Hiljan ja Monan päiväkirja

13 + 13v€

Voi pikkuponia ja sen metkuja ♥

18. Maastakäsin juttuja

Näin Rontin, Luton mukavan hoitajan, innoittamana olin päättänyt kokeilla maastakäsintyöskentelyä. Itse en ollut sellaista kauheasti kokeillut, muutaman kerran jos tehnyt talutusharjoituksia. Suhde hevoseen oli tärkeä ja maastakäsintyöskentelyhän edistää sitä. Enemmäkseen olin vain hoitanut ja ratsastanut hoitsujani, joskus talutellut ja ajanut. Tänään Mona pääsisi kaverikseni maastakäsintyöskentelyyn.

Tallille saavuttuani hain Monan tarhasta ja toin pikkutallin hoitoboxille. Tamma jäi seisomaan paikalleen kiltisti, kun lähdin hakemaan ponitamman harjoja. Harjat haettuani, aloin harjaamaan Monaa. Perusteellisen harjauksen lisäksi puhdistin kaviot ja yritin, siis todellakin yritin, selvittää Monan harjaa. Se oli takkuinen ja mahdoton pitää selvänä, koska ponihan asui pihatossa ympäri vuoden.
Irrotin ponin hoitoboxilta ja lähdin taluttamaan ponia kentälle. Siellä ei ollut ketään, joten saimme työskennellä rauhassa. Aloitin ihan vain taluttelemalla ponia ympäriinsä, tein pysähdyksiä ja kaarroksia. Mona oli rauhallinen ja seurasi minua kiltisti. Pysähdykset venyivät hieman, mutta pääasiassa sujuivat hyvin. Jos pysähdys tuli myöhässä peruutin ponia sen verran mitä oli astunut liikaa, tuon asian olin kuullut Rontilta.
- Maastakäsintyöskentelyä, vai? kuului Rontin ääni kentän laidalta. Tyttö nojasi aitaan, kädessään riimunnaru, jonka päässä oli Luto. Tamma katseli herttaisesti ympärilleen. Pysäytin ponin.
- Joo, sä innoitit siihen, vastasin. Rontti naurahti.
- Kiva, mut mä jätän teidät työskentelemään, hän sanoi ja lähti pikkutallille päin.

Sitten siirryin raviin ja tein taas kaarroksia ja pysähdyksiä. Poni innostui joskus ravaamaan hieman liian lujaa, jolloin sai hiljennellä Monaa. Pysähdykset sujuivat ihan hyvin, kun mielestäni oli tullut hyviä pysähdyksiä, lopetin harjoitukset. Silitin ponia ja lähdimme kentältä pois. Vein Monan hoitoboxille ja harjasin vielä kerran läpi, jonka jälkeen vein pihattoon.

Menin vielä talliin ja hain Monan harjapakin. Aloin putsaaman harjoja ja irrotin karvat harjoista. Käärin pintelit uudestaan ja järjestelin pintelit, suojat, putsit ja harjat pakkiin. Löysin pakista myös pienen vihkon, jonka muistin tuoneeni joskus aikoja sitten. Etusivulla luki isoilla kirjaimilla "Mon Chéri", alla muutamia tietoja ponista ja pienen pieni esittely Monan luonteesta. Oikeastaan siinä luki näin: "Mona on maailman paras shetlanninponi, joka on kiltti ja rauhallinen. Tykkää herkuista ja kaikenlaisesta puunauksesta. Mukava ratsastaa ja oikea lämminverinen ajaessa!". Naurahdin tekstille ja käänsin sivua. Siellä oli neljä tulostettua kuvaa Monasta. Yhdessä poni ravaili tarhassa, yhdessä seisoi hoitoboxilla, yksi kuva oli otettu ponin selästä käsin ja viimeinen oli yhteiskuva minusta ja Monasta. Hymyilin leveästi ja Mona söi heinää iloisesti. Seuravaavalla sivulla luki "Hiljan ja Monan päiväkirja". Sen jälkeiset sivut olivat tyhjiä. Aloin kirjoittamaan tästä päivästä Monan kanssa. Kirjoitettuani maastakäsintyöskentelystä laitoin sen harjapakkiin ja laitoin pakin omalle paikalleen. Tyytyväisenä lähdin ulos, varmaan menisin katsomaan olisiko päärakennuksessa Heidin tekemää ruokaa.

Rontti, mä sain maastakäsintyöskentely idean sulta, toivottavasti tää ei vaikuta matkitulta (;

19. Kesäloma alkaa!

Koulut loppuivat ja kesäloma alkoi. Oli sitä kauan odotettu, ei kokeita tai pistareita, ei herätyskellon pirinää aamu kuudelta, ei läksypinoja ja mikä parasta ei kokeisiin lukua! Se oli inhottavaa, vei aikaa ja oli pakollista, jos halusit pärjätä koulussa. Mutta nyt ei ollut huolen häivää mistään koulusta, sillä edessä olisi pitkä ja toivottavasti lämmin kesä, hevosten kanssa.

Pyöräilin tallille tuttuun tapaan. Pihatielle kääntyessäni näin, että hevosia oltiin juuri viemässä laitumille. Ai niin, tänäänhän alkoi laidunkausi ja tuttuun tapaan olin unohtanut sen. Vein pyöräni pikkutallin seinälle ja silloin juuri Rontti tuli luokseni.
- Orit ja ruunat vietiin laitumelle, nyt viedään tammat laitumelle, hän kertoi ja lähdimme hakemaan hoitsujamme. Rontti lähti pikkutalliin hakemaan Lutoa ja minä lähdin pihatolle hakemaan Monaa. Mona seisoi portilla ja tuijotti laitumille päin. Tamma hirnahti ja ravasi portilla.
- Joo, joo, sä pääset kyllä laitsalle, sanoin Monalle. Otin riimunnarun aidalta ja astuin tarhaan. Otin ponitamman kiinni ja portin avattuani lähdin taluttamaan Monaa laitumille päin. Koska emme voineet tuoda kaikkia tammoja samalla tarhaan, niin veimme ensimmäiseksi puolet ja vielä lisää sen jälkeen. Mona pyörähteli innoissaan ja rauhoittelin tammaa. Heidi talutti riehuvaa Shitaa, Rontti tanssahtelevaa Lutoa, minä Monaa, Kasper Oonaa, Siega Ginaa ja muutama muu tyyppi muita hevosia. Kun olimme kaikki laitumella ja portti kiinni, päästimme hevoset irti samaan aikaan. Shita laukkasi pukkilaukkaa ympäri laidunta, Luto perässään, Mona pukitteli paikallaan ja alkoi sitten syömään. Me ihmiset peräännyimme laitumelta ja lähdimme hakemaan lisää hevosia laitumelle.

