Hiljan ja Monan päiväkirja

1. Tutustumista

Lunta sataa tuprutti kuin viimeistä päivää. Tuntui että koko maailmassa ei ollut muuta kuin lunta. Tie joka johti Pientalli Funneliin oli erittäin liukas jokaisella askeleella piti varoa ettei pyllähtänyt maahan.
Olin alkanut hoitamaan nuorta shetlanninponitammaa Monaa. Olin etsiskellyt hoitohevosta jo jonkin aikaa lähiseudultani. Ja nyt olin löytänyt! Olin huomannut netissä söpön kuvan nuoresta hopeanrautiaasta shetlanninponitammasta. Ja siten olin löytänyt Monan. Monasta en tiennyt juuri mitään muuta kuin että se oli Funnelin maskottiponi.
Saavuin Funnelin pihaan. Piha oli kaunis ja siisti. Näin punaisen tallin ja sen lähettyvillä tarhoja. Ja myös pihaton. Menin pihaton aidalle ja huomasin karvaisia poneja. Siristin silmiä oliko tuo...Mona! En tiennytkään että se asui pihatossa. Huomasin aidalla kaksi riimunnarua ja päätin ottaa toisen, vaaleanpunaisen. Pujahdin aidan välistä ja kutsuin Monaa. Se höristi korviaan ja katsoi minua. Kutsuin ponia uudestaan ja tulin sitä kohti. Ojensin kättäni hieman. Tamma päätti tulla tarkastamaan tilanteen ja tuli luokseni.
- Oi kuinka karvainen olet! Upotin käteni Monan paksuun talvikarvaan.
Napsautin riimunnarun kiinni vaaleanpunaiseen riimuun ja talutin ponin tarhasta. Vein ponin talliin ja sidoin käytävälle.
- Hei tyyppi, ootko sä Hilja?Ton karvasen pikkuponin hoitaja. Kysyi poika joka seisoi takanani harja kädessä.
- Öö juuh...Mona on tosi söpö. Vastasin hiljaa.
- Varo, jos sulla on jotain syötävää taskuis se mupeltaa ne heti. Poika jonka luulisin olevan Kasper, virnisti.
Hihitin itsekseni ja kävin hakemassa Monan harjat, jotka olivat punaisessa harjapakissa. Valitsin pehmeän harjan ja aloin harjaamaan ponia hellästi. Tamma oli jo tottunut harjaukseen ja käytävällä seisomiseen hyvin. Harjattuani poninpalleroisen koetin koskettaa hellästi sen korvia. Vähän Mona ihmetteli miksi koskettelin se korvia mutta ei pannut pahakseen. Vein kättäni Monan jalkaa pitkin ja sanoin nosta. Poni ei huomannut pyyntöäni vaan katsoi ovelle. Ovesta tupsahti luminen ratsukko. Nainen oli varmasti Heidi ja hevonen, hmm, oli luultavamminkin Alex. Luulisin niin.
- Hei! Oletko Hilja? Niin olen Heidi. Nainen joka oli Heidi kysyi ja hymyili iloisesti.
- Juu, Hiljahan minä. Harjailin just Monaa ja olenko muutes tiellä?
- Et, menen tähän ekaan karsinaan. Heidi sanoi ja vei hevosensa karsinaan.
Kokeilin uudestaan jalan nostamista ja poni nostikin sen nätisti.
- Hyvä Mona! Kehuin ponia.
Nostelin vielä muita jalkoja kunnes silittelin ponia muuten vain. Irrotin Monan ja vein sen takaisin tarhaan. Karvaponi käyttäytyi ihmeellisen nätisti ja rauhallisesti vaikka nuori onkin. Ihana pikku poni.
Ai niin, unohdin jotain. Olin jo kävelemässä tarhalta pois kunnes juoksin vielä tarhalle ja kutsuin Monaa. Mona ravasi kiltisti aidalle ja katsoi kummissaan. Otin taskustani muutaman salmiakin ja ojensin ne ponille. Pystyin melkein näkemään kun Monan silmät pyöristyivät ja se nappasi nätisti namut. Salmiakit syötyään poni ravasi takaisin tarhakaverinsa luokse.

2. Vapaana juoksentelua

-Huhuu, Mona? Huhuilin Monaa pihatossa. Ponia ei näkynyt pihatossa, mihin se oli mennyt? Jospa se oli sisllä ajattelin ja käännyin tarhan porttia kohti.
- Hrrr. Hopeanrautias tamma hörähti.
- Mona! Sä oot kiero, senkin karvapallero! Virnistin Monalle. Se oli piilotellut takani ihan tahallaan.
Otin riimusta kiinni ja huomasin että olin unohtanut riimunnarun mutta ei se niin paljon haitannut. Nappasin riimusta tiukan otteen ja lähdimme tallia kohti.

Pysähdyin käytävälle.
- Heidi! Voinko mennä Monan kanssa maneesille? Kysyin Heidiltä.
- Kyllä, Kasper on vielä siellä ratsstamassa joten oota vielä hetki. Heidi vastasi.
- Terppa likat! Kasper pujahti hengästyneenä talliin. Poika huudahti ja vei Valituksen pesupaikalle.
- Lähdenkin tästä sinne maneesille. Nappaan vielä riimunnarun. Sanoin ja lähdimme karvaponin kanssa maneesille.

Päästin Monan vapaaksi. Tamma näytti huvittavalta kun se pomppi iloisesti maneesissa. Ja hiekka pöllysi! Tarkistin että maneesin ovi oli kiinni ja sitten menin nojaamaan maneesin reunalle. Mona laukkasi ympäri maneesia ja näytti oikealta laukkaratsulta. Sitten poni huomasi peilin ja säikähti ja pyrähti vielä huimempaan laukkaan. Kun tajusin että poni tuli minua kohti, minäkin säntäsin juoksuun. Maneesin ovi aukesi ja pysähdyin niin nopeasti kuin pystyin. Mona taisi matkia minua ja teki samoin. Maneesiin tulija oli Heidi.
- Tulin katsomaan miten täällä sujuu. Heidi sanoi kysyvästi virnistäen.
- Ihan hyvin meillä menee... Voisitko auttaa mua, kun aattelin opettaa Monalle vähän taluttamista sillein että ravattas. Vastasin hengästyen.
- Juu!
Otimme Monan kiinni ja vuorotellen kävelimme sen kanssa uralla. Poni kulki nätisti, jokseenkin reippaasti.
- Voisit kokeilla ravia nyt. Heidi sanoi.
Ravissakin sujui erittäin hyvin molemmilla. Joskus Mona olisi halunnut laukata mutta saimme sen kuriin helposti.
- On se Mona kyllä tosi taitava ja kiltti. Heidi sanoi.
- Niin.
Katsoin kelloani ja huomasin että se oli jo paljon.
- Voih, minun olisi pitänyt olla jo aikoja sitten kotona. Huokaisin.
- Voin hoitaa Monan. Heidi sanoi.
- Kiva!
Jätin Heidin ja Monan maneesille ja lähdin juoksien kohti bussipysäkkiä.


sori, loppu piti tehdä nopsaa Joten siksi vähän outo

Niin kiva saada sut "takaisin" (:
Teksteistä ei oikeestaan mitään sanottavaa, ekaan tekstiin meinasin huomauttaa noista kappaleen jakamisesta pidempien tekstien luettavuuden kannalta, mutta tokassa niitä jo oli, joten siihen sekin rakentava kritiikki meni :'D
Molemmista 10ve eli yhteensä 20ve.

3. Harjailua

Funnelin piha oli täynnä hevoskuljetusautoja, luultavamminkin jouluaattoaamun maastolenkille tulijoita. Olisin itsekkin halunnut mukaan mutta kun Monalla ei voinut vielä ratsastaa. Vaikka olisinhan pystynyt ratsastamaan jollakin tallin hevosista. Me Monan kanssa voitaisiin tehdä vaikka mitä hauskaa sillä välin.

Pujahdin talliin ja huomasin kuinka paljon tohinaa tallissa oli. Kuului puheensorinaa, kavion kuopimista ja reippaita askelia. Menin käytävän reunalta vikkelästi varustehuoneeseen.
- Missä ne punaiset pintelini ovat? Eräs tyttö jota en tuntenut huudahteli.
Nappasin Monan harjalaatikon ja menin takaisin ulos. Kävelin pihaton portille ja kutsuin Monaa. Se tapitti kiltisti paikalle ja sain ponin kiinni. Solmin Monan aitaann kiinni ja aloin harjailemaan sitä. Nostelin jalkoja ja Mona nosti kiltisti.

Pian tallista tuli useita hevosia ulos ja he lähtivätkin nopeasti maastoon. Heidi kärkenä. Heidän lähdettyään vein Monan kiinni käytävälle talliin ja otin takin pois päältäni. Annoin ponin haistella sitä ja sitten asetin sitä varovasti Monan selän päälle, ihan hetkeksi. Poni katsoi hieman kummissaan moista asiaa mutta käyttäytyi taas erittäin mallikkaasti. Kehuin Monaa ja vedin takin taas päälleni. Vein Monan taas ulos ja harjailin vielä hetken. Sitten päästin Monan takaisin pihattoon ja vein harjalaatikon talliin.

Sori, tääkin tarina piti tehdä nopeeta jouluisista syistä (:

4. Taluttelua metsässä

Sininen automme kaartoi Funnelin pihaan ja hyppäsin kyydistä. Hengitin raikasta pakkasilmaa ja kävelin talliin.
- Moi Hilja! Sussu huikkasi iloisesti.
- Moi!
Kävin hakemassa Monan harjapakin ja kävelin ulos. Sitten suuntasin menoni pihatolle.

Karvaponi Mona oli tullut portille joten minun oli helppoa kiinnittää sen riimuun riimunnaru. Seuraavaksi sidoin ponin aitaan. Avasin harjapakin ja aloin harjaamaan Monaa.

Hyvän harjauksen jälkeen kävin pyytämässä Kasperin avukseni Monan kouluttamisessa. Olin ajatellut totuttaa ponia satulavyöhön eli narua mahan ympäri.
- Kasper, voitko tulla auttaa mua Monan kaa? Kysyin Kasperilta joka talutti juuri Shitaa tarhaan.
- Juu, pitää viedä tää hepo tarhaan vaa. Poika huikkasi ja vei tamman tarhaan.


- No nii, mikäs on homman nimi? Kasper kysyi ja rapsutti ponia.
- Ajattelin totuttaaa satulavyöhön. Olen kuullut että pitää laittaa narua mahanympäri ja jotain..
- Jep, eli narua tän mahan ympäri näin. Ihan varovasti näin. Kasper sanoi, taikoi narua taskustaan ja näytti.
Sitten jatkoimme Monan luona vielä hetken kunnes päätimme lopettaa kouluttamisen.
- Kysy vaan aina apuu kun tartteet. Poika huikkasi ja lähti talliin.
- Hyvä Mona, käyttäydyit taas nätisti. Käydään vielä metsässä pikku lenkillä.
Irrotin riimunnarun aidasta ja lähdimme tapsuttelemaan metsää kohti.


- Mennään vaikka tuolle polulle, tulehan Mona. Sanoin ponille ja ohjaisin meidät polulle.
Polku oli luminen ja joissakin kohdissa jopa vaikea kulkuinen minulle ja lyhytjalkaiselle ponilleni. Kävelimme rauhassa hetken kunnes polun pinta muuttui tasaisemmaksi ravasimme hetken.
- Vauhtia nyt Mona! Huudahdin ponille.
Yhtäkkiä polku loppui. Katsoin sitä ihmeissäni ja käänsin ponin kotiin päin.
- No mennään sitten tätä samaa reittiä takas.
Kävelimme polkua pitkin kohti tallia. Tallille saavuttuamme vein Monan tarhaan ja lähdin kohti bussipysäkkiä.

