuttia, nousin selästä. Jalkani olivat muusia ja Oonakin näytti väsyneeltä. Talutin tamman talliin ja vein karsinaansa. Riisuin varusteet ja hain harjapakin.

Kiinnitin vielä toisen mahavyön punaisesta loimesta Ja sitten siirryin rapsuttelemaan Oonan päätä.
- Sä menit tänään tosi hienosti, sanoin tammalle. Se vain söi viimeisiä heinänkorsia purujen seasta ja osti päätään hieman katsoakseen käytävälle. Asettelin tamman otsaharjan paremmin ja jätin hevosen omaan rauhaan. Suljin karsinan oven perässäni ja astelin käytävän halki satulahuoneeseen.
- Moikka! huikkasi Sussu iloisesti Jonnan karsinasta.
- Moi, mikäs sulla on, kun oot noin iloinen, sanoin ja kävelin Jonnan karsinalle. Sussun vaaleat kiharat pomppivat eestaas, kun tyttö asetteli satulaa paremmin.
- No, sain hyviä numeroita kokeista. Siksi en ole kerennyt käymään tallilla viimeaikoina paljoa. Sen huomaa myös Jonnasta, Sussu vastasi ja rapsutti suomenhevosta.
- Ahaa, vastasin.
- Päärakennuksessa on ruokaa, kävin just syömässä siellä, Sussu sanoi ja katsoi ovelle.
- Hyvä kun sanoit.
Pian olin pujahtanut tallista ja istuutunut pöydän ääreen. Pöydän ympärillä oli myös Heidi ja Kasper, joka otti kolmatta lautastaan ruokaa. Jäin syömään ruokaa ja puhelemaan kaikkea. Pian pöytään istuutui myös Julle.

12v€ + 12v€ + 12v€ + 12v€

Tasaisesti laadukasta tekstiä ja ihana hoitaja olet (:

9. Heppailua

Raotin varovasti uuden tallin ovea. Sisällä ei näkynyt ketään, pujahdin ovesta ja katselin ympärilleni. Käytävän reunoilla oli karsinoita, kävelin eteenpäin. Kuului hörähdys ja käännyin äänen suuntan. Karsinasta putkahti vuonohevosen pää.
- Heippa, tervehdin hevosta ja astelin lähemmäs. Nimikyltissä luki "Thorbøjrn av Skogeskil". Vuonohevonen haisteli kättäni, jonka olin ojentanut sille. Silitin sen turpaa ja jatkoin matkaa. Muissa karsinoissa ei näkynyt hevosia. Astelin hoito- ja pesupaikkojen ohi, isoon huoneeseen. Yksi ovista johti varustehuoneeseen. Tutkailin paikkoja, kunnes lähdin ulos. Hieno talli, ajattelin hiljaa mielessäni.

Kävelin pikkutallin luo ja menin sisälle. Kasper oli harjaamassa Oonaa hoitoboxilla. Kun poika huomasi minut, hän ojensi harjaa. Kävelin lähemmäs.
- Oonan hoitaja? Kasper kysyi. Otin hänen tarjoaman harjan käteeni.
- Jep, vastasin.
- Hoida ja varusta koulukamat, hän kertoi nopeasti ja livahti paikalta. Kohautin hartioitani ja tervehdin Oonaa. Jatkoin harjausta hyvillä mielin.

Oona seisoi paikallaan, kummempia häsläämättä. Se mutusteli takkiani, kun kuljin sen edestä. Olin harjannut tamman kokonaan, paremmin kuin yleensä. Puhdistanut kaviot ja selvittänyt harjan. Kaivoin harjapakista suojat ja putsit, jotka laitoin etusiin. Suljin pakin ja vein varustehuoneeseen. Huoneessa ei ollut muita. Vein pakin omalle paikalleen ja nappasin mukaan mustan koulusatulan. Mietin käyttäisikö Heidi kanki- vai normisuitsia. Päädyin lopulta kankeihin ja otin ne toiseen käteeni. Hain kuivaushuoneesta puhtaan satulahuovan ja varmistin, että se oli koulusatulalle. Vein kamat hoitoboxille, jossa Oona seisoi rauhallisesti. Jätin suitset roikkumaan ja asettelin satulahuovan selkään. Laskin satulan sen päälle ja kiinnitin sen sitten huopaan. Huomasin ettei satulassa ollut vyötä ollenkaan. Kipaisin hakemassa kouluvyön kuivaushuoneesta.

Puin vielä suitset Oonalle, tamma otti ne kiltisti suuhun ja suljin remmit kiinni. Oona pureskeli kuolaimia tyytyväisenä. Juuri kun olin miettimässä veisinkö Oonan kentälle, maneesiin vai minne, Heidi tuli paikalle.
- Voit mennä alkukäynnit sillä ulkona, tulen pian, Heidi kertoi.
- Okei, vastasin ja puin riimun suitsien päälle. Kun Oona oli kiinnitettynä, hain satulahuoneesta kypäräni. Jalassani minulla oli vain talvitennarini. Irrotin riimun tamman päästä ja talutin käytävän halki pihalle. Ohjasin sen aidan viereen ja nousin selkään.