Hetken päästä kaikki hevoset olivat laitumella ja funnelilaiset olivat katsomassa hevosten menoa. Hevoset olivat jo rauhoittuneet, mutta jaksoivat silti laukkailla hetkisen ennen, kun alkoivat rouskuttamaan tuoretta ruohoa. Siirryin katsomaan orien ja ruunien laidunta. Siellä oli oma ruohonleikkuri Thore.

En halunnut häiritä hoitsujani nyt, kun ne olivat juuri päässyt laitumelle. Ehkä huomenna kävisin hakemassa jomman kumman tamman ja tekisin jotain järkevää. Nyt kuitenkin lähdimme aloittamaan Funnelin vuosisiivousta, ja ensimmäisenä olisi vuorossa yksäritalli!

hupsista, huomasin vasta nyt, että Mona ei ole tällä hetkellä laitsalla, mutta tässä tarinassa se on xD


20. Köpöttelyä maastossa


Olin ilkeä, ainakin Monan mielestä. Raahasin ponin laitumelta pois, Mona pani hanttiin. Kuitenkin vedettyäni ponin laitsalta tallin pihalle mietin, mitä tekisin Monan kanssa. Esteitä? Ei kuuloonkaan tällä säällä! Aurinko paistaa kuumasti ja hiki valuu jo ilman urheilua. Kouluratsastusta? Mona ei kuitenkaan tykkäisi ajatuksesta ja liian raskasta. Maastakäsin työskentelyä? Ponin kanssa tein sitä viimeksikin. Pientä köpöttelyä metsässä? Se kuullosti sopivan helpolta. Eli lähdin kuskaamaan Monaa pikkutallin hoitoboxille ja kiinnitin kiinni siksi aikaa, kun kävin vaihtamassa ylleni ratsastushousut.

Palasin hoitoboxille Monan hoitopakin kera. Avasin pakin ja otin pölyharjan käteeni, aloitin ponin harjauksella. Mona oli todella likainen, pölyä irtosi ja kuivunutta kuraa löytyi joka paikasta. Harjassa oli ruohoa ja yritin selvitellä isoimpia takkuja. Mona seisoi tapansa mukaan paikallaan kuin kivi. Se ei liikauttanut mitään, paitsi häntäänsä silloin tällöin. En ihmettelisi, jos tamma olisi nukkunut.

Mona heräsi unistaan viimeistään, kun astelin varustehuoneesta ponin suitset kädessäni. Poni haisteli suitsiaan hetken ennen, kun varustin ne Monalle. Remmit kiinnitettyäni puin kypärän päähäni ja nappasin käytävältä raipan.

Koska oli kuuma päivä en jaksanut ottaa satulaa. Siten jätin myös saappaat kaappiin ja ratsastin tennareilla. Talutin Monan pihalle ja nousin korokkeelta selkään. Poni oli pyöristynyt hieman, huomasin sen heti selkään noustuani. Eihän tamma ollut laitumella vielä pitkääkään ja oli nyt jo kuin tynnyri. Ohjasin ponin kentälle, sillä ajattelin vähän ottaa tuntumaa tammaan, ennen metsään lähtöä.

Kentällä työskentelikin ratsukko. Siellä seisoi myös muutama este. Heidi oli ratsastamassa ruunikolla tammalla, jonka tunnistin Lutoksi. Ja siellähän se Ronttikin seisoi estetolppien luona. Ratsastin portille ja pysäytin Monan. Rontti tuli avaamaan portin ja tervehti samalla. Tervehdin takaisin ja ratsastin sisään. Heidi laukkasi uralla ja ohjasin Luton noin 90 cm korkealle esteelle. Tamma hyppäsi sulavasti esteen. Heidi taputti tamman kaulaa ja siirtyi käyntiin.
- Moikka! hän huudahti Luton selästä.
- Moi, ajattelin mennä kohta vähäsen maastoileen, selitin Heidille.
- Okei, Heidi vastasi ja alkoi ravailemaan löysillä ohjilla. Luto venytti askeleita ja kaulaansa.

Kävelin hetken ja sitten otin ohjat. Tein muutamia pysähdyksiä ja aloin ravailemaan. Ravasin molempiin suuntiin ja tein samalla kiemuroita ja pysähdyksiä. Tein käynnissä muutamat pohkeenväistötkin, olimme opettaneet Heidin kanssa niitä Monalle. Poni kulki oikein mallikaasti ja kehuin sitä. Nostin vielä laukan ja laukkasin vähän molempiin suuntiin. Mona tuntui energiseltä, mutta pysyi koko ajan avuilla. Ekaan laukannostoon poni vähän pukitti, mutta vain pienesti.

Lähdin kentältä maastoreittejä päin. Ohjasin ponin pienelle polulle, joka kaarteli metsässä. Etenimme Monan kanssa käyntiä, koska polku oli ohut ja siinä oli juuria. Mona katsoi tarkkaan mihin astui ja käveli reippasti. Polku johti hiekkatielle. Tiellä näkyi  kavionjälkiä ja myös kärryjen pyörän jäljet. Täällä selvästi oli menty hevosilla, joko ratsain tai ajaen. Tiellä nostin ravin ja ravasimme rauhallisesti. Mona pärski ja välillä yritti lähteä vipeltämään liian lujaa.

Olin huomannut, että varsinkin ravissa poni yritti joskus lähteä juoksemaan alta. Mutta, kun Mona kulki keskittyneesti tasapainossa, se osasi mennä todella hienosti. Laukka oli vielä vähän sitä sun tätä. Mona laukkasi miten laukkasi, siinä oli vielä paljon tekemistä. Täytyisi opetella säätämään laukkaa ja saada poni kulkemaan kuuliaisemmin. Olihan Mona vielä nuori ja edessä olisi vielä opettaa kouluratsastusliikkeitä, väistön käynnissä Mona jo osasi. Kuten siirtymiset, asetuksen ja taivutuksen ja kaikkea muuta pientä. Myös Mona osasi kulkea oikein, jos se vaan halusi.