5. Rekiajelua

Nousin käytävän lattialta ja vilkaisin kelloa, se näytti että kello oli puoli neljä. Samaan aikaan Heidi rämisteli lumisena talliin Oona perässään.
- Moi Hilja. Ihanan lämmintä tänään vaikka onkin pakkasta. Nautinnolista ratsastaakkin kun ei ole hurjia pakkassia. Heidi puheli.

Tapsuttelin ulos tallista pihatolle.
- Mona! Tuleppas tänne. Huudahdin ponille joka seisoi tarhan perimmäisessä nurkassa. Mona tuskin korvaansa letkautti joten jouduin menemään sen luo. Juuri kun olin saamassa ponista otteen Mona livisti kuin ferrari paikalta.
- Argh Mona! En jaksais juosta sun perässä.
Poni katsoi minua tarkkailevasti ja sitten tuli luokseni.
- Noin sitä pitää. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun kunnes Mona riuhtaisi itsensä irti ja juoksenteli taas vapaana. Kaaduin mahalleni maahan ja naamani oli aivan lumessa. Kampesin ylös ja keksin. Otin taskustani vanhan karkkipaperin ja rapistelin sitä. Siitähän Mona vasta kiinnostui ja se melkein juoksi katsomaan mitä minulla oli. Mutta olinkin ovela ja nappasin Monan kiinni.
- Hahaa, se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa sanoin ponille joka kenkkuili parhaansa mukaan.
- Sulla on pikkasen energiaa leidiseni.


Vein ponin talliin ja laitoin käytävälle.
- Oletkos ryöminyt lumihangessa tänne. Kuulin pojan huvittuneen äänen takanani.
Käännyin ympäri ja näin Kaserin.
- No itseasiassa tää poni veti mut maahan. Vastasin Kasperille ja katsoin Monaa joka yritti näyttää mahdollisimman viattomalta.
- Ai Mona veti sut maahan? Heidikin kiinnostui ja kysyi samalla kun palasi varustehuoneesta.
- Joo, tarhassa kun yritin ottaa sitä kiinni. Vissiin aika paljon energiaa.
- No sitten. Kasper laita Valitus valjaisiin! Heidi huusi Kasperille joka oli edellenn käytävällä.
- Lähdetään ajelulle, onhan sulla kypärä mukana? Laitetaan Mona juoksee perässä. Heidi sanoi ja virnisti. Hän oli kuin olisi keksinyt vuosisadan idean.


Pian seisoin ulkona ja katsoin hieman oudonnäköistä viritelmää jossa ensimmäisenä seisoi Valitus joka perässä oli reki, jonka takana seisoi Mona riimunnarulla rekeen kiinnitettynä ja Monan takana seisoi Luto jonka selässä oli Kasper.
- Hyppää kyytiin Hilja! Heidi huusi reestä.
Nousin rekeen ja Valitus lähti reipasta käyntiä metsää kohti. Reen jalakset liukuivat lumenpintaa pitkin letkeästi ja pystyin tuntemaan kuinka Mona hengitti niskaan. Jonkin aikaa käveltyämme alkoi Heidi kyselemään miten Monan kanssa on sujunut. Vastaiin hyvin hyvin ja kerroin kuinka Kasper oli auttanut minua viimekerralla.
- Sepä mukavaa. Heidi sanoi.
Heidi heilautti ohjaksia ja Valitus lähti käskystä aika hitaaseen (koska Mona tuli perässä)raviin. Reki hytkyi eteenpäin ja ori edellämme liiteli tasaisin askelin eteenpäin. Takaamme kuului Luton askeleet ja Kasperin kevennyksen tahti. Ravasimme tietä pitkin aika pitkän aikaa.
- Tämä taitaa riittää Monalle. Valituksella ja Lutolla piti olla tänään vapaapäivät niin ei tarvitse mennä lujempaa. Heidi sanoi ja hidasti suomenhevosen käyntiin.


Käännyimme seuraavasta risteyksestä oikealle ja jatkoimme sitten suoraan. Pian Funnelin tuttu piha tui näkyviin ja Valitus hirnahti komeasti tarhassa oleville hevosille. Shita nosti päätään ja katsoi tuliko tieltä mörkö. Alex ei jaksanut nostaa edes päätäään katsoakseen kuka tuli vaan keskittyi mussuttamaan pahasti kesken olevaa lounastaan.
- Voit viedä Monan Shitan karsinaan kun harjaat sen ja sit viet pihalle.
Nyökkäsin vastaukseksi. Tulimme oven eteen ja hyppäsimme selästä ja reestä maahan. Irrotin riimunnarun reestä ja vein Monan Shitan karsinaan. Sidoin ponin kaltereihin ja kävin hakemassa harjapakin. Harjailin Monaa ja kävin hakemassa rehuvarastosta sille porkkanan. Syötin porkkanan Monalle ja se söi sen innokkassti. Halasin ponia ja vein sen takaisin tarhaan. Se juoksi suoraan Purkin luo, ponit tervehtivät toisiaan ja sitten menivät rapsuttelemaan toisiaan pihaton suojiin.
- Hilja! Haluatko ottaa Oliverin sisälle. Heidi kysyi.
- Oria? Voinhan mä yrittää...
Menin Oliverin tarhalle, otin riimunnaun ja kutsuin oria heikosti. Se tallusteli jättimäisin askelin portille. Nappasin sen kiinni, avsin portin ja vein sen pois. Vaikka minua pelottikin olla orin vieressä koska se oli niin suurikin vielä, Oliver käveli nätisti vierelläni. Vein hevosen karsinaansa ja silitin sitä.
- Sä ootkin aika hieno poika.
Jätin Oliverin karsinaan ja lähdin Heidin perään kyselemään vähän Monan koulutusjuttuja.

Kahdesta ekasta 5v€, yhteensä niistä siis 10v€.

Mä hymyilin koko ton viimisen tarinan ajan. Kauhea ikävä rekeilemään, ehkä se johtuu siitäkin :'D
Loistavasti otit monta tallin heppaa huomioon tarinassa, vastailin sulle sähköpostiin siitä varsanopetuksesta. Hirvittävä romaani, mutta toivottavasti ymmärrät edes osan tekstistä (: Ajo-opetuksen voin kyllä suurimmilta osalta hoitaa itse, varsinkin kärryjen kanssa sitten, mutta muuten saat puuhailla aika vapaasti ja opetella mitä itse keksit opettaa.
Viimisestä tarinasta 14v€, eli näistä kolmesta viimisestä tarinasta yhteensä 24v€.

6. Uusi asia Monalle: suitset!

Kävelin tallin pihaan. Katsoin pihatolle päin mutta Monaa ei näkynyt, luultavamminkin poni oli tallissa. Kävelin Funnelin tallin ovelle, avasin sen ja astuin sisään. Kuten arvasin, Mona seisoi käytävällä ja katsoi tätä ovesta tullutta kummajaista pitkään harjansa alta.
- Hei Hilja! Heidi sanoi.
- Moi! Sanoin ja menin tukkajumala ponin luo.
- Otin Monan sisälle jo kun muuten se olisi jäänyt yksin ulos. Ajattelin että voisimme opettaa kuolaimia suuhun hieman. Heidi kertoi.
- Okei, kuullostaa jännältä.
- Voit muuten ottaa sen loimen pois, varmaan ihan kuumissaan jo.

Avasin loimen soljet, maharemmit ja häntäremmin. Sitten vedin vaaleapunaisen loimen varovasti pois. Vein loimen kuivumaan ja samalla hain harjapakin. Tulin takaisin ja harjailin Monaa.
- Tossa vähän aikaa sitten minä jo käyttelin sormia sen suussa niin tänään voitasisiin ihan laittaa suitset päähän. Heidi sanoi ja katsoi Monaa.
Hymyilin innoissani ja selvitin ponin hännän ja harjan.
- Tuutko auttamaan mua Kasper, mennään laittaa puomit takaisin maneesissa. Heidi kysyi Kasperilta.

Kun he olivat häipyneet kävelin Monan luota Oonan karsinalle. Kurkistin sisälle ja yhtäkkiä pilkukas turpa ilmestyi kalteria vasten.
- Moikka Oona. Sanoin pienikokoiselle hevoselle jolla ratsastaisin muutaman päivän päästä. Kuinka jännää! En ollut pitkään aikaan ollut hevosen selässä joten mahan pohjassa lenteli extra paljon perhosia. Silitin Oonan turpaa ja lähdin takaisin shetlanninponin luo .
- Voisinkin jo hakea suitset valmiiksi. Sanoin ja lähdin hakeemaan Monan minikokosisia suitsia.

Astuin satulahuoneeseen ja tarkastelin nimilappuja. Alex ei, Oona ei, Purkki ei, Mona kyllä. Nappasin suitset ja olin kävelemässä ovellekun kuulin äänen. Naps!
- Iik! Kiljahdin kun olisin nähnyt kauheimmankin kauhuelokuvan. Sitten huomasinkin että jonkun kankikuolaimiset suitset olivat tippuneet. Huh, kävin nostamassa ne takaisin Luton nimilapunkohdalle.

Palasin takaisin Monan luo, sen luona nyt ainakin oli turvallista. Samassa tallin ovi räpsähti auki ja Kasper ja Heidi tuli takaisin.
- Ai sä haitkin jo suitset, kiva. Heidi sanoi ja tuli Monan luo.
- Eli sä saat tehdä tän jos haluat, mä vaan autan. Muista että pitää olla varovainen, jos se säikähtää jotain niin sit se saattaa kammota suitsia koko elämänsä. Mutta voit ojentaa sille varovasti kuolaimia ja se luultavamminkin ottaa ne suuhun. Pitelet niitä hetken sielläja otat pois ja sit uudestaan. Sitten vaan laitat niskahihnan korvien taa ja remmit kiinni. Katotaan että nämä remmit ovat löysät. Heidi selosti ja kuuntelin tarkasti joka sanan.

Ojensin kuolaimet Monan suun eteen ja poni nappasi ne. Se mutjoi niitä suussa hetken kunnes otin ne pois. Tein sitä vielä muutamaan otteeseen. Lopulta laitoin kun kuolaimet olivat suussa niskahihnan korvien taakse. Tamma hieman ihmetteli mitä sen päähän oli laitettu mutta maisteli kuolaimia innokkaasti. Laitoimme Heidin kanssa remmit kiinni ja katsoimme kuinka poni seisoi remonttisuitset päässä käytävällä. Pystyin jo kuvittelemaan kun sen selässä olisi satula ja minä istuisin selässä. Laukkaisimme pellolla ja hypimme puunrunkojen ja purojen yli vaivatta. Molemmat meistä hymyilivät iloisesti ja päätimme lähteä kävelyttämän Monaa pihalle suitset päässä. Poni ei kauheasti välittänyt suitsista, vaan enemmä siitä että Purkki oli tarhassa ja söi heiniä.
- Niin voitas ottaa noi suitset pois ja päästää tarhaan. Voit viedä sen suoraan täst tarhaan ja ottaa ne vehkeet päästä. Heidi muisti ja sanoi.
- Okei.

Talutin ponin tarhaan ja otin suitset hellävaraisesti päästä. Mona meni suoraan syömään heiniä kaverinsa luo.

Tämmöinen pikku huomautus ennenkun luet tarinan tai oikeastaan tämä on Heidille. Mä en oikein tiennyt saako tai voiko ohjasajaa jo samalla kerralla kun laitetaan valjaat? Jos ei niin mun oli pakko laittaa kuiteski kun Mona täyttää huomenna jo kolme vuotta ja sitten laitetaan jo kärryt perään. En haluais jäädä koulutuksessa jälkeen. No mut nyt tarinaan!