Jo muutama päivä oli ollut lämpimämpää, lumet olivat sulaneet hiukan ja luoneet pieniä lammikoita sinne tänne. Väistelimme niitä, samalla kun kiertelimme pihalla. Oli kulunut kymmenisen minuuttia, kun olin tullut ulos. Päätin kiertää tallin vielä kerran, samalla hetkellä Heidi tulikin pihalle. Hän oli pukeutunut ratsastussaappaisiin, kypärään ja pitkään kouluraippaan. Pysäytin tamman hänen eteen ja laskeuduin selästä.
- Voit ratsastaa sillä myös loppukäynnit maastossa, laita sitten viltti selkään, Heidi ohjeisti ja nousi kepeästi selkään.
- Kiva, ratsastatko kentällä vai maneesissa? kysyin.
- Kenttä ihan löllönä, pakko mennä maneesiin. Mennään varmaan vähän yli puoli tuntia.
- Okei, sanoin ja lähdin sisälle. Otin kypärän päästäni ja jätin käytävä reunalle. Kurkkasin Oonan karsinaan, se oli likainen, joten ajattelin, että voisin putsata sen. Otin takin päältäni ja jätin kypärän päälle. Huppari päällä lähdin hakemaan kottareita ja talikkoa. Kottari ja talikko löytyivät purulan edestä. Työnsin ne Oonan karsinalle ja aloin heittelemään lantapalleroisia kottareihin. Työ sujui aika nopeasti.

Kun olin heittänyt viimeiset lannat kottareihin, lähdin kuskaamaan niitä lantalaan. Työnsin kottareista lannat pois ja jätin kottarit ja talikon omalle paikalleen. Menin tallin puolelle ja katsoin kelloa. Se näytti, että aikaa oli kulunut kymmenisen minuuttia, kun Heidi oli lähtenyt ratsastamaan. Hain takin päälleni ja siirryin varustehuoneen puolelle. Otin Oonan harjapakin, avasin sen ja etsin kasan pinteleitä. ne olivat mytyssä, joten suoristin ne ja käärin uudelleen.

Pyyhkäisin hiuksia kasvoiltani ja suljin harjapakin. Nyt olin putsannut karsinan ja käärinyt kaikki neljä valkoista pinteliä ja pintelipatjaa. Laitoin harjapakin paikalleen ja sitten etsin kuivaushuoneesta enkkuviltin, jossa luki pienin siihen ommelluin kirjaimin "Oona <3". Otin sen käsivarrelleni ja kävelin käytävälle. Nappasin kypäräni ja tallustelin pihalle. Oli tullut pimeä, palasin talliin ja juoksin varustehuoneeseen. Avasin kaappini ja tongin sen sisältä heijastinliivin ja takajalkojen heijastin suojat. Löysin myös kypärään laitettavan heijastimen. Asetin kypäräheijastimen kypärään ja puin heijastinliivin päälleni. Suljin kaappini ja menin ulos. Juoksin maneesille ja avasin sen oven. Heidi siirsi Oonan laukasta harjoistusraviin ja ohjasi tamman pituushalkaisijalle. Oona liikkui sulavasti ja hyvässä temmossa. Tulin kokonaan sisäpuolelle ja suljin oven. Istuin muovituolille ja katselin ratsukon menoa. Pian Heidi siirsi käyntiin ja antoi pidempää ohjaa.
- En huomannutkaan, kun tulit tänne, Heidi sanoi ja laskeutui selästä.
- Tulinkin vasta äsken, otin tän viltin ja vähän heijastimia, sanoin.
- Hienoa, Heidi hihkaisi ja laittoi viltin Oonan selkään. Lyhensin jalustimia ja laitoin heijastinsuojat tamman takasiin. Heidi punttasi minut selkään ja avasi maneesin oven meille. Heidi lähti talliin hakemaan toista hevosta ratsastukseen, kun minä ohjasin Oonan metsätielle. Tie oli jo tuttu, joten siellä voisimme liikkua pimeässäkin.

Oona käveli rauhallisesti säikkymättä, vaikka muutama rasahdus ja auton pörinä oli kuulunut. En tiennyt kyllä miksi tarvitsin heijastimia näin paljon, eihän täällä metsässä liikkunut kukaan muu. Ratsastin tietä eteenpäin. Pimeä laskeutui yhä alemmas ja kietoi metsän syliinsä. Oona tarpoi eteenpäin ohuessa lumikerroksessa ja kuunteli metsän ääniä. Oli melkein äänetöntä, kuului vain meidän hengitys, lumen narina ja kun lintu silloin tällöin lehahti lentoon.

Saavuimme tallin pihaan noin viidentoista minuutin kuluttua. Sussu talutti Epsua maneesin suunnalta. Hän heilutti kättään ja minä vastasin heiluttamalla kättäni. Taputin Oonan kaulaa ja laskeuduin selästä. Työnsin oven auki ja talutin Oonan käytävän läpi hoitoboxille. Vedin viltin selästä ja jätin lattialle. Riisuin muutkin kamppeet pois ja puin tammalle riimun päähän. Vein viltin ja satulahuovan kuivaushuoneeseen, muut kamat vein paikalleen varustehuoneeseen. Riisuin heijastinliivini ja kypäräni, heitin ne kaappiini. Otin harjapakin ja menin sen kanssa Oonan luo. Harjasin tamman kunnolla läpi ja puhdistin kaviot. Tamma seisoi rauhallisesti, joskus otti askeleen sinne tai tänne. Harjaushetki sujui kivasti, Oona oli utelias tutkimaan harjoja.