Nostin laukan. Mona paineli allani menemään tuhatta ja sataa. Ponin pienet töppöjalat rummuttivat maata ja Monan harja tunkeutui suuhuni. Nautin vauhdin huumasta - tämä oli elämää!

Siirsin käyntiin ja kun Mona kulki oikealla tavalla annoin pitkät ohjat. Tykkäsin palkita hevosen pitkillä ohjilla silloin, kun hevonen kulki hyvin. Katselin maisemia ja tajusinkin missä olimme. Kävelimme tammalaitumen takana. Puiden takaa alkoikin pilkottaa valkoiset lankkuaidat ja aitojen sisällä laudunsi tammoja.

Kävelimme laitumen ympäri ja tulimme Funnelin tietä pitkin tallin pihaan. Nousin selästä pihalla ja talutin ponin hoitoboxille. Riisuin suitset Monalta ja siirryin pesarille pesemään ponin hiet pois. Kuivasin märät läntit hikiviilalla ja sitten kävin hakemassa muutaman kuivan leivän ponille. Mona rouskutti ne tyytyväisenä ja istahdin ponin viereen hetkeksi. Kävin pesemässä suitsien kuolaimet ja vein ne niputettuina paikalleen. Harjailin ponia hetken ja tarkistin, ettei kavioissa ollut kiviä ja että kengät olivat hyvin kiinni. Ponilla oli kengät vain etujaloissa.

Lopuksi talutin Monan laitumelle ja päästin irti. Poni juoksi kauemmas ja alkoi heti syömään. Naurahdin ponille ja menin päärakennukseen, jos vaikka löytäisin Heidin ja joisin lasin vettä. Löysin Heidin ja Rontin päärakennuksesta. He istuivat pöydän äärellä juttelemassa Funnelin kesäleiristä. Olin ilmoittautunut sinne Oonan kanssa ja Rontti Luton kanssa. Istahdin pöytään ja kaadoin itselleni lasin vettä, enne kuin liityin keskusteluun mukaan.

13 + 12 + 14v€
Mä niin rakastan kesää ♥ :'D

21. Reipas ajolenkki

Sade ropisutteli pikkutallin kattoa. Ulkona oli synkkä ja viileä ilma, lämmostä ja auringosta ei ollut tietoakaan. Sade oli vain yltynyt päivän mittaan ja se jatkui edelleen. Istuin pikkutallin sohvalla hevoslehtiä lukien, kun en ollut vielä muutakaan tekemistä keksinyt. Päätin kuitenkin lähteä hakemaan Monaa laitumelta, joten nostin hupparini hupun päähäni ja kävelin ulos tallista.

- Moonaa, huutelin tammalaitumella. Kävelin laitumen keskelle ja katselin ympärilleni. Missä se poni on? Ehdin jo hätääntyä hieman, kunnes näin pienen ruskean poninpalleroisen kävelemässä Jonnan takana.
- No siellähän sinä, lepertelin shetlanninponille ja kävelin sen luo. Mona pysähtyi eteeni ja polvistuin märälle nurmelle. Ratsastushousut kastuivat hieman, mutta en huomannut sitä. Silitin ponin pientä päätä ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Nousin jaloilleni ja lähdin taluttamaan Monaa laitumen porttia kohti sateessa.

Talutin tamman vauhdikkaasti pikkutalliin. Käänsin Monan ympäri hoitoboxilla ja kiinnitin molemmilla puolilla olevat riimunnarut ponin riimuun. Kävelin varustehuoneeseen ja nappasin hyllyltä Monan harjapakin. Menin takaisin ponin luo ja avattuani harjapakin aloin harjaamaan tammaa.

Pian pikkutallin ovi avautui naristen ja Rontti astui sisään.
- Moikka, hän tervehti. - Aika kurja sää ulkona.
- Moi. Joo ei ole kauheasti  kehumista, vastasin ja siirryin Monan toiselle puolelle. Rontti kävi viemässä kassinsa varustehuoneeseen ja lähti sitten hakemaan Lutoa harjaukseen. Puhdistettuani ponin kaviot ja harjattuani tamman kävin katsomassa ikkunasta ulos. Enään ei satanut, mutta ilma oli kuitenkin harmaa. Siinä samassa käännyin ympäri ja lähdin hakemaan Monan valjaita varustehuoneesta.

Palasin ponin luo sen suitset ja valjaat käsissäni. Ronttikin oli jo tullut Luton kanssa talliin ja mennyt tamman karsinaan. Laitoin suitset sivuun ja menin laittamaan valjaita ponille.

Varustettuani Monan kävin hakemassa itselleni vielä kypärän, kunnes irroitin ponin riimunnaruista ja lähdin taluttamaan Monaa ulos. Ulkona ilma oli jo kirkastunut vähäsen. Ilma oli kostea ja tuoksui raikkaalta. Varustin Monalle kärryt perään ja hyppäsin kärryille juuri ennen kun poni lähti kävelemään. Olimme Heidin kanssa jo aiemmin sopineet, että tänään saisin liikuttaa Monan, joten nyt lähdin suoraan metsätielle.

Mona käveli reippaasti ja katseli iloisesti ympärilleen. Istuin kärryilä rennosti ja pidin ohjia käsissäni. Tie oli hiekkaa, mutta sopivan kovaa. Siinä erottui selvästi kavioiden jäljet ja muutamat kärryjen jäljet. Linnut sirkuttivat hiljaa ja kävelimme kaikessa rauhassa tietä pitkin.

Tie kaarti hieman oikealle ja leveni vähän. Maiskautin ja Mona lähti reippaasti raviin. Ravi oli tahdikasta ja reipasta. Monan korvat olivat hörössä eteenpäin, kun se ravasi tietä pitkin. Vauhti meinasi kiihtyä välillä ja joskus jouduin pidättämään tammaa ihan kunnolla. Mona olisi hyvä raviponi, meno haluja sillä ainakin olisi ja se tajusi ravata eikä laukata.