7. Ohjasajoa

- Tänään heitetään valjaat selkään! Heidi huudahti kun olin juuri tullut talliin. Hymyilin iloisesti ja lähdinkin hakemaan Monaa pihatosta. Oli satanut niin paljon lunta, että puuttui vain muutama sentti ja ponit pystyisivät astumaan pihatosta pois. Jotenkin kaikki tarhan lumet olivat kulkeutuneet tarhan reunoille. Sille piti tehdä jotain. Samassa hetkessä Heidi tuli jonkun hevosen kanssa tallista ja sanoi että otetaan Mona käsittelyyn noin tunnin päästä. Vastasin ok. Siinä päätinkin että hakisin lapion tallin reunustalta ja lapioisin lunta tarhan sisäreunoilta pois. Huomasinkin tumman lapion tallin seinää vasten.

Lumen lapiointi oli rankkaa työtä. Selkääkin jomotti kuin vanhuksella vasta muutaman lapiollisen jälkeen. Mutta en halunnut ponien lähtevän vierailulle metsään tai tielle, mitä siitäkin seuraisi.

Lopulta sain työni päätökseen ja katsoin kelloani joka näytti että minulla olisi noin kymmenen minuuttia aikaa harjata Mona, ennenkun Heidi tulisi ratsastamasta. Nappasin riimunnarun ja hain ponin tarhasta. Vein tamman talliin käytävälle. Sitten hain harjapakin, valitsin harjan ja aloin harjaamaan Monaa. Mona seisoi kiltisti ja halusi haistella kaikki harjat läpikotaisin.

Heidi tuli talliin ja antoi ratsunsa ohjat Kasperille. Hän otti ne kiltisti ja vei karsinaan.
- Moi Hilja, tänään voit laittaa kypärän päähän varmuuden vuoksi, jos se temppuilee, Heidi sanoi ja rapsutti Monaa.
- Okei, vastasin ja kävin hakemassa kypäräni jonka puin päälleni. Sillä välin Heidi olikin jo hakenut valjaat ja alkoi selittämään tästä koulutusvaiheesta.
- Eli laitetaan valjaat selkään ja ohjasajetaan vähän. Asetetaan silat varovasti selkään ja kaikki remmit kiinni. Häntäremmi jätetään löysälle, Heidi selosti ja viittoi käsillään jotain todella epämääräisiä merkkejä, joita minun kuuluis kait ymmärtää. Nyökkäsin vastaukseksi ja laskimme silat selkään. Mona katsoi kummissaan selkäänsä mutta ei alkanut mitenkään päin riehumaan. Laitoimme kaikki remmit kiinni ja sitten laitoimme suitset päähän. Mona otti kuolaimet oikeastaan itse suuhun ja me vain laitettiin remmit ja hihnat kiinni. Ohjat vaihdoimme ajo-ohjiksi ja ne tuli aisalenkeistä läpi ja minä taakse ohjien kanssa. Kasper meni toiselle puolelle Monaa ja Heidi toiselle puolelle, molemmat pitivät suitsista kiinni. Lähdimme sanaakaan sanomatta tallista.

Kiertelimme tallia ympäri. Kokeilimme pysähdyksiä ja ravia. Mona oli innoissaan mutta hieman varautunut selässä olevista vempaimista. Heidi oli aika vakavana ja kehui Monaa melkein kokoajan. Pidin vain ohjista kiinni hellästi ja tottelin Heidin käskyjä.

Tulimme talliin harjoitusten jälkeen ja otin varusteet pois. Mona haukotteli vaikka tamma olikin pirteä. Se sai ison oranssin porkkanan palkaksi ja hieman melanssilientä. Heidi rapsutteli ja silitteli Monaa. Harjailin tammaa ja mietin kuinka kivaa oli päästä ponin kouluttamiseen mukaan. Saisin luultavamminkin totuttaa sitä ratsastajaan selässä, vaikka en tiennyt olisiko se kivaa jos Mona heittäisi selästä koko ajan. Mutta olin tallin ainut, Sussun lisäksi joka voisi ratsastaa Monalla. Ehkäpä Heidikin nousisi selkään jossain vaiheessa, se olisi näky!

Oikein hyvät opetustarinat, noita oikean elämän sääntöjä saa vähän muokata virtuaalimaailmaan sopiviksi. Ja kyllähän tuossa noiden välissä on voinut jo tapahtua vaikka mitä. Seuraavassa tarinassa voit vaikka jo kärrytellä kaverin kanssa maastossa tai sitten aloittaa satulaan totuttamista. Ihan miten itse tykkäät. Eikä tuolla ole mikään kiire, ihan oman ajan kanssa totutellaan, kun se on kuitenkin maskottiponi eikä lähde kisakentille heti 4-vuotiaana.
Molemmista tarinoista 12v€.

8. Kaverin kanssa kärryilemässä

Painoin väsyneen pääni bussin kylmää ikkunaa vasten. Hengitin syvään ja suljin silmät. Kello oli kymmentävaille kuusi. En tiennyt miksi, mutta olin lupautunut aamuruokintaan Heidin avuksi. Kasperilla oli nimittäin vapaapäivä.

Pian olinkin raahannut jalkani Funnelin pihalle. Piha oli autio, pihattoponeja lukuunottamatta. Musta shetlanninponi oli työntänyt päänsä niin pitkälle aidan välistä kun pystyi, hopeanrautias oli hieman kauempana ja katseli tummilla silmillään tallin ovelle. Virnistin poneille ja menin talliin. Hevoset hirnahtelivat ja potkivat ovia. Osa seisoi kiltisti karsinoissaan kummempia ääniä pitämättä. Kuulin Heidin äänen jostain kauempaa joka sanoi; Alex, jollet sä nyt rauhotu mä näytän sulle taivaan merkit! Naurahdin ja menin äänen suuntaan. Tulin pieneen huoneeseen jossa oli paljon eri rehuja. Heidi otti käteensä mittakupin ja huomasi samalla minut.
- Moi Hilja, sä tulit juuri sopivasti, Heidi sanoi ja karjaisi hevosille.
- Moi, vastasin Heidille.
- Pää halkeaa kohta kun toi yks on ihan hullu!

Jaoimme kaurat ja sen jälkeen menimme satulahuoneeseen. Heidi napsautti kahvinkeittimen päälle ja istuutui sohvalle. Nappasin hevoslehden ja istuin myös sohvalle. Selailin sivuja ja huomasin Monan näköisen ponin. Se poni seikkaili sarjakuvassa "Elämä voittaa aina". Heitin lehden sivuun kun kuulin kahvinkeittimen napsahtavan. Otin laukustani voileivän ja kaadoin kahvia mukiin. Joimme kahvit ja juttelimme hevosista kunnes tallin ovi kävi. Kuuntelimme kuka oli tulossa ja tulija tulikin satulahuoneeseen. Tulija oli poika joka virnisti iloisesti.
- En malttanut pysyä poissa, ajattelin kuitenkin nukkua pidempään. Kasper sanoi.

Noin tunnin päästä veimme hevosia ulos, vein Oonan ja Shitan, joka oli aivan hullu. Se pomppi kuin väkkärä ja vei minua minne milloinkin. Lopulta sain sen tarhaan jossa se alkoi riehumaan hullun lailla. Muljautin silmiäni ja menin takaisin satulahuoneeseen. Kävin hakemassa Monan harjapakin ja vein sen pihatolle. Otin pihaton aidalta vaaleanpunaisen riimunnarun ja pujahdin tarhaan. Mona tuli ilman kutsumista luo ja sain sen kiinni. Sitten vein sen ulos tarhasta ja sidoin aitaan. Avasin harjapakin ja otin harjan. Aloin puhdistamaan Monaa perusteellisesti.

Kun olin puhdistanut kaviot, karvan ja selvittänyt harjan ja hännän solmut vein harjapakin satulahuoneeseen. Otin puhelimen taskusta ja soitin kaverilleni. Puhelussa pyysin häntä pientalli Funneliin katsomaan hoitohevosiani. Samalla hain valjaat, suitset ja kypäräni. Menin tamman luo ja laskin silat selkään. Sitten kiinnitin häntäremmin ja muut remmit. Avasin suitsien niputuksen ja puin ne Monalle. Sitten hain ponin kärryt jotka kiinnitin tiukasti valjaisiin. Laitoin kypärän päähäni ja silittelin Monaa. Hetken päästä pihaan kaartoi auto ja autosta hyppäsi suunnilleen minun ikäiseni tyttö. Hän kiiruhti luoksemme ja sujautti kypärän päähänsä.
- Moi Iiris! sanoin kaverilleni joka katsoi Monaa.
- Moi Hilja, hirveän söpö tämä poni. Oliko tän nimi Mona? hän kysyi.
- Juu, lähdetään ajelulle, sanoin ja irrotin Monan riimusta. Hyppäsimme kyytiin ja ohjasin ponin metsätielle. Mona tallusteli kiltisti ja katseli ympärilleen. Selitin samalla Iirikselle Funnelista ja hoitsuistani. Siirryimme raviin ja Mona meni erityisen kovaa.
- Hei Mona, soo, ei noin lujaa!
- Onko tää joku kipaponi?? Iiris kysyi ja tarrasi kärryjen reunoista kiinni.
- Ei, ekoja kertoja kärryjen kaa. Vastasin nopeasti ja vedin ohjista. Kärryt pomppivat lumisella tiellä ja Mona vaan juoksi juoksemistaan. Se ei ollut säikähtänyt mitään, se vain juoksi. Osasin sen verran hevosia lukea. Lopulta Mona hiljensi raviaan ja saimme ravata "järkevää" vauhtia. Siirryimme käyntiin ja pian pääsimmekin Funnelin pihaan. Lenkki oli tuntunut lyhyeltä koska jonkun kohdan olimme menneet aika kovaa.

Riisuimme varusteet ja loimitimme ponin jonka päästin sitten tarhaan. Esittelin Funnelin tiloja Iirikselle ja viimeiseksi näytin Oonan. Oona oli juuri piehtaroinut joten se ei ollut kovin "edustus" kunnossa. Lähdimme sitten samaa matkaa pois. Mietin mielessäni että ensikerralla pitäisi harjoitella siirtymisiä kärryjen kanssa. Eihän se poni saa nyt päättömänä juosta.

9. Lyhyt ajolenkki

Funnelin piha oli täynnä touhua, Heidi jutteli hevosen selästä käsin Kasperin kanssa, Kasper yritti pitää Valitusta paikoillaan, Valitus hörisi tammoille, tamma veti taluttajaansa joka puolelle. Minä itse seisoin Monan kanssa sivummalla tapahtumia seuraillen. Maiskautin ja poni lähti liikkeelle.

Talutin sen talliin ja käänsin ympäri, pää ovelle päin. Napsautin riimunnarut reunoilta Monan riimuun kiinni. Siirsin harjan Monan silmien edestä pois ja kävin hakemassa ponin harjapakin. Kävelin satulahuoneeseen ja nappasin pakin hyllyltä jossa muidenkin oli. Monan oli vaaleanpunainen joten se oli helppo erottaa muista. Otin kaapistani kypärän jonka laitoin päähän. Astelin takaisin Monan luo ja otin harjan. Sitten aloin harjaamaan sillä Monaa. Poni katseli ympärilleen samalla kun harjasin sitä. Kun olin harjannut Monan perusteellisesti hain valjaat ja suitset. Laitoin valjaat selkään ja kiinnitin ne tiukasti. Avasin suitsien niputuksen ja puin ne ponille. Olin ottanut mukaan kankaanpalan jonka nyt sidoin kielen ja leuan ympäri. Sitten leititin Monan paksun ja tuuhean otsaharjan tiukasti ja laitoin pompulalla kiinni.

Talutin ponin ulos ja haimme kärryt. Laitoin ne kiinni valjaisiin ja pomppasin kyytiin. Ohjasin Monan käynnissä metsätielle. Kävelimme rauhallisesti eteenpäin. Taivaalta alkoi sataa lunta, suuret hiutaleet laskeutuivat ponin selälle. Monan lämpö sulatti ne hetken päästä pois.