Harjauksen jälkeen, venyttelin Oonan jalkoja eri suuntiin. Tilanne oli luultavamminkin tammalle tuttu, sillä se tiesi, mitä tehdä.
- Hyvä Oona, hienosti meni, kehuin tammaa viimeisen venytyksen jälkeen. Hain kuivaushuoneesta fleeceloimen ja heitin tamman selkään. Jätin remmit auki ja annoin sen roikkua rennosti selässä. Otin harjapakin pohjalta linimenttiä ja lorautin sitä jokaiseen jalkaan reippaan määrän. Hieroin sitä kunnolla jalkoihin, suljin purkin ja laitoin takaisin pakkiin. Irrotin riimun naruista ja talutin karsinaansa. Vedin loimen selästä ja suljin karsinan oven. Kävelin varustehuoneeseen ja nappasin mukaani harjapakin. Vein harjapakin paikalleen ja loimen kuivaushuoneeseen. Kävelin tallista ulos, suuntasin menoni päärakennukseen. Aukaisin oven ja kopistelin lumet kengistäni. Ilmassa leijui ruuan tuoksu. Astuin sisälle ja otin kengät jalastani.
- Moi Hilja! Tein just ruokaa, tule ottamaan jos on nälkä, Heidi sanoi ja ohjasi minut pöydän ääreen.
- Kaikin mokomin!
Istuin Kasperia vastapäätä ja nostin lautaselle makaronilaatikkoa. Kaadoin lasiin maitoa ja aloin syömään Heidin tekemää ruokaa. Pian paikalle löysi myös Sussu ja Julle, he jäivät syömään. Rupattelimme kaikenlaisia ja ruokailun jälkeen vyöryimme mahat täysinä pikkutalliin.

Piirtelen huomiselle varmaan muutaman kuvan, tän tarinan pohjalta (:

10. Harjailua

Talutin ruunikkoa tammaa maneesista pikkutalliin. Olin saanut tilaisuuden ratsastaa Heidin hevosella (onhan Oona ja Monakin Heidin), jonka nimi oli Luto. Heidi oli mennyt kärryilemään Monalla. Menin Lutolla perus koulua. Tamma oli isoliikkeinen ja todella hyvin koulutettu, niin erinlainen kuin Oona tai Mona.

Avasin pikkutallin oven ja huomasinkin Heidin ja Monan pesupaikalla. Hän oli pesemässä ponia.
- Hei, Heidi huikkasi.
- Mooi, vastasin iloisesti ja ohjasin tamman karsinaansa. Aloin riisumaan siltä kamppeita pois, jonka jälkeen harjailin sen.

Noin puolen tunnin kuluttua olin hoidellut Luton alta ja siirryin Oonan puoleen. Kävelin tallista pihalle ja etsin näkökenttääni tarhan, jossa Oona seisoikin. Samalla yksäritallista käveli pihalle tyttö, joka talutti mustaa hevosta. Hieno heppa, ajattelin mielessäni. Lähdin tarpomaan Oonan luo.
- Moro Oona, sanoin tammalle, kun olin saapunut sen tarhalle. Huomasin, ettei aidalla ollutkaan riimunnarua, niin kuin yleensä.
- No voinhan mä sut riimustakin taluttaa, eiks nii Ooona, kysäisin tammalta. Se vain seisoi ja odotti mitä tapahtuisi seuraavaksi. Tarrasin riimusta hyvän otteen ja avasin portin. Lähdin taluttamaan tammaa rauhallisesti pikkutalliin. Noin puolivälissä maatkaa, Oona alkoi tanssahtelemaan rauhattomasti.
- Mikä sulle tuli? kysyin ja huomasin, että tiellä jyräsi aura-auto. No jee, ajattelin mielessäni ja nykäisin tamman liikkeelle.
- Oletko sä nyt noin säikky?
Okei, no jos järkevästi ajattelisi, niin jos olisin hevonen, kyllä säikkyisin tuollaista ihmevekotinta. Varsinkaan, kun ei tietäisi, että se on vaaraton. Talutin Oonan nopeasti pikkutalliin. Vein sen omaan karsinaansa, riisuin loimen ja asettelin kuivaushuoneeseen. Hain harjapakin ja aloin harjaamaan tammaa.

Vedin vielä yhden vedon harjalla, kunnes tipautin sen harjapakkiin. Heidi oli ratsastanut Oonalla, niin en nyt kapuaisi selkään. Talutellakkaan ei nyt huvittaisi. Päädyin siihen tulokseen, että harjaan sen vain hyvin. Harjasin tamman kunnolla läpi ja venyttelin sen jalkoja taas. Hain kuivan loimen ja heitin sen Oonan selkään. Suljin remmit ja etsin punaisen riimunnarun. Napsautin sen riimuun ja talutin käytävän kautta takaisin tarhaansa.

Kuva loppukäynneistä maastossa (9. tarina). Ei parhaimman laatuinen.

kuva

Ihana kuva! (:

Tarinoista 14v€ ja 10v€

11. Maastoilua Sussun ja Epsun kanssa

- Mitä? Sussu kysyi. Olin juuri kysynyt tytöltä lähtisikö hän kanssani maastoon, niin ja suu täynnä eväitä. Nieleskelin eväät mahaan ja kysyin uudestaan, mutta selvemmin: - Sitä vaan, että lähtisitkö mun kanssa maastoon?
- Jep, Oonallako menisit? Sussu vastasi.
- Niin aattelin.
- Okkei, käy mulle. Otan Epsun.
- Tavataanko ulkona noin puolentunnin päästä?
- Juu, Sussu vastasi ja meni heti noukkimaan Epsun varusteet. Nousin jaloilleni ja menin Sussun tavoin ottamaan varusteet.