Siirsin käyntiin ja pian tulimme risteykseen. Käänsin oikealle ja tie muuttui ohuemmaksi. Metsä muuttui tiheämmäksi ja synkemmäksi. Kävelimme rauhassa ja kuuntelin metsän ääniä. Lintujen laulua, puiden huminaa ja Monan askeleita.

Saavuimme Funnelin pihaan käynnissä. Nousin kärryiltä ja kävelin ponin vierelle. Taputin sen kaulaa ja menin irroittamaan kärryjä valjaista. Vein kärryt paikoilleen ja sitten talutin ponin pikkutalliin. Ponin kaviot kopisivat lattiaa vasten, kun vein sen hoitoboxille. Avasin suitsien remmit, vedin suitset tamman päästä ja laitoin odottamaan koukkuun. Pujotin riimun Monan päähän ja kiinnitin riimunnarut, jotta poni oli kiinni. Otin valjaat Monalta pois ja irroitin suojat sen jaloista. Suojat laitoin harjapakkiin, valjaat vein paikoilleen ja kävin puhdistamassa ponin suitsien kuolaimet ennen kun vein nekin paikoilleen. Tulin sitten harjaamaan Monaa vielä hetkisen. Poni oli seurallisella tuulella ja nuuhki huppariani koko ajan ja mupelti harjoja. Kerran se kaatoi etujalallaan harjapakin ja menin nostamaan sen pystyyn. Harjauksen ja kavioiden puhdistuksen jälkeen irroitin Monan riimunnaruista ja laitoin tamman oman narun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Vein Monan pihattoon, jossa makoili Jade. Tamma katsoi, kun talutin Monan tarhaan ja päästin irti. Pujahdin pihatosta pois ja katselin tammoja hetken, kunnes lähdin päärakennusta kohti. Sisältä kuuluikin puhetta ja innoissani pompin ovelle.

22. Syksyistä maastoilua

Päivät lyhenivät, ilmat viilenivät. Puiden lehdet tippuivat maahan ja aamulla oli kylmä. Oli selvää, että syksy oli tullut.

Hiekka rahisi kenkiäni vasten kävellesäni Funnelia päi. Katsoin sivu silmällä hevosten loppuun syömiä laitumia ja valkoisia lankkuaitoja joiden päällä oli istuttu kesällä katsomassa hevosia. Koivut olivat tipautelleet lehtiänsä maahan ja ne koristi tien reunoja kauniilla väreillä.

Tie johti Funnelin siistiin ja tuttuun pihaan. Päätin suoraan mennä pihatolle katsomaan onko Mona siellä. Kävelin pihatolle ja näin hopeanrautiaan shetlanninponitamman katselemassa muiden ponien touhuja. Hymyilin itsekseni ja menin pihaton portille. Otin riimunnarun käteeni ja hitaasti menin tarhan puolelle. Seisoin paikallani katselin ponia.
- Mona, kutsuin sitä ja tamma suuntasikin katseensa
minuun ja hetken päästä lähtikin kävelemään luokseni. Kun Mona pysähtyi eteeni kyykistyin ponin eteen ja silitin sen pientä päätä puhellen sille samalla jotain. Kiinnitin riimunnarun riimuun ja avattuani portin lähdin taluttamaan ponia pikkutallia kohti.

Vein Monan hoitoboxille ja kiinnitin molemmilta puolilta kiinni. Hain tamman harjapakin ja sieltä napoasin käteeni harjan ja aloin harjaamaan Monaa puhtaaksi. Ponitamma seisoi tuttuun tapaansa kiltisti paikoillaan ja kun puhdistin etukavioita Mona yritti leikkimielisesti tökkiä minua kumoon.

- Moikka, kuului raikas naisääni ovelta. Katsahdin ovelle ja näin Heidin astuneen sisään.
- Moi, tervehdin kevyesti hymyillen. Heidi kyseli kuulumisiani ja kerroin koulussa olevan kiireistä. Ennen kun Heidi lähti sanoin että menisin Monan kanssa vähän maastoilemaan pian. Heidille se sopi hyvin ja hän kävi vielä silittämässä Monaa kunnes lähti takaisin ulos.

Olin harjannut Monan puhtaaksi ja lähdin hakemaan itselleni kypärää päähän. Tennarini saisivat toimia ratsastuskenkinäni, sillä ajattelin mennä ilman satulaa. Samalla hain myös Monan suitset ja palasin hoitoboxille. Laitoin suitset ponille ja pujotin vielä suojat jalkoihin ennen kun talutin Monan ulos ja nousin selkään. Poni pyörähteli innoissaan pihalla ja ohjasin sen metsätietä päin jossa se hieman rauhoittui ja malttoi mennä käyntiä.

Etenimme reippaassa käynnissä ja käänsin Monan pienemälle polulle. Jatkoimme vielä hetken käynnissä, sitten otin ohjia paremmin tuntumalle ja annoin hieman pohkeita. Mona siirtyi reippaasti raviin. Välillä poni tarjosi turhan reipasta ravia ja tein muutama ravi-käynti siirtymisen väliin. Aikamme ravailtuamme siirsin käyntiin.

Katselin maisemia rauhassa ja kuuntelin luonnon ääniä. Puut humisivat, Mona pärskähteli ja välillä joku lintu lauloi hetkisen. Roikotin jalkojani rennosti ja pidin ohjat puoliksi tuntumalla, raippa vasemmassa kädessä.

Käänsin Monan ympäri ja lähdimme samaa tietä takaisin tallia kohti. Menimme suurimmaksi osaksi käyntiä, mutta välillä otimme muutaman ravipätkän.

Kun pääsimme takaisin tallille ohjasin Monan vielä kentälle. Maastolenkki ei ollut kovin pitkä eikä raskas niin ajattelin ratsastaa hetken vielä kentällä. Kentällä ei ollut ketään, joten saisimme mennä aivan rauhassa. Otin ohjat kunnolla tuntumalle. Tein voltteja ravissa ja hain ponilta rentoa ravia. Ravi kun meinasi olla tikittävää, mutta hetkisen mentyämme Mona alkoi kulkea jo paremmin.