Kannustin Monan raviin, se lähti pienillä askeleilla reippaasti eteenpäin. Poni ravasi reippaaasti, ja sen harja heilui askelten tahtiin. Sade oli lakannut, mutta taivas oli muuttunut tummaksi. Pimeä oli vallanut jokaisen kolkan koko metsässä. Siirsin Monan käyntiin ja käänsin sen risteyksestä oikealle. Vieressä meni oja josta kuului veden solinaa, vaikka päällä oli jäätä vesi liikkui sen alla. Polku muuttui ohueksi ja kärryjen kanssa siitä oli haastavaa mennä. Onneksi polku leveni kohta ja pystyimme jatkamaan matkaa normaalisti. Pian tulimme aukiolle josta lähti kolmeen erisuuntaan polut, käänsin taas oikealle. Maiskautin ja Mona lähti raviin. Se ravasi kiltisti eteenpäin. Kylmä alkoi tarttua jo sormiin ja varpaisiin joten yritin heilutella niitä. Vedin ohjista ja Mona hiljensi. Sitten jatkoimme käynnissä matkaa.

Muuutaman mutkan jälkeen Funnelin piha tuli näkyviin. Kun tulimme oven eteen nousin kärryiltä ja aloin irrottamaan aisoja valjaista. Kun sain ne irti vein kärryt (Mona oli mukana, talutin sitä) niiden säilytyspaikkaan. Sitten vein Monan talliin ja kiinnitin käytävälle. Kehuin sitä samalla kun otin valjaita ja suitsia pois. Vein ne paikoilleen satulahuoneeseen ja harjasin sitä vielä sen jälkeen. Irrotin kankaan suusta ja avasin letin. Tarkistin ettei kavioissa ollut jään tai kiven paloja ja irrotin jos oli. Kävin hakemassa vielä vaaleanpunaisen toppaloimen jonka sitten laitoin selkään. Laitoin vyöt, remmit ja soljet kiinni ja sitten talutin ponin tarhaan. Mona meni Purkin luo heti ja ne menivät pihaton suojiin. Itse menin vielä talliin. Vein harjapakin paikoilleen satulahuoneeseen ja jäimme juttelemaan Heidin kanssa hiihtolomasta ja mitä kivaa silloin voisi tehdä.

10. Ensimmäistä kertaa selässä

Otin puhelimen taskustani, se näytti 14.45. Minulla olisi noin puolitoista tuntia aikaa olla tallilla, jottei yhtään sekunttia menisi hukkaan laitoin jalkojani nopeammin toisten eteen. Näin viereisellä pellolla Heidin ja Kasperin, luultavamminkin he olivat tekemässä tai suunnittelemassa esteitä Funnelin toimintaviikon hiihtoratsastus päivälle. Heidillä oli kädessään pieni paperi jota seurasi tarkasti. Kasper lapioi lunta kekoon, siihen kait tulisi hyppyri. Haaveilin hiihtoratsastuksesta, varsinkin hiihtäjän paikalla olosta. Saisi kiitä hevosen perässä suksilla ja hypätä hyppyreissä, kaartaa pujottelussa ja ehkäpä voisi voittaakkin.

Kun olin saapunut Funnelin pihaan katsoin pihatolle, Mona näytti olevan siellä joten suunnistin sinne. Mona seisoi Purkin kanssa pihaton suojissa, nappasin riimunnarun ja menin tarhaan. Kun Mona huomasin minut se kipitti paikalle, otin sen kiinni ja talutin tarhasta talliin. Tallissa käänsin sen ympäri ja laitoin molemmilta puolilta kiinni. Sitten kävelin satulahuoneeseen. Kun avasin oven näin ensimmäiseksi Sussun sohvalla.
- Moikka, sanoin Sussulle. Hän ei ollut nimittäin huomannut minua vielä. Hän kohotti katseensa.
- Ai moi, Sussu vastasi ja jatkoi lukemaansa hevoslehteä. Otin vaaleanpunaisen harjapakin ja menin takaisin Monan luo. Avasin pakin ja nappasin harjan. Sitten käännyin ympäri ja aloin harjaamaan ponia. Mona seisoi kiltisti paikallaan ja nuuhki jokaista harjaa ja esinettä, joka ilmaantui sen eteen. Kun olin harjannut Monan otin kaviokoukun ja puhdistin kaviot. Niissä ei ollut juurikaan lunta. Samalla hetkellä kun laitoin pakin kiinni, Heidi tuli Kasper vanavedessään takaisin. Molempien posket punottivat kuin omenat ja huulet sinertivät.
- Moi, Heidi huikkasi ja kopisutti kengistään enimmät lumet pois. Kasper laittoi lapion sivuun ja häipyi samointein.
- Moi, vastasin Heidille.
- Ajattelin että tänään voitas heittää sut Monan selkään, Heidi sanoi innoissaan, huulet palautuivat normaaliin väriin mutta minä varmaan kalpenin.
- Mi-inä selkään? kysyin ihmeissäni ja suuni loksahti auki.
- Juu, just sinä. Minä olisin hieman pitkä, Heid virnisti ja lähti satulahuoneeseen ennenkun kerkesinkään sanoa mitään. Katsoin Monaa joka katsoi pienellä päällään takaisin. Rapsutin sen otsaa ja olin juuri lähdössä satulahuoneeseen kun Heidi astelikin sieltä satula ja suitset käsissä. Hän ojensi ne minulle ja kysyin laitanko ne sille. Heidi nyökytti ja lähti satulahuoneeseen nopeasti. Laskin suitset naulaan ja asetin satulan selkään. Mona oli ihmeissään mutta ei protestoinut (huh, onneksi). Kun olin laittamassa suitsia Monalle, Heidi asteli käytävälle.
- Saitkin jo varusteet sille, tässä vielä nämä suojat, Heidi sanoi ja katsoi kuinka laitoin suitset päähän. Mona nappasi kuolaimet ja laitoin niskahihna korvien taakse. Kiinnitin remmit ja laitoin sitten suojat. Kun Monalla oli suojat hain kypäräni ja laitoin saappaat jalkaani. Tulin Monan luo ja Heidi olikin valmiina lähtöön.

Mona seisoi maneesin keskellä. Se oli huppu söpö kun satulahuopa ja suojat olivat vaalenpunaisia.
- Sä voit ensimmäiseksi mennä vain makaamaan satulan päälle. Tottelin käskyä ja astelin Monan luo. Katsoin ponia vielä kerra kunnes asettauduin satulaan mahalleen. Heidi maiskautti ja kävelimme ympäri maneesia. Poni käveli kiltisti koko ajan. Se ei tainnut huomata kunnolla kun sen selkään oli painautunut ihminen. Pysähdyimme ja nousin istumaan satulaan. Ajatella, istuin ensimmäistä kertaa(ja ensimmäisenä) Monan selässä. Vaikka mahassa oli perhosia tuhansittain, olo oli aivan mahtava. Kävelimme taas ja otin ohjia hieman, jätin tuntuman todella löysälle mutta sillein että poni huomasi ohjat. Maiskautin ja annoin hellästi pohkeita. Mona lähti salamana raviin ja ravasi todella kiltisti ympäri kenttää. Kevensin rauhallisesti, Mona lähti yhtäkkiä laukkaan ja pukitti kunnolla. Heilahdin rajusti mutta jatkoin kevennystä kun poni siirtyi raviin. Heidi katsoi minua ja loin häneen pelokkaan ja kysyvän ilmeen. Kun olimme ravanneet hetken hiljensimme käyntiin, vedin ohjista ja puristin jaloilla. Heidi auttoi Monaa ymmärtämään. Heidi kehui Monaa ja poni näytti tyytyväseltä.
- Otetaan vielä käännöksiä, Heidi sanoi. Annoin painoavut, vedin hieman sisäohjasta ja painoin ulkopohkeella. Heidi ei kerennyt vetää ohjasta ennenkun Mona olikin jo kääntynyt.
- Oho!

Kun olimme tehneet muutaman käännöksen ja menneet loppuun käyntiä käänsimme kentän keskelle. Pysähdyimme ja nousin selästä. Löysäsin vyötä ja talutin Monan talliin. Käänsin sen pään taas ovelle päin ja puin sille riimun päähän. Irrotin satulavyön toiselta puolelta ja nostin jalustimet. Sitten vedin satulan selästä ja vein sen satulahuoneeseen satulapidikkeen päälle jossa luki "Mon Chéri". Kun satula oli paikoillaan menin Monan luo. Otin suitset pois ja jätin riimun vielä päähän. Otin suojat jalasta ja pesin kuolaimet. Kun olin vielä niputtanut suitset vein ne omalle paikalleen ja sitten vein suojat omalleensa. Palasin käytävälle ja huomasin Monan vaaleanpunaisen harjapakin lojumassa käytävän reunalla. Olin näköjään unohtanut sen siihen. Otin harjan ja harjasin ponin perusteellisesti. Harjasin pitkin vedoin kyljet, jalat ja kaulan. Pään harjasin pikkuruisella pääharjalla. Vein harjat paikoilleen ja hain Monan loimen jonka laitoin ponille. Sitten vein Monan tarhaan, se juoksi suoraa päätä toisen shetlanninponin luo.

Laiskottaa, en jaksa enempää kommentoida :'D
8v€ + 8v€ + 12v€

11. "Mona sä oot paras!"

Astuin bussin kyydistä ulos. Pakkanen kipristeli poskissa ja nenässä. Puhalsin ja ilmaan eteeni ilmestyi vaalea pilvi. Nostin laukkuni olkainta paremmin ja lähdin kävelemään. Onneksi bussipysäkki oli tallin lähellä, sillä olin pukeutunut huonosti, jalkoja paleli jo nyt. Nostin takkini kaulusta ja vedin piponi syvemmin päähän.

- Moi! Sussu huikkasi mustan poninsa takaa.
- Moi! vastasin hänelle ja tulin heidän luo.
- Ootko kattonut varusteita hiihtoratsastukseen? Sussu kysyi ja möyhensi poninsa harjaa.
- En mä ole vielä kerennyt, sanoin ja Mona hirnahti kova äänisesti pihatossa. Sanoin moikat Sussulle ja menin pihatolle. Poni seisoi aidan takana ja katseli Purkin suunnalle.
- Terve Mona, sanoin ponille ja pörrötin sen pasksua harjaa. Otin riimunnarun aidalta ja pujahdin aitaukseen. Nappasin riimusta otteen ja napsautin riimunnarun riimuun. Avasin portin ja talutin tamman talliin. Avasin oven ja talutin tamman tyhjään karsinaan. Sidoin kiinni ja hain harjapakin. Satulahuoneessa oli Kasper ja Heidi, he juttelivat keskenään ja terehtivät kun huomasivat minut. Palasin harjapakki kourassa Monan luo ja aloin harjaamaan sitä. Ensin kumisualla hieroen ja sitten pehmeällä pölyt irrottaen. Sen jälkeen puhdistin kaviot jotka olivat vain vähän likaiset. Tamma seisoi kokoajan nätisti. Hain varusteet, jotka varustin sille. Mona suhtautui niihin kärsivällisesti ja rauhallisesti. Sitten hain kypärän ja puin saappaani. Kasper tuli kanssamme maneesiin.

Menin varovasti selkään ja lähdimme käynnissä eteenpäin. Kokeilimme taas käännöksiä ja pysähdyksiä. Ne sujuivat hienosti joten Kasper päästi irti ja menimme niitä itseksemme. Aluksi Mona halusi mennä Kasperin luo, mutta pääsimme menemään tehtäviä itseksemmekin. Mona kuunteli hienosti ja otimme ravia. Monalla oli tasainen ravi, kevensin rauhallisesti ja teimme siirtymisiä käyntiin ja raviin.