Raahasin roinat hoitoboxille juuri ennen Sussua. Hänkin olisi halunnut hoitaa tammansa siinä, koska näytti kieltä.
- Hah! hihkaisin ja näytin kieltä takaisin. Sussu virnisti ja laahusti varusteineen Epsun karsinalle. Kun olin saanut laitettua roinat hoitoboxin laidoille ja harjapakin keskelle boxia (jotta kaikki huomaa, että se on varattu), menin katsomaan onko Oona sisällä. Tamman karsina oli tyhjä, joten kiiruhdin ulos, tarkemmin Oonan tarhalle. Pilkukas hevonen seisoi tarhansa portilla, punainen loimi selkää lämmittäen
- Hei Oona, tervehdin tammaa ja pujahdin aidan ali tarhan puolelle. Oona haisteli minua ja tervehti tökkäämällä turvallansa naamaani. Hieroin nenäraukkaani hetken ja sitten kiinnitin punaisen riimunnarun, joka oli roikkunut aidalla, riimuun. Avasin portin ja maiskautin tammaan liikkeelle. Kävelimme pikkutallin ovelle ja työnsin sen auki yhdellä kädellä. Talutin tamman hoitoboxille ja kiinnitin riimuun kaksi riimunnarua, jotka pitivät Oonan paikoillaan. Aloitin tamman putsaamisen kavioiden putsauksella, joten etsin käsiini kavikoikun, jolla putsasin kaviot. Sitten otin harjan ja aloin harjaamaan Oonaa huolellisesti.

Sussu oli varustamassa Epsulle satulaa, kun minä etsin suojat ja putsit. Laitoin ne jalkoihin ja otin satulan käsiini. Laskin sen selkään ja asettelin hyvin. Laitoin satulavyön kiinni ja siirryin suitsien puoleen. Niputuksen avattuani, tarjosin kuolaimia Oonalle, joka ottikin ne kiltin hepan tavalla suuhun. Niskahihna korvien taa ja remmit kiinni. Lattialta nappasin kypäräni, jonka laitoin päähän. Jalassani oli jo valmiiksi saappaat ja ratsastushousut. Vielä raippa ja olin valmis.
- Valmis? kysyin Sussulta. Irrotin parhaillaan riimua Oonan kaulalta.
- Juu, mennään pihalle, hän vastasi ja talutti poninsa ensimmäisenä ulos. Tulimme perässä, talutin Oonan aidan viereen. Lyhensin jalustimia ja nousin aidalle. Työnsin jalan jalustimeen ja ponnistin selkään. Ohjasin tamman käynnissä Sussun luo, joka parhaillaan nousi selkään.
- Minne mennään? kysäisin Sussulta. Hän katseli mietteliäänä ympärilleen.
- Ideoita? tyttö lopulta kysyi.
- Ei juurikaan, vastasin.
- Mennää vaikka pihatie ja sit isomman tien yli. Sieltä tulee hyvä tie ratsastukseen ja vielä pitkä laukkasuorakin, Sussu selosti ja ohjasimme tamman käynnissä pihatielle. Tielle kääntyi auto ja ohjasimme ratsut sivummalle.

Maiskautin ja Oona nosti rauhallisen ravin, Sussu teki samoin vierellämme. Olimme ylittäneet "isomman tien" ja tulleet leveälle tielle. Ravasimme tietä pitkin ja katselimme maisemia. Jos niitä nyt edes oli, kun ympärillä oli pimeää metsää. Kun ratsut olivat lämmeneet jonkin verran, Sussu ilmoitti, että pian tuli laukkasuora. Tie kaartoi oikealle ja eteen avautui pitkä suora. Annoin Oonan laukata ja huomasin, että Sussulla oli ongelmia Epsun kanssa. Epsu halusi laukata oikein lujaa ja Sussu ei. Vähän väliä ponin pää oli taivaissa. Lopulta tamma laukkasi reippaasti vierellämme. Annoin hieman pohkeita ja Oona lähti todella lujaa vauhtia eteen. Tartuin harjasta kiinni ja tein muutaman puolipidätteen, varmistaekseni, että tamma oli kuulolla, eikä missään muualla. Suora näkyi loppuvan ja hiljensin käyntiin. Sussu laukkasi ohitsemme lujaa ja pian pysähtyikin, kuin seinään.
- Peruna sentään, hän takelteli ja odotti, että pääsimme heidän luo.
- Mites sujui toi laukka? kysyin Sussulta iloisesti.
- Kai näit, Epsu melkein ryösti ja yhtäkkiä pysähtyikin.
- Hehhee, onneks mulla onkin turvallinen Oona, sanoin ja halasin tamman kaulaa.