Vaihdoin suuntaa ja aloin tekemään laukannostoja. Nostin laukan suoralla uralla ja laukkasin pienen pätkän, kunnes siirsin raviin. Sitten vielä laukkasin kenttää ympäri muutaman kierroksen ja siirsin käyntiin. Otin vielä muutamat väistöt loppun, jotka eivät meinanneet sujua lainkaan kun poni ei jostain syystä vain halunnut väistää. Topakasti käskemällä Mona kuitenkin väisti ihan kivasti ja sitten annoin pitkät ohjat.

Mentyäni loppukäynnit tulin selästä alas ja lähdin ihan tyytyväisenä taluttamaan Monaa pikkutalliin. Laitoin Monan taas kiinni hoitoboxille ja otettuani suitset pois harjasin ponin ja puhdistin kaviot. Istahdin ponin viereen maahan ja samalla Rontti astelti varustehuoneesta.
- Moi, tervehin häntä istualteni.
- Moi, Rontti vastasi rennosti ja pysähtyi. -Mites menee?

Juttelimme Rontin kanssa hetkisen kunnes vein tavarat paikoilleen ja lähdin viemään Monaa pihattoo. Poni vaikutti tyytyväiseltä ja kun päästin sen vapaaksi pihaton tarhassa se meni heti ensimmäiseksi piehtaroimaan ja sen harja meni sotkuun ja karvapeite hiekkaan. Jätin riimunnarun aidalle ja lähdin käymään vielä yksäritallissa katsomassa Ginaa kunnes lähtisin bussipysäkille.

Kirjoitin tarinan puhelimella niin kirjoitusvirheitä voi löytyä paljonkin. Anteeksi tosi paljon kun olen ollut näin epäaktiivinen hoitaja :/

23. Juoksutusta

Hämärsi hieman. Tuuli ja satoikin. Ei mikään kiva sää. Puinkin kenkien alle mummon neulomat villasukat, takkin alle laitoin paksun hupparin ja päähäni etsin pipon, ennen kun nappasin eteisen pöydältä avaimet ja huikkasin heipat porukoille. Avasin oven ja suljin sen perässäni, kun astuin raikkaaseen ulkoilmaan. Olin koko päivän ollut linnoittautuneena sisälle ja nyt oli korkea aika mennä ulos.

Napsautin pyöräni lukon auki, vedin sen pyörätelineestä. Hyppäsin satulaan ja lähdin polkemaan tallia kohti. Olisinhan voinut mennä bussilla, koska ilma ei ollut kovin hyvä, mutta ajattelin nyt vähän urheilla.

Kaarsin Funnelin mutaiseen pihaan. Ohjasin pyöräni parkkipaikan viereiselle pyörätelineelle. Hyppäsin Joponi satulasta ja nostin sen renkaan telineeseen. Napsautin lukon huolellisesti kiinni ja lähdin kävelemään pihatolle.

Pihatolla otin Monan vaaleanpunaisen riimunnarun käteeni ja pujahdin tarhan puolelle.
- Monaa, kutsuin tammaa ja Mona, joka oli kääritty vaaleanpunaiseen sadeloimeen, lähti tulemaan minua kohti.

Vietyäni Monan pikkutallin pesupaikalle avasin loimen soljet ja vedin sen pois tamman päältä. Vein loimen saman tien kuivumaan ja hain myös Monan harjapakin samalla. Jätin pakin kauemmaksi pesuboxista ettei se kastuisi, kun pesisin Monan kuraiset jalat. Avasin vesiletkun ja odotin, että vesi oli sopivan lämmintä ja aloin pesemään Monan jalkoja. Poni käyttäytyi rauhallisesti. Ensiksi se vähän katseli letkua ihmeissään ja nosteli jalkojaan, kun suihkuttelin niitä.

Kun Monan jalat olivat puhtaat niin aloin harjaamaan tammaa. Putsasin myös kaviot ja yritin selvittää ponin takkuista harjaa, joka oli kyllä aivan mahdotonta. Mona taas seisoi tyytyväisenä nauttien siitä, että sitä harjattiin. Lopuksi vielä rapsuttelin tammaa hetkisen.

Menin etsimään ponikokoisia juoksutusvermeitä. Olin kuullut, että tallilta löytyisi kapsoni ja sivuohjat. Etsin niitä varustehuoneesta, mutta en löytänyt. Meinasin jo perua ajatukseni juoksuttamisesta, kunnes kuulin käytävältä kolinaa.

Vikkelästi menin käytävään ja näinkin Kasperin, joka kärräsi kottikärryjä Luton karsinaan.
- Moro, poika huikkasi tuttuun tapaansa ja alkoi nostelemaan lantaa kärryihin.
- Moi. Et sattus tietään missä ponikokoset sivuohjat ja kapsoni on? Mä muistelin, et tääl ois sellaset,mut en löydä mistään.
- Aajoo. Ne voi olla yksäritallissa, kun pesin ne just eilen niin jätin ne sinne kuivuun. Eli ne on yksäritallin varustehuonees, Kasper vastasi.
- Okei. Sä voit varmaan kattoo Monaa sillä aikaa, kun käyn hakee ne?
- Jep.

Löysinkin kapsonin ja sivuohjat sieltä missä Kasper kertoi niiden olevan. Nappasin ne mukaani ja kävelin takaisin pikkutalliin.

Varustin Monalle satulan selkään ja kapsonin päähän. Laitoin sivuohjat paikoilleen sopivan löysälle ja kysyin vielä Kasperilta olihan ne oikein. Hain vielä itselleni kypärän ja Monalle juoksutusliinan ja pitkän raipan ennen, kun talutin ponin ulos. Päätin mennä maneesiin, koska kenttä oli aika mutainen ja olin juuri pessyt Monan jalat.

Ohjasin Monan menemään isoa ympyrää käynnissä. Tamma käveli muutaman kierroksen, kunnes maiskutin ja Mona siirtyi raviin. Tamma ravasi reippaasti ja katsoin, että ympyrä oli hyvä ja vauhti pysyi. Vaihdoin suunnan jossain vaiheessa ja Mona kulki tähänkin suuntaan oikein mallikkaasti.

Käskin Monan laukkaan ja poni siirtyi keinuvasti laukkaan. Väliin tamma heitti pienen pukin, mutta jatkoi menoaan. Otin laukkaa vielä toiseenkin suuntaan.