- Mona sä oot paras! huudahdin Monalle kun olimme taas tallissa. Mona oli kulkenut niin nätisti ratsastuksen ajan. Ravissa ja käynnissä sujui mukavasti ilman taluttajaakin. Harjasin ponin karvaa pitkin vedoin. Se oli jo puhdas mutta halusin silti harjata vielä. Putsasin kaviot kertaalleen ja selvitin harjan takut. Mona oli putipuhdas, irrotin riimunnarun ja talutin ulos. Kävelin pihatolle, Mona seurasi perässä. Avasin portin ja talutin ponin sisälle. Suljin sen ja päästin ponin irti. Pujahdin aidan ali ja samalla hetkellä poni kävi piehtaroimaan.
- Mona! Ei, älä viitsi, murisin ponille joka nautti kun sai sotkea itsensä. Se nousi pystyyn ja kipitti syömään heiniä. Käänyin ympäri lähteäkseni talliin mutta kuulin Heidin äänen kaukaa. Huomasin hänet päärakennuksen ovella ja hän huitoi käsillään "tule tänne". Suuntasin juoksuni sinne ja huomasin että mahani olikin jo tyhjä.

12. Pitkä ajolenkki ja uuteen hoitajaan tutustumista

Lumihiutaleet laskeutuivat hiljakseen maahan. Oli muutama aste pakkasta ja tuuli hiukan. Astelin pihatolle päin, Mona ja Purkki seisoivat vierekkäin. Nappasin riimunnarun ja pujahdin tarhaan, menin ponien luo ja kiinnitin riimunnarun Monan riimuun. Maiskautin, avasin tarhan portin, vein ponin ulos tarhasta ja suljin portin. Talutin tamman talliin ja vein pesupaikalle. Hain Monan vaaleanpunaisen hoitopakin ja sitten aloin harjaamaan lumista ponia.

Pian olin harjannut ponin ja varustanut ponille valjaat ja kärryt. Mona seisoi tomerana ja pärkähteli. Enää ei satanut lunta, hyppäsin kärryille ja Mona lähti oma-alotteisesti liikkeelle. Asettelin Monan satulahuopaa paremmin, joka oli pyllyn alusena. Kasper talutti Oliveria vähän matkan päässä.
- Kasper, lähden ajelulle Monan kanssa tuohon suuntaan. Jos meitä ei kuulu 45 minuuttiin niin tule katsomaan mihin olemme joutuneet, huudahdin pojalle. Ohjasin ponin metsätielle, joka oli aurattu vähän aikaa sitten. Mona nosteli karvaisia jalkojaan toisen eteen ja yritti koko ajan raviin.
- Pruuut, ei vielä ravia, sanoin ponille joka olisi taas halunnut lähteä raviin. Se suostui menemään käyntiä vielä jonkinaikaa, kunnes annoin luvan lähteä raviin. Mona pinkaisi eteenpäin ja ravasi reippaasti ja tasaisesti. Monasta tulisi hyvä raviponi, ajattelin. Siirsin ponin käyntiin siksi ajaksi kun käännyimme risteyksestä. Sitten poni taas pinkaisi juoksuun. Tulimme pienelle aukealle, hiljensin ponin vauhtia ja lopulta pysäytin kokonaan. Hyppäsin kyydistä ja tutkailin aluetta. Huomasin ison lumimöykyn ja talutin tamman sen luo, pyyhkin lunta möykyn päältä ja alta paljastui kivi. Istahdin sille ja sitten kaivoin taskusta leivän palasen.
- Sun on Mona varmaan vähän vaikea syödä tämä, kun on kuolaimet suussa, kerroin ponille joka kuitenkin söi leivän, jonka annoin sille.

Lähdimme paluumatkalle, varmuuden vuoksi samaa reittiä mitä tulimme, ettemme eksyisi. Maassa näkyi selvästi meidän jäljet, jotka johtivat pienelle aukiolle. Alkoi hämärtää ja käskin Monan raviin. Samalla kaukana tiellä näkyi ratsukko. Hevonen poukkoili tiellä ja vaihtoi askelajia tiuhaan. Pian se kuitenkin jatkoi suoraan ravissa, kunnes pysähtyi kokonaan. Ratsastaja horjahti pahasti, mutta käski hevosen takaisin raviin ja korjasi asentoaan. Nyt hevonen pukitti rajusti ja ratsastaja karjaisi. Mona säpsähti ja katsoi ratsukkoa. Hiljensin käyntiin ja kun ratsukko oli lähempänä erotin heidät paremmin. Ratsastaja oli Heidi ja ratsuna Shita, Heidi näytti vihaiselta, mutta vaihtoi ilmeensä hymyyn, kun tuli kohdallemme.
- Heippa, olette näköjään ajelulla, Heidi sanoi.
- Juu, Mona on tosi reippaalla tuulella.
- Hieno juttu!

Loppumatkan tallille menimme käyntiä. Kun talli tuli näkyviin, hyppäsin kärryiltä. Irrotin kärryt valjaista ja vein paikalleen, Mona tuli mukana. Sitten talutin tamman pesupaikalle, otin suitset pois ja puin riimun, jonka kiinnitin riiimunaruihin. Riisuin valjaat, suojat ja muutkin varusteet pois ja vein omalle paikalleen satulahuoneeseen. Satulahuoneessa istui Sussu ja minulle tuntematon tyyppi.
- Hei, sanoin ja nappasin vaaleanpunaisen harjalaatikon.
- Moi Hilja, tässä on Julle, Sussu sanoi ja esitteli hänet minulle.
- Moi Hilja, oletko sä hoitaja? Julle kysäisi.
- Jep, Monan ja Oonan, entä sä?
- Jonnan ja Purkin, käsittääkseni olet ratsastanut Purkilla joskus, Julle sanoi.
- Juu, vastasin ja kävelin takaisin pesupaikalle. Samallla hetkellä, kun avasin harjalaatikon, Heidi ja Shita saapuivat talliin.
- Moikka, Heidi tervehti.
- Moi, sanoin ja otin vaaleanpunaisen kumisuan. Monalta lähti hirveästi talvikarvaa, joten hieroin nyt irtonaiset pois. Kun olin hieronut ponin kauttaaltaan ja karvaa oli lähtenyt kourallinen (poni oli edelleen yhtä karvainen), vaihdoin harjaa. Otin toisen harjan ja harjasin nyt karvat suoraksi ja sitten vielä puhdistin kaviot. Tarkistin myös, että kaikki kengät olivat kunnolla paikallaan. Avasin letin jonka olin ponille tehnyt ennen lähtoä. Monan otsaharja oli kiharainen ja erittäin tyttömäinen. Virnistin ponille ja kävin katsomassa pakkasta. Oli - 10 astetta pakkasta joten hain toppaloimen. Puin sen Monalle ja talutin ponin tarhaan.

13. Monan kanssa hyppelyä ja taluttelua

Lösähdin satulahuoneen sohvalle, se narisi pahaenteisesti allani. Laskin pääni tyynylle ja suljin silmät. Olin puhdistanut neljän hevosen karsinat. Oli vain lantaa, kottareiden työntöä ja lantaa.
- Hei, ei se nyt noin hirveetä ollut, Heidi hihkaisi. Hänen vihreät silmät kiertelivät hevosten suitsissa.
- Plaah, voihkaisin.
- Alexin suitset ovat kyllä likaiset, Heidi totesi ja meni heti katsomaan niitä lähemmin. Hän otti ne käteensä.
- Katso nyt, Heidi sanoi ja näytti niitä. Raotin silmiäni. Suitset olivat hieman likaiset.
- No ehkä vähäsen, vastasin ja ummistin silmäni. Mieleeni poksahti kuva Oonan tai Monan suitsista. En ollut varmaan ikinä pessyt niitä, voi ei, miltä nekin näyttivät. Räväytin silmäni auki ja ponnahdin pystyyn. Katsoin Monan suitsia, ne eivät olleet likaiset, eihän niitä oltu vielä monesti käytettykään. Oonan suitset, kanget olivat puhtaat. Mutta ne toiset suitset, jota käytettiin päivittäin, olivat aivan hirveät. Ne olivat kurassa ja jossakin muussa moskassa. Nappasin ne ja piilotin käsieni alle.
- Voisin puhdistaa nämä suitset, Heidi sanoi.
- Minäkin voisin, sanoin hiljaa. Mitäköhän Heidi sanoisi jos näkisi Oonan suitset.

Kun olimme puhdistaneet suitset palasin takaisin satuahuoneeseen. Nappasin punaisen harjapakin ja sitten vein sen hoitoboxille. Se oli vapaa ja jätin pakin reunalle. Kävelin tallin käytävän läpi, silitin Oonaa matkalla ja tallustelin sitten pihalle. Ulkona oli muutama aste pakkasta. Sussu oli jonkun ruunikon ponin selässä, säätämässä jalustimia.
- Hieno poni, kenen? kysyin tytöltä ja astelin lähemmäs.
- Mun poni, Epsu, Sussu vastasi iloisena.
- Tosi nätti, vastasin ja silitin sen hyvin harjattua karvaa.
- No mutta päästän teidät ratsastelemaan, sanoin ja lähdin pihatolle.

Mona seisoi portilla. Se näytti hyvin erinlaiselta kuin Epsu. Mona oli karvainen ja sen harja touhotti jokaiseen ilman suuntaan. Mona oli kyllä valloittavan söpö.
- Hei karvaponi, tervehdin ponia. Se luultavamminkin katsoi minua, jos harjan alta näki edes mitään. Pujahdin tarhaan ja napsautin ottamani riimunnarun ponin riimuun. Mona astui muutaman askeleen eteenpäin ja avasin portin. Vein ponin pois tarhasta ja suljin portin. Talutin ponin pihan läpi talliin. Julle oli Jonnan karsinassa tamman kanssa.
- Moi, tervehdin ja vein ponin hoitoboxille.
- Moikka, hän vastasi.
- Ratsastamaanko menossa vai ihan harjailua, kysäisin ja virnistin.
- Ihan harjailua peläkstään, Julle vastasi.
Kiinnitin Monan hoitoboxille ja avasin sinne tuomani harjapakin. Otin yhden punaisen harjan ja aloin harjaamaan ponia pitkin vedoin. Monasta lähti kauheasti karvaa, nimittäin olin harjannut vasta toisen puolen ja karvaa oli irronnut ainakin kourallinen. Vaihdoin puolta ja jatkoin harjausta.

Mona kerjäsi herkkuja muutaman kerran, mutta lopetti heti kun komenti. Mietin tarkkaan, mistä poni oli tavat oppinut. Harjan ja hännän selvittämisen koin turhaksi hermojen menettämiseksi, joten tyydyin harjaukseen ja kavioiden putsaukseen. Etsin kaviokoukun käteeni ja nostin toisen etujalan. Se nousi kauniisti ja puhdistin sen. Puhdistin vielä muutkin kaviot. Viimeisellä takajalalla poni alkoi viuhtomaan jalallaan. Sain pidettyä otteen lyhyestä jalasta ja putsasin kavion loppuun.
- Sulle on alkanut tulla luonetta poniseni, totesin ja letitin tamman otsaharjaa. Tein sievän letin ja solmin sen kumilenkillä, joka oli taskussani.
Kaivoin hoitopakista (koska muistelin ne sinne jättäneeni) suojia. Pienen kaivamisen jälkeen, olin löytänyt suojat taka- ja etujalkoihin. Puin ne myös ponille, kunnes hain satulahuonesta Monan suitset.