Saavuimme Funnelin pihaan väsyneinä, mutta iloisina. Olimme kerenneet jutella kaikenlaista ennen kun laskeuduimme selästä ja talutimme tammat pikkutalliin. Vein Oonan hoitoboxille ja aloin riisumaan siltä varusteita. Oona seisoi väsyneesti paikallaan ja luovutti kuolaimet, nosti kavion ja väisti, kun halusin. Varusteiden riisumisen jälkeen, kun olin myös vienyt ne paikalleen, hain loimen, jonka laitoin Oonan selkään. Levitin jalkoihin myös linimenttiä ja siltin Oonaa hellästi muutaman minuutin. Sitten ajattelin, että Oona haluaisi omaa rauhaa ja talutin tamman karsinaansa. Suljin oven ja lähdin roudaamaan harjapakkia ja omia varusteitani varustehuoneeseen. Sohvalla istui noin 17-vuotias tyttö, jonka hiukset olivat ruskeat ja melkein kokonaan pörröiset.
- Terve! hän tervehti ja pongahti pystyyn.
- Moi, vastasin.
- Olen Siega, Thoren omistaja. Niin ja tulin katselemaan mikäs mesta tää on, hän sanoi ja lähti kävelemään ympäri huonetta. Jäin katselemaan häntä ihmeissäni ja sitten tajusin mitä tehdä.
- Kiva, olen Hilja, Monan ja Oonan hoitaja, sanoin ja laitoin kypärän ja raipan kaappiini ja karkasin tilanteesta pihalle. Astelin pihan poikki päärakennukseen ja menin sisälle. Jätin kenkäni eteiseen ja avasin takkiani. Keittiön suunnalta kuului puhetta ja menin sinne.
- Moi, terhvehti Sussu, Heidi ja minulle tutematon ihminen.
- Moi, vastasin ja istuin yhdelle vapaalle tuolille.
- Tässä on Miia, Heidi esitteli. Samalla hän kaatoi edessä olevalle lautaselle keittoa. Kiitin häntä ja aloin lusikoimaan keittoa suuhuni.
- Ja tämä tässä on Hilja, hän hoitaa Monaa ja Oonaa, Heidi jatkoi. Jutustelimme kaikkea ja väkeä alkoi saapua pöydän ympärille enemän. Heidi haki lisää tuoleja pöytään ja pian pöydän äressä istui Heidi, Kasper, minä, Sussu, Siega, Miia, Shitan hoitaja Jenny ja Luton hoitaja Merri.

Jossain vaiheessa päätin poiketa vielä talliin, ennen kun lähtisin. Kävelin muutamalla valolla valaistun pihan poikki talliin. Hain taukohuoneesta eväsrasiani ja tulin takasin käytävälle. Etsin kännykkäni taskustani ja soitin isälleni.
- Hei, tulenko nyt hakee, isäni ääni kuului.
- Juu, vastasin ja lopetin puhelun. Lyhyt puhelu, ajattelin. Kävin Oonan karsinassa silittelemässä tammaa ja kun kuulin auton ääniä pihalta hyvätelin Oonan ja menin pihalle. Siellä automme odotti matkustajaa, hyvillä mielin astelin sen luo ja menin sen sisään.

Tää tarina tuli vähän hassusti, kun tänää on ne toimintaviikon kilpailut. Tän tarinan piti tulla jo eilen tänne, mut ei kerennyt.

12. Likainen Oona

Kevät oli ottanut tullakseen, lämpöasteita oli ollut jo pidemmän aikaa ja lumi oli alkanut sulaa. Ja kun yöllä tuli pakkanen oli maa järisyttävän liukas. Kun nyt Funnelin superliukkaan tien olin selvittänyt omilla jaloillani, saavuin pihaan. Kunnes yhtäkkiä maan vetovoima veti puoleensa ja kaaduin rähmälleni.

Jotenkin kummallisesti olin selvinnyt talliin ja päässyt istumaan tauko- tai vaustehuoneen, kummalla nyt halusi kyseistä huonetta kutsua, sohvalle. Avasin pienen laukun ja sisältä tongin termospullon, jonka olin kotona täyttänyt lämpimällä kaakaolla. Kaadoin kaakaota mukiin ja join muutaman kupin lämmintä juomaa.

Kaakaohetken jälkeen menin käytävän puolelle ja menin tarkastelemaan näkyisikö Oonaa siellä. Tamma seisoa kökötti karsinassaan erittäin puruisena ja likaisena. Voi hitsi, ajattelin ja käännyin hakemaan harjapakkia. Harjapakin haettuani pujahdin tamman karsinaan ja siitä alkoi hillitön puunaus.

Pyörittelin Oonan kumisualla läpi, käytin jokaista harjaa, jota harjapakista löysin. Tamma sai mutustella heiniään rauhassa samalla puunauksesta nauttien. Rapsuttelin Oonaa ja puhdistin kaviot. Heidi tuli pikkutalliin ja sulki oven perässään kiinni.
- Moi, huikkaan hänelle karsinasta.
- Mooi, hän vastaa.
- Mä voisin varustaa Oonan sulle, jos menisit ratsastaa, ehdotin Heidille.
- Kiitos, laita koulusatula ja kanget.

Tarkistin, että Oona oli harjattu joka paikasta puhtaaksi ja sitten kipaisin hakemassa koulusatulan, kankisuitset ja satulahuovan. Lisäksi kuivaushuoneesta hain enkkuviltin. Varustin Oonalle ensimmäiseksi satulan ja sen jälkeen suitset. Suljin suitsien remmit ja löysin harjapakista pintelit ja pintelipatjat. Kieritin punaiset pintelit pintelipatjojen päälle, Oona meinasi ruveta mursuksi, kun heilutteli jalkojaan kaiken aikaa.
- Lopeta! kiljahdin tammalle tomerasti. Se seisahtui ja kumarruin käärimään levähtänyttä pinteliä.

Hetken päästä oli tamma valmiina lähtemään ratsastettavaksi, mutta ratsastaja puuttui. Ajattelin mennä taluttelemaan Oonaa pihalle, sillä tamma oli alkanut säheltämään turhia sisätiloissa.