Juoksutin tammaa noin 15 minuuttia yhteensä. Ajattelin, että se riitti oikein hyvin ja sitten kävelin loppuun muutaman kierroksen maneesin ympäri.

Talutin tamman maneesista talliin ja vein hoitoboxille. Purin Monalta varusteet ja vein ne omille paikoilleen. Laitoin myös kypäräni kaappiini. Palasin sitten vielä Monan luo ja harjasin läpi. Katsoin ettei kavioissa ollut mitään kiviä ja sitten hain sadeloimen ja laitoin sen ponille. Irrotin ponin riimunnaruista ja otin sen oman narkin käteeni ja laiton riimuun. Talutin Monan pihaton tarhaan ja jätin riimunnarun aidalle. Kävin vielä päärakennuksessa katsomassa olisiko siellä ollut ketään, mutta ei ollut, joten join nopeasti lasillisen vettä ja menin ulos.

Oli jo aivan pimeää ja kellokin oli jo paljon, joten päätin lähteä kotiin. Menin pyörätelineelle, jossa Joponi odotteli minua. Otin avaimen taskustani, avasin lukon ja nostin pyörän telineestä pois. Kuivasin takkini hihalla märkää penkkiä ja sitten lähdin pyöräilemään.

Kääntyessäni pois Funneliin johtavalta tieltä, jota reunustivat lehdettömät koivut, puhalsin ja eteeni muodostui vaalea pilvi, joka katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Talvi oli tulossa.

Nyt tuli muuten mieleen, että ratsastanko Monalla liian usein? Tosi useasti olen ratsastellut, mutta nyt keksin toisenlaisen liikuttamismuodon.

24. Maastoreissu Pantsun kanssa

Valkoinen lumi, joka oli peittänyt maan ja puiden oksat suli pois, kun lämpötila nousi plussan puolelle. Kaikkialla oli märkää ja kun yöllä oli pakkasta, olivat tiet kuin luistinratoja. Emme ehkä saisikaan valkoista joulua.

Avasin pikkutallin varustehuoneen oven ja laahustin sisään. Tiputin laukkuni lattialle kaappini eteen ja rojahdin sohvalle. Huoneessa olivat myös Pantsu ja Sussu.
- Moro, tervehdin tyttöjä.
- Moi, he vastasivat yhteen ääneen. Pantsu lueskeli hevoslehtiä mietteliään näköisenä ja Sussu istui tuolilla putsaamassa jonkun suitsia.
- Mitä te aiotte tehä tänään? Aattelin et vois olla kiva käyä joku maastolenkki yhessä vaikka, Pantsu ehdotti meille.
- Ois kiva, mut mun pitää jo lähtee kohta kun huomenna on parit kokeet joihon pitää kerrata, Sussu vastasi harmistuneen kuuloisena. Pantsu nyökkäsi hiljaa ja katsoi sitten minuun
- No mä voisin tulla sun seuraks, vastasin tytölle. Näin hänen kasvoillaan innostuneen ilmeen.
-  Okei! Monelt lähettäs?
-  Mennäänks laittaa hevoset kuntoo nyt ja lähetää sit? Ehdotin.
- Käy.

Lähdimme samoin tein hakemaan hevosia harjattavaksi. Sanoimme Sussulle heipat ensin ja sitten minä menin hakemaan Monaa pihatolta ja Pantsu lähti Oonan tarhalle. Kävelin reippaasti pihatolle ja nappasin vaaleanpunaisen riimunnarun käteeni.
- Monaa, kutsuin ponia ja vihlasin hieman. Shetlanninponin katse kääntyi minuun, kun menin tarhan sisäpuolelle. Maiskutin ja poni lähti kävelemään hitaasti luokseni. Odotin, että tamma tuli eteeni ja napsautin riimunnarun riimuun kiinni. Talutin Monan portille ja avasin sen. Käänsin ponin tarhasta pois ja laitoin portin huolellisesti kiinni.

Vein Monan pikkutalliin hoitoboxille kuten yleensäkkin. Riisuin ponilta loimen ja vein sen kuivaushuoneeseen. Samalla hain harjapakin varustehuoneesta ja samalla Pantsu toi Oonan talliin. Avasin pakin ja etsin sieltä ensin sopivan harjan, jolla harjasin Monan läpi. Sitten otin kaviokoukun ja putsasin kaviot, joissa olikin tavaraa.

Kun olin hoitanut Monan niin menin vaihtamaan itselleni saappaat jalkaan ja hain kypärän päähän. Sitten otin Monan satulan ja suitset käsiini. Kannoin ne hoitoboxille ja ensimmäiseksi varustin satulan. Laskin satulan ponin selkään ja asetin oikeaan kohtaan. Jätin satulavyön aika löysälle ja sitten siirsin Monan riimun kaulalle. Nappasin suitset käsiini ja lämmitin kuolaimia ennen kun tarjosin niitä ponille. Mona napppasi ne kiltisti heti ja laitoin niskaremmin korvien taa. Asettelin paksun harjan järkevästi ja laitoin soljet kiinni. Viimeisenä laitoin suojat ponin jalkoihin.

Olimme Pantsun kanssa suunnilleen samaan aikaan valmiita. Laitoin jalustimet sopivan pituisiksi jo tallissa. Talutimme ratsumme ulos tallista peräkkäin ja nousimme selkään pihalla. Kiristin vyötä lisää ettei satula keikahtaisi kesken ratsastuksen.

Koska Pantsu ei tuntenut Funnelin maastoja ollenkaan minä päätin reitin. Näytin tallin pihalla tytölle muutamia teitä ja polkuja, joista lähti kivoja maastoreittejä.  Tällä kertaa me lähdettiin ensiksi Funnelin tietä pitkin, joka piti mennä hyvin varovaisesti. Sitten ylitimme tien ja eteemme tuli hiekkatie, joka nyt oli kuitenkin loskan peitossa. Etenimme rauhallisessa käynnissä löysin ohjin jutellen niitä näitä.

Ilma oli kostea ja märkä. Alkoi jo pimetä, mutta onneksi olimme molemmat varustaneet hevosille ja itsellemme heijastimia. Käännyimme seuraavassa risteyksessä oikealle ja jatkoimme edelleen käynnissä, koska tie oli sen verran huonossa kunnossa ravaamiseen.