Talutin pientä suitsittua ponia maneesiin. Sen jalat astelivat tiuhaan toisen eteen pienessä lumikerroksessa. Tulimme maneesin ovelle, jonka työnsin auki. Sisällä oli Heidi ja Oliver menemässä luultavamminkin loppukäyntejä. Uralla oli noin 100 cm este.
- Lähdemme täältä pian, voitte tulla, Heidi sanoi ja ohjasin orin esteiden ohi.
- Okei, vastasin ja toin ponin kunnolla maneesin puolelle. Suljin vielä oven ja lähdin taluttelemaan ponia ympäriinsä. Mona seurasi kiltisti perässä ja seurasi kaikkialle meninkin. Tein pysähdyksiä ja raviin siirtymisiä. Mona pysähtyi nätisti ja lähti liikkeelle reippaasti. Raviin joutui kannustamaan enemmän, mutta käyntiin sitä ei meinannut saada mitenkään.
- Mona, soo, pruut, seis. Mitä sulle pitäis sanoa, että sä hiljennät? sanoin, kun olin yrittänyt saada ponia käyntiin jo kierroksen. Lopulta kun itse en enää liikkunut, poni pysähtyi.
- Hyvä Mona, kehuin sitä.

Kun Heidi hevosineen lähti ja olin ravaillut enemmänkin, menin esteen luo. Talutin ponia mukana. Laskin esteen noin 30 cm korkeuteen ja vein ponin ravissa toiseen suuntaan.
- Nyt hypätään Mona, sanoin ponille ja ohjasin tamman esteelle. Juoksin Monan vierellä ja kannustin sitä hyppäämään. Kun tuli ponnistuskohta, Mona kääntyi ympäri ja lähti viemään minua aivan väärään suuntaan. Hiljensin ponin käyntiin ja kävimme tutkimassa estetttä. Poni haisteli sitä aikansa ja menimme ottamaan uudestaan vauhtia.
- Jospa tällä kertaa pääsisimme yli, tokaisin ja kannustin ponin raviin. Mona nosti oma-aloitteisesti laukan ja hyppäsi esteen yli. Minä mukana roikkuen. Kehuin ponia hurjasti ja tulimme esteen uudestaan. Taas poni hyppäsi, nostin esteen 40 cm. Mona hyppäsi iloisesti, jättäen suuren ilmavaran. Se selvästi nautti hyppäämisestä. Lopetin viiden hypyn jälkeen, osittain taluttajan huonon kunnon takia ja etten halunnut hyppyyttää ponia liikaa. Kiersimme ympäri maneesia käynnissä. Mona oli hyvä ja helppo käsitellä maasta käsin, ajattelin.

Kun olin vielä talutellut ponia jonkinaikaa, vein sen takaisin hoitoboxille. Avasin soljet suitsista ja vedin päästä. Sen jälkeen laitoin ponille nopsasti riimun päähän. Kävin puhdistamassa kuolaimet ja niputin suitset vielä, ennenkun vein satulahuoneeseen. Riisuin ponilta suojat jaloista ja laitoin hoitopakkiin. Harjasin ponin vielä kertaalleen ja sitten aloin järjestelemään harjoja, suojia, pinteleitä ja muita välineitä paremmin harjapakkiin. Purin koko pakin sisällön ja irrotin jouhet ja karvat harjoista. Pakin pohjalta kaadoin puruja, jouhia ja Fazer-suklaapatukan kuoret pois ja vein roskat roskiin. Järjestelin tavarat paremmin ja vein paikoilleen. Lakaisin vielä käytävän nopsasti ja sitten irrotin ponin riimunnaruista. Kiinnitin sen oman narun riimuun ja lähdin taluttamaan pihalle.

Aurinko paistoi kauniisti ja lumi kylpi auringonsäteissä. Talutin laiskottelevaa ponia pihatolle päin. Tarhan portti oli auki, vein tamman sisään ja suljin portin. Päästin ponin irti ja se ravasi pihaton suojiin. Nauttisi nyt auringosta, ajattelin. Astelin takaisin portille ja pujahdin sen aitojen välistä. Huomaamattani koskin sähkölankaan.
- Aii! kiljahdin ja väistin sivuun. Jalkani menivät solmuun ja kaaduin maahan. Tuhahdin vähäsen.
- Mulle käy aina näin.
Maa ei ollut kovin pehmeä, nousin ylös ja puhdistin vaatteitani ja lähdin hieman ontuen paikalta. Menin talliin, jos löytäisin tekemistä tai voisin rojahtaa sohvalle niin, että se särkyisi allani.

10v€ + 12v€ + 13v€

Sä oot kyllä ihan paras hoitaja. Kirjotusvirheitä en huomannut, kuin muutaman, esimerkkinä nyt vaikka viimeisestä tarinasta "Lähdemme täältä pian, voitte tulla, Heidi sanoi ja ohjasin orin esteiden ohi". Sinne oli eksynyt n-kirjain. (;
Mutta ihanan helppoa luettavaa ja aktiivisesti jaksat hoidella, vaikka meikä on ihan turhan laiska koskaan kommentoimaankaan. Toivottavasti jaksat vielä kauan hoidella meidän ponskeja.

14. Vauhdikasta maastoilua

Auringon säteet siivilöityivät satulahuoneen ikkunan lävitse huoneen lattialle. Sussu selaili vanhaa, vuoden 2009 Hevoshullua läpi ja päätti lähteä harjailemaan Jonnaa. Nyökkäsin vastaukseksi ja valtasin koko sohvan. Nappasin Sussulla olleen Hevoshullun käsiini ja kääntelin sivuja. Sarjiksia, novelleja, tietopamauksia ja kysymyspalstoja. Lehden lopussa kerrottiin shetlanninponeista. Muistin shetlanninponin joka voisi kaivata harjausta tai jotain tekemistä. Heitin lehden lehtipinoon joka kaatui lattialle kovaäänisesti.
- No voi kun sattui kivasti, tuhahdin ja menin nostelemaan lehtiä pöydälle.

Kun lehdet viimein olivat pinossa pöydällä, otin Monan harjapakin, suitset, satulan ja kypäräni käsiini ja tallustelin pihalle. Aurinko paistoi ja hevoset seisoivat ja kävelivät tarhoissaan. Hyvä sää oli houkutellut kaikki pihalle, Heidi ratsasti Funnelin tieltä päin Oliverilla, Kasper ratsasti hänen rinnallaan Lutolla. Sussu talutti Purkkia joka temppuili parhaan mukaan, Julle työnsi kottareita lantalasta. Lähdin tallin viertä pihatolle päin. Mona katseli viereiseen tarhaan, jossa Shita juoksi ympäriinsä. Purkkia ei näkynyt. Aidalla oli Monan riimunnaru, jonka suljin nyrkkiinni. Tipautin harjapakin maahan, ääni oli kova ja se havahdutti Monan. Laitoin muut tavarat joko maahan tai aidalle. Pujahdin aidan ali. Poni pysyi paikoillaan ja odotti, että tulin sen luo. Napsautin narun riimuun ja talutin pienen ponin tarhasta ulos.

Sidoin Monan kiinni valkoiseen lankkuaitaan ja avasin harjapakin. Sieltä löysin harjan, jolla aloin harjaamaan ponia. Mona hamuili riimunnarua auki, huonolla onnella. Sen jälkeen, kun olin harjannut ponin jo melkein kokonaan, se alkoi kuopimaan maata. Muutaman komennuksen jälkeen Mona lopetti. Nostin satulan aidalta ja laskin ponin selkään. Asettelin paremmin ja laitoin satulavyön kiinni. Mona ei pullistellut, eikä muutenkaan protestoinut toimenidettä. Harjapakin pohjalta löysin suojat, jotka laitoin takajalkojen ympärille. Laitoin suitset ponille ja suljin remmit. Nappasin taskustani kankaan palasen, jolla solmin kielen ja alaturvan kiinni. Nakkasin kypärän päähän. Laskin jalustimet ja nousin selkään.

Olin ohjannut ponin metsätielle, aioin maastoilla. Jalustimia olin lyhentänyt reiällä ja mukaan oli ottanut esteraipan. Mona asteli reippaasti eteenpäin ja tutkaili ympärilleen. Ponin askeleet tuntuivat niin hauskoilta, Oonalla ne olivat paljon suuremmat. Pidin ohjia aika löysällä.

Vähän aikaa käveltyämme, kiristin ohjia ja nostin ravin. Kevensin rauhallisesti, vaikka poni allani kiisi tuhatta ja sataa. Aina kun menin maastossa, kärryillä tai ei, poni meni niin lujaa kuin pääsi.
- Soo, sanoin Monalle. Painoin jaloilla pidättävästi ja pidätin hieman ohjista. Pian Mona hiljenteli raviaan ja ravasimme tiellä rauhallisesti. Oksa räsähti metsässä ja Mona lähti laukkaan. Pienen pukinkin se taisi tehdä. Siirryimme vaikeuksien kautta käyntiin. Ehkä meidän olisi parasta edetä ainakin vielä pelkkää käyntiä. Monalla riitti energiaa, se puuskutti eteenpäin käyntiravia ja jouduin pidättelemään tammaa kovasti.

Lopulta annoin ponin siirtyä raviin ja Mona liisi eteenpäin lujaa. Vedet tulvivat silmiin ja vedin ohjista kovaa. Mona hiljensi vauhtiaan, mutta alkoi heittelemään päätään. Päädyin taas siihen tulokseen, että siirrän käyntiin. Siirsin ponin käyntiin ja annoin pidempää ohjaa. Käännyin seuraavasta risteyksestä vasemmalle ja jatkoin suoraa. Poni puhalteli innokkaana ja eteni pienillä askelilla, mutta yhtä lujaa, kuin suuri hevonen. Naurahdin ja taputin sen kaulaa. Mona ei ollut kovin mukava ratsastaa, kun se oli energinen. Käännyin taas vasemmalle, kun tuli risteys. Vastaan tiellä tuli Heidi, ratsunaan Shita. Tervehdimme ja pysäytin Monan.
- Mona on ihan hirveän energinen, sanoin ja tein pienen voltin.
- Huomaan, laukkaa tien päähän. Tässä on pitkä suora, Heidi neuvoi.
- Hyvä huomio, laukkaaminen voi auttaa.
Heidi jatkoi matkaa ja minä otin ohjia tuntumalle. Annoin laukka-avut ja poni pinkaisi laukkaan. Pidin huolen, että Mona pysyi hallinnassa, mikä oli hyvin vaikeaa. Nousin kevyeen istuntaan. Mona oli todella nopea shetlanninponiksi, sillä voisi osallistua ponilaukkakisaan. Suoran päässä näkyi mutka ja aloin hiljentämään vauhtia. Mona ei halunnut hiljentää ja pukitti iloisesti. Heilahdin, mutta pysyin selässä.
- Mona, kiva juttu, että sulla on hauskaa, mutta hiljennä. Pliis...

Vasta kun olimme Funnelin pihassa, jonne oli suoran alusta noin 1,5 kilometriä matkaa, Mona pysähtyi. Se teki äkkijarrutuksen suoraan oven eteen. Olin ollut aivan varma, että törmäämme seinään. Lensin ponin kaulalle, jalustimet irtosivat jalasta ja Mona laski kaulansa alas. Plöts, tipuin maahan ja parahdin.
- Mona, seuraavalla kerralla kun ratsastan sulla, ole vaikka laiska, pyysin ponilta. Mona seisoi kiltisti vierelläni ja katseli ihmeissään minua. Ovi vieressämme kalahti.
- Moi, mitäs te teette siinä, sanoi Sussun ääni.
- Mona toi, vastasin ja nousin seisomaan. Mona seisoi vieressäni aivan viattoman näköisenä. Sussu naurahti ja piti meille ovea, kun talutin ponin sisään. Vein tamman hoitopaikalle, jossa otin varusteet pois.