- Mä en nyt tajuu sua, tuhahdin tammalle, joka heitteli päätänsä. Yritin talutella, hoitotilanteessa rauhallisesti käyttäytynyttä, nyt pimahtanutta Oonaa. Murisin ja mutisin tammalle jotain josta ei saanut selvää ja aika pian Heidi saapui luoksemme. Ojensin ohjat hänelle ja menin avaamaan maneesin ovea heille. Oona esitteli Heidillekin ihme temppujaan.

Katsoin puolisen tuntia kestäneen ratsastuksen ja sitten sanoin Heidille, että voin hoitaa tamman. Hän kuitenkin sanoi, että voisi itse hoitaa Oonan. Kipaisin jäisen pihan poikki pikkutalliin ja siirryin taukohuoneeseen. Sohvalla istui Sussu, joka puhdisti väsyneen näköisesti suitsia. Tervehdimme toisiamme.
- Omistatko sä nyt Domen? kysäisin häneltä.
- Mitä? Nii, juu, joo, hän vastasi iloisesti ja jatkoi: - Se on oikea dynamiittipötkö neljällä jalalla!

13. Ratsastelua

- Sä voit ratsastaa tänään Oonalla, jos haluut, Heidi huikkasi, kun käveli Oonan karsinan ohi, jossa minä ja Oona olimme.
- Okei! huudahdin naisen perään.
Jess, ajattelin innoissani. Jatkoin tamman harjausta vielä hetken, kunnes Oona oli putipuhdas.

Hain varustehuoneesta ohuen loimen ja suitset. Tänään en ottaisi satulaa. Palasin takaisin tamman karsinalle ja heitin loimen selkään. Remmit suljettuani otin suojat ja putsit, jotka laittaisin jalkoihin. Lopuksi suitset selkään ja let's go!

Oona oli energisellä tuulella ja pomppi edestakaisin lätäkköisellä pihalla. Jotenkin sain tamman pysäytettyä aidan viereen, josta nousin selkään. Painoin pohkeet kylkiin hellästi ja tamma hypähti liikkeelle. Pidin ilman satulaa ratsastamisesta, istunta parani ja istunta-avut oli helpompi antaa. Maastoon menin yleensä satulalla, mutta joskus ilman. Oona käveli reippasti pihamaalla ja katseli innoissaan ympärilleen. Hiljakseen keräsin ohjia ja ohjasin tamman kentälle, joka oli hyvässä kunnossa. Menimme reipasta käyntiä uralla, asetuksia ja taivutuksia tehden. Oona oli miellyttämishaluisella tuulella ja tehtävät sujuivat hyvin. Nostin ravin ja jatkoin tehtävää. Tein puolipidätteitä ahkeraan, jotta ravi pysyisi maltillisena. Vaihdoin suunnan ja jatkoin asetuksia ja taivutuksia.

Jatkoin suoraa uraa ravissa ja nostin laukan. Oona pongahti eteenpäin ja tein nopean puolipidätteen. Oona lyhenti askeliaan ja asettui peräänantoon. Odotin, että laukka muotoutui pyöreäksi ja keinuvaksi. Ohjasin tamman pituushalkaisijalle ja vaihdoin laukan. Vaihto oli korkea ja tasapainoni heilahti, siksi reitti toiseen päätyyn ei ollut aivan suora. Laukkailimme toiseenkin suuntaan vielä kunnes siirryimme rauhallisesti käyntiin ja annoin pitkät ohjat.

Keräsin ohjat ja tein pysähdyksiä joka kirjaimen kohdalle, keskityin, että pysähdys tuli tasajaloille ja lähtö siitä oli reipas. Otin tehtävää vielä ravissa ja sitten reipasta ja rentoa laukkaa. Sitten loppukäynnit. Niiden jälkeen laskeuduin selästä ja talutin tamman karsinaansa. Aloin riisumaan varusteita tammalta ja vein sitä mukaan tavarat paikoilleen ja harjailin Oonan kerran läpi. Sitten laitoin paksumman loimen tammalle ja talutin tarhaan.

Sen jälkeen aloin puhdistamaan karsinaa. Putsattuani karsinan kävin tyhjentmässä kottarit ja hain purua. Jätin tavarat paikoilleen ja menin juoksujalkaa päärakennukseen. Löysin Heidin keittiöstä ja istuin pöydän ääreen syömään. Paikalla oli jo muitakin, joiden kanssa juttelimme.

Tästä tuli aika minitarina, kun aikaa ei ollut kovin paljoa.

12 + 10 + 10v€

Ihanaa, että jaksat silti kirjoitella aktiivisesti, vaikka mä en ehdi tänne yhtä aktiivisesti vastailemaan (:

14. Hevostelua

Huuda huuda ilosta
huuda huuda vapaudesta
ja huuda huuda onnesta
sä voit jatkaa valehdellen
tai sä voit tietää totuuden
Haloo Helsinki! - Huuda

Niin Hilja voisikin, huutaa ilosta ja onnesta. Kertoa koko maailmalle, että tänään on paras päivä ikinä. Kaunis ja ihana kevätpäivä, hyvä mieli ja hevoset, ei voisi asiat olla paremmin.

Pilkukas hevonen tallusteli tarhassaan reippasti, pian olisi ruoka-aika ja hevoset saisivat heiniä tarhaan. Viereisen tarhan Luto odotti heinäsiivuaan korvat hörössä, hyvässä ryhdissä seisten. Luto seisoi mudassa (toisinkuin pilkukas) ja sen jalat olivat likaiset.
Luton viereisessä tarhassa riehui holtittomasti vaalea tamma. Pilkukas hevonen oli kuulevinaan askelia ja höristi korviaan.