- Tässä tää tie on ihan hyvässä kunnossa, niin voidaan ravata, huomasin ja sanoin Pantsulle.
- Juu, Pantsu vastasi ja keräilimme ohjat tuntumalle. Tie ei ollut kovin leveä, joten menimme peräkkäin. Oona edellä. Pantsu nosti rauhallisen ravin ja minä myös. Ravasimme hetkisen ja hevoset pärskähtelivät.

Siirryimme raviin, kun tulimme seuraavaan risteykseen. Jatkoimme sitten käynnissä loppumatka, koska tien kunto. Oikaisimme metsäpolkua pitkin, joka ei ollut ehkä paras vaihtoehto. Olin mennyt siitä viimeksi kesällä ja nyt polku oli aivan erinlainen. Jos olisimme jatkaneet tiellä olisimme varmaan olleet nopeammin Funnelissa.

- Mietin, että voitasko ratsastaa hetki vielä maneesissa, kun ei ravattu kun kerran? Pantsu kysyi.
- Joo, hyvä idea, vastasin. Ratsastimme Funnelin maneesin eteen. Nousin selästä ja avasin maneesin oven viheltäen samalla. Heidi olikin ratsastamassa Shitalla siellä. Avasin ovea niin, että Pantsu sai ratsastettua sisään ja talutin Monankin maneesin. Suljin oven vielä ja nousin selkään.

Otin heti ohjat tuntumalle ja tein käynnissä molempiin suuntiin muutamat käyntiväistöt. Mona oli hieman laiskalla tuulella ja sainkin käskeä sitä eteen. Varmaan tamma luuli, että pääsisi jo sisään, mutta joutuikin vielä töihin. Ravasin kevyttä ravia ja tein samalla ympyröitä. Mona yritti luistaa töistä, mutta ratsastin tammaa päättäväisesti. Jouduin tekemään paljon ympyröitä, että Mona taipui rehellisesti sisäpohkeen ympäri. Samalla poni alkoilin tulemaan perääantoon ja polkemaan takajaloilla paremmin alle. Kehuin tammaa ja aloitin sitten laukkaamisen. Menimme rentoa laukkaa ensin hetken ja sitten aloin kokoamaan ponia ja Mona kokosi laukka hienosti. Taputin tammaa kaulalle ja pyysin vielä normaalia laukkaa.

Lopuksi ravailin muutaman kierroksen rennosti, kunnes siirsin käyntiin ja annoin ohjien valua pidemmiksi.

Ratsastelun jälkeen veimme ratsumme pikkutalliin. Purin ensin varusteet Monalta ja harjasin sitten läpi pikaisesti. Hain kuivaushuoneesta kuivan fleeceloimen Monalle, koska tamma oli hikinen. Heitin loimen selkään ja menin vaihtamaan omat varusteeni. Kaivoin laukustani pipareita ja menin mutustelemaan niitä Monan luo. Syödessäni pipareita putsasin samalla Monan harjoista karvoja pois. Tamma näytti kiinnostuvan eväistäni ja annoin Monan maistaa pientä piparin palaa. Se nappasi sen suuhunsa ja heilutteli päätän syödessään. Lopuksi se irvisti hieman ja en voinut olla nauramatta.
- Oot sä kyllä ihan hupsu poni!

Riisuin Monalta loimen pois ja tamma olikin jo kuiva. Vein loimen kuivaushuoneeseen ja samalla laitoin harjapakin paikoilleen. Keräsin kamani kaappiini ja tallilaukkuni heitin olalle. Hain tammalle sadeloimen ja puin sen Monalle. Sitten irrotin ponin hoitoboxinriimunnaruista, napsautin Monan oman narun sen riimuun ja talutin väsyneen tamman pihattoon.

Lähdimme Pantsun kanssa kävelemään bussipysäkille. Taivaalla loisti kirkkaita tähtiä ja jäimme Funnelin tielle etsimään erilaisia tähtikuvioita taivaalta. Kuulimme bussin ääniä ja Pantsu huudahti:
- Hei bussi on tuolla!
Lähdimme äkkiä juoksemaan jäistä tietä pitkin. Emme onneksi kaatuneet ja bussikuski huomasi meidät ja odotti, että kerkesimme kyytiin. Hengästyneinä istuimme tyhjään bussiin vastapäisille paikoille. Virnistimme toisillemme ja laskin tallikassini viereiselle penkille. Bussi nytkähti käyntiin ja aloitimme Pantsun kanssa juttelemaan tallireissusta.

Vielä kuva maastoreissun jälkeisestä ratsastuksesta maneesissa.

Linkki kuvaan

Tasan vuosi sitten olin alkanut hoitaa Monaa. Nyt siis olen toiminut tuon pienen ponitamman hoitajana jo vuoden! Oltiin käyty yhdessä maastoilemassa kärryillä, satulalla tai ilman, menty koulua ja esteitä ja mikä parasta, olin saanut kouluttaa Monaa. Mona on upea shetlanninponi ja on ilo saada hoitaa sitä edelleen.

Hilja ja Mona 1 v !

25. Pakkaspäivän talleilua

Pieni vaaleaharjainen shetlanninponi seisoi kuin patsas tarhan nurkassa. Sen vaaleanpunainen loimi oli lumen peitossa ja märkä harja suojasi kaulaa kylmältä viimalta. Maassa oli parikymmentä senttiä lunta ja koko ajan taivaalta tuprutti lisää. Pakkasta oli ainakin 15 astetta ja tuuli teki siitä vielä purevamman.

Paksuissa toppavaatteissa oli vaikea kävellä, mutta ainakaan ei palellut. Nappasin lankkuaidalta riimunnarun ja pujahdin tarhan puolelle. Vislasin kevyesti ja poni valpastui. Sen pää kääntyi ja hetken mietyttyään lähti talsimaan luokseni. Napsautin riimunnarun riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan Monaa porttia kohti, josta jatkoimme matkaa pikkutallia.

- Ulkona on kyllä aikamoinen myräkkä, tokaisi Sussu. Vaaleahiuksinen tyttö harjasi Epsua tamman karsinassa.
- Niimpä, vastasin hänelle. Olin tuonut Monan hoitoboxille harjattavaksi. Tallin nurkissa vinkui tuuli. Aamulla oli ollut aurinkoista ja taivas pilvetön. Pimeän tultua alkoi satamaan lunta ja se ei lakannut vieläkään.