Puolen tunnin kuluttua, olin ottanut varusteet pois ja vienyt paikoilleen. Satulahuopa oli päässyt kuivatushuoneeseen, koska oli ollut hiestä märkä. Hain ohuen fleeceloimen, jonka heitin Monan selkään. Suljin remmit ja hain muutaman porkkana palan.
- Opetellaan temppuja, sanoin ponille, joka tutki kädessäni olevia herkkuja. Menin Monan viereen ja laitoin käteni sen ponin jalkojen väliin. Mona peruutti ja nappasi herkun. Kokeilin uudestaan, tällä kertaa poni ei peruuttanut, vaan laski päätään. Lopulta se sai porkkanan palasen ja mutusteli sen tyytyväisenä. Olisi hienoa opettaa Monalle takajaloille nousu. Se ehkä olisi vaan liian vaikea temppu, ajattelin. Kokeilimme temppuamme vielä muutaman kerran ja taas sujui hienosti. Olin opettanut tätä temppua tai venytystä, mikä nyt onkaan, useammallekin hevoselle. Mikään niistä ei ollut oppinut tätä näin nopeasti.
- Hyvä Mona.

Vein Monan pihatolle, kun olin syöttänyt sille vielä loputkin herkut. Purkki odotti kaveriaan pihaton suojissa ja Mona kiiruhti sen luo, kun olin päästänyt sen irti. Samalla kun otin harjapakkia, jonka olin taas unohtanut pihatolle, alkoi satamaan lunta. Katsoin puhelimen kelloa, joka näytti puoli puoli viittä. Lähdin viemään harjapakkia satulahuoneeseen, voisin sitten tehdä jotain hyödyllistä, ennen kun lähtisin bussilla kotia kohti.

15. Taluttelua

Oli muutama aste plussan puolella ja aurinko paistoi kauniisti taivaalta. Lumi ja jää kylpi auringon säteissä ja suli pikkuhiljaa. Hevoset koristivat postikorttimaisemaa kauniisti ja toivat pihaan lisää väriä. Rikoin kauniin maiseman kävelemällä pikkutallin ovelle ja paukauttamalla sen perässäni kiinni.

Hyräilin päähäni jäänyttä laulua hiljaa, samalla kun talutin hopeanrautiasta shetlanninponitammaa vierelläni. Mona kiiruhti ja tanssahteli hieman. Sanoin tammalle muutaman rauhoittavan sanan ja poni hiljensi rauhalliseen käyntiin. Olin hakemassa Monaa tarhasta, tallille tultuani olin ensimmäiseksi vienyt uuden kouluraipan kaappiini.

Vein Monan hoitoboxille ja menin hakemaan ponin vaaleanpunaisen hoitolaatikon. Tamma odotti innoissaan hoitoboxilla ja seisoi terhakasti paikallaan. Tummat suuret silmät tutkailivat ympäristöä ja ponin pieni suu avautui hirnahdukseen, kun Julle saapui talliin.
- Moi, tehvehdin pienesti ja laskin hoitolaatikon ponin viereen.
- Mooi, hän vastasi ja käveli varustehuoneeseen. Harjapakista otin harjan, jolla aloin harjaamaan ponia.

- Moikka Hilja, Heidi sanoi, hän oli tuomassa Lutoa talliin.
- Heippa, vastasin ja hymyilin leveästi.
Heidi vei Luton karsinaansa ja alkoi riisumaan varusteita.
- Mennään Monan kohta kanssa maastoon kävelylenkille, jos sopii, sanoin Heidille.
- Okei, käy hyvin, hän vastasi.

Mona sähläsi kaikkea turhaa harjauksen aikana. Kommenusten avulla poni onnekseni lopetti. Puhdistin kaviot ja selvitin harjan perusteellisesti. Poni nautti saamastaan huomiosta ja otti rennosti koko harjauksen ajan. Irrotin tamman riimunnaruista ja kiinnitin ponin oman narkin riimuun. Mona seurasi kiltisti, kun talutin sen ulos.

Ulkona Mona taas alkoi tanssahtelemaan. Lähdimme kävelemään reipasta tahtia metsätielle, ponitamma katseli ympärilleen ja käveli reippaasti. Menimme risteyksien ja mutkien ohi, saavuimme aika loivan, mutta pitkän lumipeitteisen rinteen alle. Solmin riimunnarusta ohjat ja hyppäsin selkään. Mona säpsähti hieman, "miksei ratsastajalla ole satulaa?", mutta ei pukittanut tai muuta. Annoin pohkeita ja Mona lähti reippaaseen ja pompottavaan raviin. Annoin laukka-avut ja maiskautin hieman. Poni nosti hienosti laukan. Taputin sitä kaulalle ja huomasin, että laukkaaminen oli paljon hauskempaa kuin ravaaminen ilman satulaa, ainakin Monalla. Poni laukkasi rinnettä innoissaan ja minä toivoin, että pysyn selässä. Poni nimittäin teki pieniä sivuloikkija silloin tällöin. Tunne oli mitä hurmaavin, kun laukkasimme ylös.

Funnelin pihaan saavuimme noin puolentunnin päästä. Rinnelaukka oli ollut huippu hauska, sen jälkeen olin noussut selästä ja talutellut ponia jonkin verran. Olimme tulleet pienen lammen rantaan ja sieltä johti polku Funneliin. Olimme löytäneet todella hyvän maastoreitin, mikä oli aika vaihteleva maastoltaan.

Vein ponin hoitoboxille, jossa harjasin Monaa vähäsen. Laitoin fleecen selkään ja lähdin viemään Monaa pihattoon. Sussu oli tuomassa Purkkia tarhasta, juuri kun me olimme menossa sinne. Päästin Monan vapaaksi ja tamma jäi paikalleen. Menin pihaton lämmitettyyn huoneeseen, joka oli hauska pikku huone. Siellä oli sohva, kottarit, talikko ja juokseva vesi. Niin ja löytyihän sieltä vielä jääkaappi pakastin, jonne kurkkasin heti. En löytänyt sieltä syötävää, joten jäin istuskelemaan sohvalle ja räpläämään puhelintani. Noin viidentoista minuutin päästä lähdin huoneesta ja menin ottamaan Monalta loimen pois. Tamma oli ollut hieman hikinen lenkin jälkeen, olimmehan juokseneet paljon. Vein loimen kuivaushuoneeseen ja sitten kävelin takaisin pihalle odottamaan kyytiäni.

Odottelin hetken, kunnes huomasin, että Kasper oli tuomassa muutamia hevosia sisälle. Kysäisin häneltä, veisinkö Oonan talliin ja hän vastasi myöntävästi. Talsin tamman tarhalle ja nappasin riimunnarun. Oona antoi helposti kiinni ja portin avattuani, talutin hevosen talliin, omaan karsinaansa. Pihalta kuului auton ääniä, joten suljin karsinan oven ja kiiruhdin ulos. Automme odotti pihassa ja juoksin sen luo ja pujahdin sisään.

15. Talutusharjoituksia

Mona seisoi kiltisti hoitboxilla ja nautti, kun harjailin ponia rauhallisesti. Noin puolituntia sitten olin tullut tallille ja hakenut Monan tarhasta. Tuonut sen sisään ja alkanut harjaamaan.
- Moi, tervehti Heidi.
- Mooi, aattelin mennä Mel Sereniin vievälle polulle Monan kanssa, kerroin Heidille.
- Okei, se tie on hyvä mennä, hän kertoi ja meni Shitan karsinaan harjaamaan tammaa.

Paksu talvikarva kiilsi ja takkuiseksi jäänyt villi ja harmaa harja oli selvitetty niin hyvin kuin pystyin. Onneksi Heidi oli klipannut Monaa jonkin verran viikko sitten, joten oli vain muutama kohta, josta täytyi harjata kovemmin.

Mona oli rauhallinen eilisen ajolenkin jälkeen. Heidi oli käynyt hurjastelemassa pikku lämminverisellään ja poni oli ollut aivan kuitti lenkin jälkeen, noin Heidi oli kertonut. Tälle päivälle olin suunnitellut talutusharjoituksia ulkona. Kipaisin hakemassa varustehuoneesta kypärän ja raipan. Monan irrotin hoitoboxilta ja talutin ulos.

Ulkona oli oikea kevät, lumia oli sulanut pois ja aurinko porotti niin, että silmiä häikäisi. Aurinkolaseja en tietenkään ollut tajunnut ottaa mukaan. Talutin perässä tapsuttelevan Monan yksityistallin taa, jossa oli valoisaa, mutta aurinko ei paistanut liikaa. Siellä oli sopivasti tilaakin vielä. Aloitin aluksi tavallisella taluttelulla, kaarroksia tekien. Sitten lisäsin tehtävään pysähdyksiä ja ravipätkiä. Mona liikkui reippaasti eteenpäin ja tanssahteli iloisesti ravissa, harja hulmuten. Ponilla taisi olla kevättä rinnassa.

Huomasin vapaita tarhoja vieressä ja menimme yhteen sellaiseen. Suljin portin ja varmistin, että aidat oli ehjät. Päästin ponin vapaaksi ja tamma loikki tarhan ympäri useaan otteeseen riemuisasti pukitellen. Kun Mona lopulta tuli takaisin luokseni, niin rapsutin sitä harjan alta ja kiinnitin narkin riimuun.

Suunnistin menomme maastopolulle, jonka olin kuullut johtavan Mel Sereniin. Tie oli leveä ja selvästi sitä käytettiin useasti. Puut reunustivat tietä ja linnut säestivät matkaa.

Mel Serenin piha oli siisti ja hyvin hoidettu. Pihalla liikkui ihmisiä ja hienoja este- ja kouluhevosia. Kävin katselemassa pihaa ja talutin Monaa mukanani. Poni oli ihmeissään paikasta ja hirnui muutamaan otteeseen. Talutin sen päättävisesti tallin ympäri ja sitten lähdimme takaisin Funneliin.

Matka sujui kivasti. Mona innostui yhdellä ravipätkällä laukkaan ja juoksin tamman perässä huutaen " Monaa, pruuuut, äääh, lopeta, hidasta, Moooonaaaa!!!". Kunnes Mona hiljensi, se katsoi minua ihmeellisesti ja ei sille voinut muuta kuin nauraa. Jatkoimme matkaa rauhallisemmissa merkeissä.

Saavuimme Funneliin ja talutin Monan pihattoon ja päästin vapaaksi. Tamma jäi loikoilemaan aurinkoon ja menin pikkutalliin viemään kypärän ja raippani kaappiini. Sitten menin ulos odottamaan kyytiäni, joka saapuisi pihaan pian ja veisi minut kotiin. Kotona pakkaisin vielä vaatteita lomamatkalle, sillä pian lähtisimme Egyptin aurinkoon.

15 + 12 + 11v€

16. Aurinkoisen päivän pikku ratsastelua

Kasper oli siivoamassa pikkutallin varustehuonetta kovaan tahtiin, kun saavuin sinne. Poika oli avannut ikkunan ja lakaisi lattiaa vauhdilla.
- Terve talliorja, moikkasin häntä nauraen ja vein kesäratsastushanskat kaappiini, jonne olin survonut ähkien ja puhkien kaikki muutkin ratsastuskamppeet.
- No terve vaan, jos haluut jelppii nii en kiellä, hän sanoi ja siirtyi vaihtamaan täyttä roskapussia uuteen. Maastolenkki houkuttelisi, mutta ajattelin olla ystävällinen ja tarjoutua avuksi. Suljin kaappini ja aloin putsaamaan mikroa hyräillen.

- Moi! tervehti huoneeseen saapunut Heidi.
- Mooi, vastasimme Kasperin kanssa yhteen ääneen.
- Olette siivonneet varustehuonetta, kiva juttu, Heidi hymähti.
- No mä vaan vähän autoin, huikkasin väliin.
- Haluaisitko ratsastaa Monalla vähäsen kentällä, Hilja, voisin tulla katsomaan ja sillein, nainen ehdotti.
- Juu, tottakai! Siivoilen vielä vähäsen ja haen Monan sit.

Mikron putsattuani järjestelin lehtiä ja kahvikuppeja ja sitten varustehuone olikin puhdas. Tavarat oli järjestelty, varusteet suorissa riveissä ja paikat putsattu. Otin kainalooni Monan harjapakin ja lähdin viemään sitä pihatolle päin. Aurinko paistoi suoraan taivaalta ja häikäisi kirkkaasti. Käden suojat avulla näin eteen ja kiiruhdin tyhjän pihan poikki pihatolle. Mona paistatteli kevätauringossa ja nautti lämmöstä. Purkkia ei näkynyt. Pujahdin tarhaan ja menin ottamaan ponitammaa kiinni.