Vaalea ja pitkä poika työnsi kärryjä, joihin oli lastattu heiniä. Hän pysäytti kärryn ja viskasi ensimmäisen tarhan kohdalla riehuvalle tammalle heiniä, sitten Lutolle ja viimeiseksi antoi pilkukkaalle tammalle. Samalla hän sanoi: - Nyt onkin kaikille jaettu heinät. Alkaa olla tauon aika.

Pilkukas hevonen, jonka nimi oli Wyome Hexen, tutummin Oona, painoi turpansa heinäsiivuun ja alkoi mutustelemaan heiniään. Aurinko meni hetkeksi pilveen.

Hilja asteli bussipysäkiltä kohti pikkutallia. Hän veisi ensimmäiseksi repun kaappiinsa ja sitten hakisi Oonan tarhasta, muistaakseen tamman tarhailuvuoro oli nyt loppumassa. Hän käveli mutaisen pihan poikki pikkutalliin, kävi nopeasti varustehuoneessa ja meni Oonan tarhalle. Tamma oli loimettomana ja riimuttomana tarhassaan, syömässä viimeisiä heiniäänsä. Hilja asteli tamman luo.
- Moi Oona, hän sanoi ja antoi tamman haistella kättään. Samassa kulman takaa tuli poika.
- Moi, voitko viedä Oonan sisälle? hän kysyi.
- Jep.
Tyttö otti riimun ja otti hoitsuna kiinni. Sitten avasi portin varovasti ja talutti tamman pikkutalliin.

Hilja vei Oonan karsinaansa ja sitoi kiinni. Hän haki tamman harjat ja alkoi harjaamaan hoitohevostaan. Oona seisoi kiltisti ja nautti saamastaan harjauksesta ja huomiosta.

Wyome Hexen oli hyvätapainen hevonen, se pyrki tekemään aina parhaansa ja oli ihmisystävällinen. Se ei pitänyt siitä, että ihmisiä testailtiin näykkimällä ja olemalla aasi ratsastaessa. Oona oli fikau tamma ja oli oppinut lännenratsastuksen alkeista erilaisiin temppuihin maastakäsin.

Kolmenkymmenen minuutin kuluttua oli tamma harjattu hyvin ja Oonan hoitaja oli innostunut venyttelemään hevosen jalkoja eri suuntiin. Venytteli teki hyvää ja piti vetreänä, joten sitä harjoitettiin usein.

- Mitäs tehtäisiin Oona? Käytäisiinkö kävelyllä vai mitä? tyttö kysyi tammalta, vaikka tiesi, ettei se vastaisi. Sitten Hilja irrotti narkin riimusta ja talutti tamman suoraan riimusta pitäen hoitoboxille ja kiinnitti molemmilta puolilta kiinni. Hilja haki talikon ja kottarit, työnteli ne Oonan karsinan ovelle ja alkoi puhdistamaan karsinaa. Se meni nopeasti noin seitsemässä minuutissa, ja sen jälkeen kävi tyhentämässä kottarit ja haki hieman uutta purua tilalle.

Oona pääsi omaan karsinaansa ja vetäytyi ulos. Päätti suunnata päärakennukselle ja löysikin Heidin, myös muutaman muun tallilaisen ja jäi heidän seuraan syömään.

Sussu ja Hilja päättivät lähteä yhdessä pienelle kävelylle, Sussu ratsain Purkilla ja Hilja Oonaa taluttaen. He saapuivat päärakennukselta samaa aikaa ja sopivat, että molemmat olisivat valmiita viidentoista minuutin päästä. Sussu lähti hakemaan shettistään pihatolta ja Hilja lähti suoraan pikkutalliin. Hän haki enkkuviltin ja levitti sen Oonan selkään. Silitteli tamman turpaa ja odotti kymmenisen minuuttia. Sitten hän kiinnitti riimunnarun riimuun ja meni ulos. Sussu ja Purkki tuli pian ja he lähtivät Funnelin tietä, ison tien yli, leveälle metsäpolulle.

Sussu ja Hilja juttelivat kaikesta mahdollisesta, hevosista, hevosvarustemerkeistä ja koulusta. Jossain vaiheessa Purkki temppuili hieman ja Sussu joutui ärähtämään ponille. Hiljaa vain nauratti, mutta he jatkoivat pian matkaa, kaikki neljä.

Kävelylenkki oli lyhyt ja he saapuivat pian takaisin tallille. Hilja otti enkkuviltin pois ja otti riimunkin irti. Antoi tammalle vielä yhden suukon sen turvalle. Sitten Hilja haki reppunsa ja lähti kävelemään bussipysäkille.

Joo, kirjoitin tälleen hänkertojana (?) ja toivon ettei ollut kauhean sekava.

Voi Hemuli sentään, mähän oon kirjoittanut tänne viimeks jääkaudella! Nyt äkkiä tänne jotain....

15. Kuvailua

Olin saanut raahattua kaverini mukaan tallille. Hän ei pitänyt hevosista lainkaan ja katseli peloissaan, kun Sussu talutti Purkin pihatolle. Koska oli niin kaunis kevätilta ja aurinko laskisi pian, kaverini saisi kuvata minua ja Oonaa, kun olisimme pellolla.

Oona oli tuotu jo sisälle ja harjasin tammaa, vaikka se olikin ihan puhdas. Laitoin tamman päähän suitset ja Oona oli kiltisti koko ajan. Hain vielä kypäräni päähän ja lähdin sitten taluttamaan Oonaa pellolle, joka sijaitsi erään maastopolun varrella, noin puolen kilometrin päässä tallilta. Olin sanonut Heidille, että menisimme sinne. Kaverini piti kuvaamisesta, samoin kuin minäkin.