Harjasin Monaa pitkään ja huolellisesti. Sitten varustin ponitammalle pelkästään suitset päähän ja suojat etu- ja takajalkoihin, Itselleni laitoin kypärän päähän, mutta jalkoihin jätin tennarit, kun menisin ilman satulaa. Riisuin Monalta riimun ja nappasin ohjat käteeni. Lähdin taluttamaan ponia lumisen pihan halki maneesiin.

Talutettuani Monan maneesiin, suljin oven kiinni ja hyppäsin selkään ketterästi. Annoin pohjetta ja poni siirtyi käyntiin. Maneesissa olikin tänään enemmän porukkaa, kun yleensä. Heidi jonkun minulle tuntemattoman hevosen kanssa, Jake ja hänen poninsa, Sussu ja Dome ja minä. 4 siis yhteensä. Eihän se edes paljoa mutta sai katsoa tarkemmin minne ratsasti.

Kävelimme ponin kanssa alkuun reippaat alkukäynnit ja sitten vasta keräilin ohjia tuntumalle. Otin ravia ja lämmittelin Monaa isoilla ympyröillä ja kaarilla molempiin suuntiin. Poni oli oli tahmea liikkumaan ja sitä saikin käskeä paljon eteenpäin. Mona alkoi liikkumaan vähän paremmim ravailun jälkeen ja aloitin verkkaamisen laukassa siinä toivossa, että poni vähän innostuisi. Aloitin laukkaamalla pääty-ympyrällä rentoa laukkaa molempiin suuntiin. Edelleen Mona oli tahmea ja laukka meinasi tippua raville useaan otteeseen.

Kun poni oli jo lämmennyy jonkin verran hidastin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Katselin samalla muita ratsukoita. Heidi ratsasti ratsullaan taitavasti saaden sen kulkemaan kuuliaisesti hienolla liikkeellä. Hevonen oli ruunikko, aika korkea ja ryhdikkään näköinen. Jake treenasi ahkerasti raviväistöjä väri ponillaan. Sussu ja Dome menivät myös käyntiä pitkin ohjin. Poni katseli kiinnostuneena ympärilleen.

Otettuani ohjat tuntumalle harjoittelin ravissa avotaivutuksia ja laukka-käynti siirtymisiä. Nyt huolehdin, ettei poni jäänyt hidastelemaan ja keskityin myös omaan istuntaani. Välillä ranteet tuuppasivat mennä kierteelle ja katse harhailla maahan. Loppuun Mona kulkikin jo omalla moottorilla ja tuli onnistuneita pätkiä joihin oli hyvä lopettaa. Annoin pitkät ohjat ja taputtelin ponia paljon. Mona pärskähti tyytyväisesti. Katsoin kelloa joka näytti puoli seitsemän. Olin ratsastanut noin puoli tuntia, kun hyppäsin selästä alas. Nostin ohjat kaulalta ja talutin ponin maneesin ovelle. Muut olivat jo lähteneet maneesista, joten viimeisenä sammutin valot ja lähdin pois. Suljin oven huolellisesti perässäni ja talutin ponin lumisen pihan halki talliin. Vein sen tyhjälle hoitoboxille ja aloin riisumaan Monalta varusteita. Poni oli hionnut hieman, joten kävin hakemassa fleeceloimen ja heitin sen hetkeksi Monalle selkään.

Jätin ponin seisomaan hoitoboxille ja kävelin varustehuonetta päin. Kuulin iloista puheensorinaa oven takaa ja avasin oven. Näin Sussun ja jonkun vallanneen sohvan. Joku nojasi pöytää vasten hörppien lämmintä juotavaa. Moikkasimme ja aloin vaihtamaan varusteitani pois. Riisuin ratsastustoppahousut, vaihdoin kengät ja otin kypärän pois kuunnellen muiden keskustelua.
- Epsu säikähti tietenkin ja ihmettelen vieläkin miten pysyin niissä loikissa mukana, Sussu selitti ja viittoi käsillään jotain epämääräistä. Tytöt naurahtivat ja hekin kertoivat omia läheltä piti tilanteitaan. Avasin takin vetoketjun ja napsautin kaappini kiinni. Otin muutaman askeleen ja istahdin vapaalle tuolille.
- Haluutko sä kaakaota, Hilja? kysyi llskwkd. Pöydällä oli korkea höyryävä termospullo ja vieressä erivärisiä mukeja.
- Juu, voisin mä ottaa.
kskdkwkd kaatoi punaiseen mukiin kuumaa kaakaota ja ojenti.
- Kiitti.
Muki lämmitti sormia mukavasti ja höyry nousi ilmaan. Kaakaon tuoksu valtasi huoneen höpötellessäme niitä näitä.

Puolen tunnin kuluttua nousin tuolilta. Sanoin muille heipat, pengoin kevyen tallikassini kaapista ja hain ulkoloimen Monalle. Kävelin käytävälle ja näinkin Monan seisomassa paikallaan hamuamassa riimunnarua. Jätin kassin maahan ja vaihdoin fleeceloimen ulkoloimeen. Vein fleecen paikoilleen ja sitten napsautin ponin irti riimunnaruista ja kiinnitin tilalle Monan oman narun. Poni käveli reippaasti pienillä askeleillaan perässäni ulos tallista pihaton luokse. Avasin portin ja vein Monan sisään. Napsautin riimunnarun riimusta ja pujahdin tarhasta pois. Shetlanninponi lähti ravaaman ympäri tarhaa ja hirnahti. Pihaton suojista ulos asteli toinen pihaton asukki. Ponit oleskelivat hetken ulkona, kunnes kävelivät pihattoon suojaan kylmältä viimalta. Minä hain tallikassin sisältä ja lähdin kävelemään bussipysäkkiä kohti. Lunta tuprutti edelleen ja viima sai naaman palelemaan.

Ai kamala, miten kauan sitten oon kommentoinu viimeks :'D Mut ihanan tasaisesti hyviä tarinoita oot taas saanu aikaseks, viimisimmässä oli pari kirjotusvirhettä, mutta eivät haitanneet lukemista.

12 + 12 + 13 + 14 + 14v€