Talutin Monan ulos pihatosta ja solmin narkin aitaan kiinni. Harjapakista otin harjan ja aloin harjaamaan irtokarvaa ja pölyä irti. Monan talvikarva oli vaihtumassa kesäkarvaan ja joissain kohti oli ohuempaa ja siloisempaa karvaa. Jonnekkin oli jäänyt paksuja karvatupsuja, kuten jalkoihin ja kaulaan. Harjattuani tamman otin harjapakin mukaan ja vein ponin talliin. Vein Monan hoitoboxille ja menin sitten hakemaan itselleni ratsastuskamppeita päälle. Samalla hain ponin suitset ja satulan. Houkuttelisi mennä ilman satulaa, mutta noin nuorella ja vähän ratsastetulla ponilla en vielä menisi. Ehkä jonkin ajan päästä, kun Mona olisi tottunut ratsastajaan paremmin ja tuntisin ponin paremmin selästä käsin.

Varustettuani Monan ja itseni talutin ponin ulos ja vein kentälle. Säädin jalustimet sopivan pituisiksi ja kiristin satulavyötä, kunnes nousin selkään. Ohjasin pienen tamman uralle ja annoin sen kävellä rauhassa käyntiä. Heidi saapui noin viiden minuutin kuluttua kentälle.
- Oletko mennyt jo kuinka kauan käyntiä? hän kysyi.
- Viis minsaa, vastasin.
- Okei, menkää vielä hetki, laitan teille tehtävän valmiiksi.

Jatkoin käyntiä ja Heidi asetteli samalla pituushalkaisijalle tötteröitä ja pitkille sivuille puomeja. Otin ohjia tuntumalle ja aloin tekemään pieniä voltteja sinne tänne.
- Hyvä, muista ulko-ohjan tuntuma tasaisesti koko ajan.

Menimme alkuun puomeja käynnissä, Mona ihmetteli niitä alkuun, mutta uskaltautui yli kannustuksella. Poni oli rauhallisella tuulella ja asteli rauhassa eteen. Joskus täytyi antaa pohkeita hieman, kun meinasi vauhti hiipua ihan kokonaan. Näin nuorella ponilla ratsastaminen oli jännää ja kivaa. Täytyi ratsastaa oikein ja käyttää apuja varovasti. Pikkuisen ulkopohjetta ja sisäohjaa, niin poni kääntyi heti.

- Oikein hyvä, sitten ravissa, Heidi ohjeisti. Tein pidätteen ja annoin pohkeita, Mona siirtyi pompottavaan raviin. Puomit sujuivat paremmin ravissa, ilman minkäänlaisia ongelmia. Muutaman kerran puomi kolahti, mutta poni asteli tarmokkaasti niiden yli.
- Voit tulla pituushalkaisijan pujotellen, vaihtaa suunnan ja sitten puomit, samaa koko ajan, Heidi kertoi. Ohjasin päädystä pituushalkaisijalle. Kääntyminen meinasi mennä pitkäksi, mutta kerkesimme hyvin pujottelun alkuun. Mona oli nopea kääntymään ja kääntyi pienimmästäkin avusta. Sitten vasemmalle päädystä ja puomeille. Juuri ennen puomeja vauhti hiipui pysähdykseen. Maiskautin ja annoin pohkeita, Mona lähti saman tien raviin ja liiteli puomien yli. Kun oli lämmitelty ravissakin Mona liikkui pidemmillä askeleilla ja hyvässä tahdissa.
- Hyvä Mona, Heidi naurahti ja antoi seuraavat ohjeet: - Vähän aikaa käyntiä ja sitten reipasta laukkaa keskiympyrällä.

Heidi kävi viemässä puomit ja tötteröt paikoilleen sillä välin kun menimme käyntiä. Viiiden minuutin päästä otin ohjat ja nostin laukan. Monalla oli eteenpäinpyrkivä ja liidokas laukka. Aika pehmeä istua ja siksi mukava. Ohjasin rauhassa keskiympyrälle ja annoin ponin laukata reippaasti.
- Vitsi sillä ponilla on hienot liikkeet! Heidi ihasteli.

Noin viidentoista minuutin kuluttua olimme selvinneet kentältä talliin, hoitoboxiin. Olin erittäin tyytyväinen Monaan ratsastuksen jäljiltä. Hoidin varusteet pois ja paikoilleen, sitten jäin rapsuttelemaan suloista ponia hoitoboxille noin puoleksi tunniksi. Tamma rakasti rapsutuksia ja alkoi mutustelemaan takkiani samalla. Hihitin itsekseni ja kun joskus puoli kahdeksan maissa tajusin ajankulun, niin hain ponille loimen sillä yöksi oli luvattu kovia pakkasia ja ponia oli klipattu hieman. Eihän pikku Mona saanut paleletua! Lopuksi vein ponin pihattoon ja soitin isälleni, että tulisi hakemaan minua.

17.Ratsasusta kentällä ja vauhtia maastossa

Katselin tuttuja maisemia bussin ikkunasta. Nurmikko alkoi vihertää ja puut heiluttivat oksiaan pienessä tuulessa. Pian äkkäsin painaa stop-nappia ja siirtyä takaovien luo. Bussi pysähtyi tasaisesti ja avasi ovensa. - Kiitos!

Koska minun teki mieli juosta, juoksin Funnelin pihaan, jossa ei ollut ketään. Valkoiseksi maalatut lankkuaidat rajasivat hevosten tarha- ja laidunalueet. Tarhoissa käyskenteli muutamia isokokoisia puoliverisiä ja poneja. Käväisin tallissa ja vein samalla laukkuni sinne. Samalla Heidi saapui varustehuoneeseen.
- Moi, hän tervehti. - Mitäs ajattelit tehdä tänään?
- Emmä tiiä, varmaan jotain Monan kanssa, vastasin.
- Okei, sitä ei ole nyt liikutettu kunnolla, niin voit ratsastaa tai ajaa, jos haluut.
- Okei. Otin Monan harjapakin, kypäräni, suitset ja satulan. Ratsastin ponilla aika paljon, koska Monaa piti kouluttaa ja satuin olemaan oikean kokoinen tammalle, aika paljon ratsastanut ja vielä ponin hoitaja. Onnekseni Mona oli ihana tamma ja sillä oli mukava ratsastaa.


Menin pihaton reunalle ja laitoin tavarat maahan tai aidalle. Kutsuin Monaa nimellä, otin narkin käteeni ja pujahdin reippaasti aitaukseen. Ponitamma käänsi päänsä minuun päin ja lähti kävelemään hiljakseen minua kohti. Pysähdyin ja odotin, että tamma tuli luokseni. Mona pysähtyi eteeni ja silitin tamman pientä päätä. Kiinnitin riimunnarun vaaleanpunaiseen riimuun ja lähdin taluttamaan portille. Purkki oli innokas tulemaan mukaamme ja roikkui mukanamme portille asti, kunnes hätistelin sen varovasti pois. Purkki lähti pois ja jäi katselemaan happamana meitä.


Sidoin tamman hoitosolmulla kiinni aitaan ja aloin harjaamaan Monaa kumisualla. Tamma nautti harjauksesta ja kaikesta puunaksesta. Tamma oli oikeastaan aika puhdas, mutta harjailin vielä pölyharjalla ponin ja puhdistin kaviot. Mona seisoi rauhassa ja mutusteli riimunnarua. Laskin satulan selkään ja asetin oikealle paikalle. Sitten laitoin satulavyön kiinni ja laitoin jalustimet oikeaan korkeuteen. Laitoin riimun kaulalle ja annoin kuolaimet ponille. Mona nappasi ne suuhunsa ja sitten laitoin suitset päähän, harjan suoraan ja remmit kiinni. Harjapakista otin suojat ja putsit, jotka laitoin jalkoihin. Asetin vielä kypärän päähäni ja lähdin taluttamaan tammaa kentälle.


Kentällä työskenteli innokas poni ratsastajansa kanssa. Poni oli kimo ja lihaksikas. Pieni kauteuden pistos tuntui sisälläni, kun siirsin katseeni upeasta ponista, pieneen takkuharjaiseen shetlanninponiin, joka seisoi vierelläni. Selässä ratsasti poika, joka keskittyi ratsastukseen tarkasti.
- Öö, tuota haittaako, jos tulisin tänne ratsastamaan? kysyin aika kovalla äänellä. Poika ratsasti hetken ravissa, siirti käyntiin ja pysäytti portin kohdalla.
- Nii mitä? hän kysyi.
- Et haittaako, jos tulisin ratsastamaan kentälle, toistin kysymykseni. Poika katsoi terävästi minua ja sitten Monaa.
- Ihan sama, poika sanoi ja nosti pysähdyksestä laukan. Avasin portin ja talutin Monan kentälle, suljin portin ja menin kaartoon. Laskin jalustimet alas ja kiristin vyötä ennen kun nousin selkään. Mona käveli rivakasti uran sisäpuolella ja katseli ympärilleen. Yritin rentoutua tikittävässä käynnissä ja pitää istuntani tiiviinä.


Käveltyäni sopivan aikaa otin ohjat ja aloin tekemään pysähdyksiä sinne sun tänne. Aluksi pysähdykset venyivät, mutta pian poni pysähtyi tasajaloin ja alkoi kulkemaan oikeinpäin, kaula kaarella ja selkä pyöreänä, takajalkojaan käyttäen.


Kiitin ponia oikeista pysähdyksistä ja sitten siirryin raviin. Kevensin reippaasti ja siirryin uralle. Jätin pysähdykset pois ja ravailin vaan ympäriinsä, voltteja ja kiemurauria tekien. Pian poika lähti pois poninsa kanssa.


Mona kiihdytteli vauhtiaan, mutta pidätteillä ja rauhoittavalla äänellä, vauhti hiljeni. Vaihdoin suuntaa ja tein pituushalkaisijalla kolmen askeleen käyntiin siirtymisen. Vasempaan kierrokseen Mona oli jäykempi ja sitä sai taivutella paljon, kunnes tamma oli "letkeä" taipua.


Pidin lyhyet välikäynnit, jotta tamma säi vähän levähtää ja loppuun lähdin kentältä maastoon. Poika, jonka nimi on muuten Jake, oli jättänyt portin auki, joten pääsin kentältä ulos, ilman selästä nousua. Ohjasin tamman lyhelle polulle, joka oli minulle tuttu. Seuraavan mutkan jälkeen tulisi pitkä suora, jolla aioin laukata. Ponilla oli energiaa ja laukatessa sitä menisi. Otin lyhyet ohjat ja nousin kevyeen istuntaan. Siirsin vasenta pohjetta hieman taakse ja Mona lähti laukkaan. Vauhti oli huima, varsinkin, kun ratsastin pienellä ponilla ja poni paineli tuhatta ja sataa lyhyillä jaloillaan. Tein pidätteitä väliajoin, jotta sain varmistettua, että poni oli kuulolla. Yhtäkkiä poni alkoi pukittelemaan hurjasti, ennen kuin edes huomasin, viiletimme pukkilaukkaa. Tarrasin harjasta kiinni ja yritin torua Monaa. Pukit olivat kyllä ilosta, mutta niin voimakkaita ja korkeita, että selässä pysyminen tuntui vaikealta. Tuntui, että valuin kaulalle ja olin varma, että kohta saisin maistaa kosteaa hiekkaa, mutta poni pysähtyi ja lötsähdin maahan. Nauru kupli sisälläni ja aloin kikattamaan. Näky oli varmasti naurettava, hikinen poni, joka katsoi ratsastajaa, jonka hiukset olivat hiekassa ja nauroi ponin vieressä, maassa.