Kun pääsimme pellolle, nousin Oonan selkään ja nostin ravin. Tamma tanssahteli eteenpäin kuin keijukainen, korkeilla ja hennoilla askelilla. Koskaan ennen Oona ei ollut kulkenut minulla noin. Ilman, että tein mitään erikoista, tamma kulki peräänannossa ja selkä pyöreänä.
- Wou!

Aikamme ravailtuamme, kaverini halusi muutamia vauhdikkaampia otoksia ja nostin laukan. Laukkailimme pellolla ja näin suoraan sanottuna, Oona lähti melkein lapasesta. Tai siis homma oli hanskassa ja mutta hanskat ties missä. Yhtäkkiä Oona tajusi, että täällähän olisi hauska pukitella ja heitti muutaman iloisen pukin.
- No voi Hemuli sentään! kiljahdin ja yritin saada tammaa kulkemaan eteenpäin. Oona pomppi vielä hetken ja sitten jatkoi rauhallisessa laukassa. Ihmettelin kovasti, mikä tammalle oli tullut. Hupsu Oona.

Aurinko alkoi laskemaan ja lähdimme kohti tallia. Otimme metsätiellä muutaman kuvan Oonasta. Pakko sanoa, että hauskaa oli ja Oonakin oli oikein kuvauksellinen tamma!

tää nyt on tämmöne minitarina :s piirtelen tästä ehkä kuvan tai pari (;

12 + 10v€

Oonalla taitaapi olla myös vähän kevättä rinnassa! Kuvia olisi ihana saada teidän kuvaussessiostanne (:

Kuvissa kestää vielä, valmiina on kylläkin, mutta koneelle en saa ihan vielä x(

16. Talutuslenkki metsässä

Oli lämmin päivä ja lämpömittarikin näytti lähemmäs kolmeakymmenttä. Ei tuullut juurikaan ja ilma oli tukahduttavan kuuma. Pyöräilin hikipäissäni Funneliin päin kirkkaanvihreällä pyörälläni, joka herätti huomiota autotien reunassa.

Saavuin Funneliin neljän jälkeen ja lukitsin pyörän pikkutallin seinustalle. Oona oli yleensä tähän aikaan tarhassa ja siispä suuntasin menoni suoraan tamman tarhalle. Ja kun astelin pikkutallin toiselle puolelle, näin pilkukkaan tamman tarhassaan. Menin portille ja kutsuin tammaa. Nappasin riimunnarun ja astuin tarhan puolelle. Oona kiinnitti huomionsa minuun ja lähti tallustelemaan laiskasti minua kohti. Kun Oona pysähtyi eteeni kiinnitin narkin riimun ja taputin tamman kaulaa.

Vein Oonan hoitoboxille ja kiinnitin siihen. Hain harjat varustehuoneesta ja sitten aloin harjaamaan tammaa. Oona oli pölyinen ja sai harjata vaikka kuinka kauan, mutta pölyt eivät lähteneet. Köhin pölypilvessä ja aloin selvittämään Oonan harjaa, jonka jälkeen putsasin vielä kaviot.

Lähdin etsimään Heidiä ja löysin hänet yksityistallin edestä. Hän oli juttelemassa Sussun kanssa.
- Moi, Sussu ja Heidi tervehtivät minua yhteenääneen, kun kävelin heidän luo.
- Moi, ajattelitko ratsastaa tänään Oonalla? tervehdin heitä ja sitten kysyin Heidiltä.
- En varmaankaan, se saa olla vähän kevyemmällä liikutuksella tänään, Heidi vastasi.
- No mä voisin sit vaikka käydä taluttelemas sitä kohta, ehdotin ja sitten vaihdoimme vielä muutaman sanan Heidin kanssa ennen, kun lähdin takaisin pikkutalliin.

Menin hakemaan Oonan suitsia varustehuoneesta ja sitten tulin tamman karsinalle. Oona oli siellä, kuten olin tamman sinne jättänytkin. Avasin karsinan oven ja astuin sisälle. Katsoin, että Oonan pää oli puhdas ennen kun aloin laittamaan tammalle suitsia.

Lähdin taluttamaan suitsilla varustettua tammaa pihalle. Aurinko oli mennyt pilveen ja tuntui, että ilma oli viilentynyt hieman. Oona hirnahti tarhaileville hevosille ja lähdin sitten taluttamaan tammaa metsätielle. Olin ottanut varmuuden vuoksi suitset, koska tunsin hevosen helpommaksi hallita suitsilla, kuin pelkän riimun ja riimunnarun kanssa.

Kävelimme metsätiellä hiljakseen, pian taas aurinko tuli näkyviin ja se loi synkkiä varjoja metsään. Tie muuttui nopeasti ohueksi poluksi, mutta jatkoimme kulkua. Polulla oli juuria ja kuoppia ja mietin pitäisikö kääntyä takaisin päin. Jatkoimme kuitenkin. Oona pysähtyi, niin minäkin. Alkoi tuulemaan hiljaa. Tuuli heilutti kuusien oksia ja humisi korvissa. Oona hörähti hiljaa, kuin tamma varsalleen. Hetki tuntui maagiselta. Menin Oonan viereen ja halasin tamman kaulaa. Oona laski kaulansa alemmas ja tökkäsi hiljaa kylkeäni.