Sussun päiväkirja

Tänne Sussu siis kirjoittelee päivistä hevostensa kanssa. Alla lyhyt esittely tästä itsepäisestä punapäästä ja hänen hevosistaan. 

Ratsuponiori Domen's Line (sivut), on jääräpäinen poni, jota kuvaa täydellisesti lausahdus "Dynamiittipötkö neljällä jalalla, ponin aivoilla ja suurella sydämmellä". Ponin kanssa Sussulla ei ole enään mitään suuria tavoitteita, sillä Domen kanssa on jo melko paljon kilpailtukkin. Domen Sussu osti itse Funnelin pääjehulta, Heidiltä.
Domen varusteet ovat sinisiä.

Vuonohevostamma Zerma Siw (sivut), tutummin Siwwe on asunut Funnelissa syntymästään asti. Ennen sen emä Juliakin asui samalla tallilla, mutta nyt se muutti pois ja vain Siwwe jäi. Siwwe on ylirohkea ja energinen ikiliikkuja joka kuitenkin pitää ihmisistä todella paljon. 

Oldenburgtamma Winkelkrone (sivut), tutummin Kakru on kahdenksanvuotias monitoimihevonen. Kakru on parhaimmillaan kouluradoilla, mutta se toimii myös rataesteillä, sekä maastoesteillä. Kakru on vaikea ratsu, jonka kanssa Sussu pyrkii pääsemään pitkälle kilparadoilla.

Susanna, tutummin vain Sussu on 19vuotias lyhyehkö neitokainen, joka rakastaa hevosia ja poneja. Isot hevoset ovat neitokaisen mieleen siinä missä pikkuponitkin. Sussu on melko hiljainen, mutta lähteehän hänestä ääntäkin. Tyttönen on melko kova riiteliä vanhempiensa kanssa, mutta ollaanhan sitä välillä ihan kilttikin. Sussuun on helppo tutustua ja hänestä saa usein pitkäaikaisenkin kaverin. Hiukset tällä neidolla ovat punertaviksi värjätyt ja melko lyhyet sekä melko suorat hiukset. Sussun hiukset ovat varsin pörröiset ja usein ne ovatkin tytön silmillä. 
Sussu on melkoinen varusteratsastaja ja haluaa aina vaatetuksensa sopivan hevosen varusteisiin. Housujen väri vaihtelee, mutta nahkaiset ratsastussaappaat on yleensä aina jalassa.

Jonna palkittiin YLA3 palkinnolla Maaliskuun YLA-tilaisuudessa:)

Purkki tallusteli kevätauringossa minun perässäni kentälle. Poni olisi halunnut mennä takaisin syömään ja kiskaisi ohjia kovasti. Sain pidettyä ohjat onneksi kädessäni. Toruin Purkkia tämän käytöksestä ja käänsin sen keskikentälle. Taputin ponin selkää, josta irtosi vieläkin pölyä. Musta karva muutui vaaleammaksi. Pyyhkäisin kädelläni ponin selkää ja käteni oli aivan pölyinen. Pomppasin Purkin selkään ja pyysin tätä liikkeeseen. Poni vänkläsi hetken ennenkuin sain ohjat kunnolla käteen ja pyysin tätä liikkumaan kunnolla.
Alkuverkkojen jälkeen aloin ottamaan pieniä ravipätkiä. En uskaltanut ravata ihan kunnolla vielä,koska oli pitkä aika viime ratsastuksesta ja minulla ei ollut satulaa. Teimme pysähdyksiä samalla ravipätkien kanssa. Lähdimme tekemään Purkin kanssa kahdeksikkoa ravissa. Tämä hetken mietti, että tottelisiko vai ei. Pienillä pohjeavuilla kuitenkin poni päätti helpomman ratkaisun ja liikkui kunnolla. Kosteahkoon hiekkaan jäi Purkin kavion jäljet näkymään jatehtävän ura.
Riisuessani Purkilta varusteita kehuin kokoajan Sussulle, että kuinka hienosti poni meni tänään ja kuina se taipui hyvin kahdeksikolla. Silittelin Purkkia kaulasta ja kävin hakemassa sille kuivaleipäpalan. Poni rouskutti leivänkappaleen tyytyväisenä sillä aikaa kun laitoin sille loimen päälle.

06.06.2013



Domelle rakennekuva. Laitumella napsisin herrasta muutamia kuvia ja tämän jälkeen käytiin kentällä vetämässä rennot koulutreenit. Dome toimi hienosti, vaikka hieman se sähelsi omaan tuttuun tapaansa.

- Sussu

11.07.2013

Tänään hevosten liikuttelu alkoikin jo hyvissä ajoin. Ensimmäisenä oli vuorossa Dome. Olin varautunut että vaatteet ovat sävyyn, joten Dome oli hyvä mennä ensin, sillä minulla sattui olemaan tummansininen hieman lämpimämpi takki. Ulkona oli vielä varsin viileää, joten takki tuli tarpeeseen. Domen kanssa mentiin kunnon kouluvääntöjö uudella koulusatulallamme. Paikkapaikoin meno saattoikin näyttää siistiltä ja hallitulta, mutta sitä se ei todellakaan ollut.


Dome :3

Seuraavana ratsastin Purkin kanssa pellolla. Lämmin takki vaihtui vaaleansiniseen huppariin. Purkin kanssa mentiin ilman satulaa ja otettiin enimmäkseen vain rentoja ravipätkiä ja laukkaspurtteja. Pukeiltakaan ei säästytty ja kerran meinasin lentääkkin naama edellä pöpelikköön.


Purkkipoika :3

Viimeisenä olikin Epsu, jonka kanssa päätinkin sitten hypätä, kun neidillä kerran esteitäkin nykyään kilpailen. Tamma hyppäsi hyvin ja kunnon ilmavaralla. Tehtävinä toimi laukan vaihtaminen esteellä ja jumppasarja. Laukanvaihdot Epsu teki hienosti, mutta jumppasarjalla kompuroitiin ensimmäisillä yrityksillä, mutta saatiinhan sekin sitten menemään.


Epsulla ratsastaessani tosiaan oli jo niin lämmin, että topilla pärjäsi

- Sussu

07.10.2013



Hyvää syksyä koko Funnelin porukalle<3

- Sussu ja ponipoppoo

15.10.2013 Kesämuisteluita


Purkin kanssa ollaan menty paljon ilman satulaa rennosti. Shettispojalla kaikki on hyvin ja ollaan kisattukkin melko paljon.


Dome on opetellut poseeraamaan varsin hehkeästi


Epsun kanssa ollaan treenattu ja kisattu koulua ja esteitä.

- Sussu

// nuo kuvat on kyllä niiiiiin syvältä revitty että... x)

28.10.2013 Hulluko? Ehei!

"Nyt Purkki prkl!!", karjun pukittavalle shettisruunalleni. Tänään ponilla vaikuttaa olevan erityisen huono päivä, sillä ratsastuksesta ei tunnu tulevan mitään. Muutenkin ratsastaminen tällä pyöreällä pikkuponilla on jäänyt hieman vähemmälle, sillä olen innostunut kilpailemaan Purkin kanssa raveissa. On tullut jo voitettua ihan rahaakin hieman. Meidän huikea voittosumma on 295v€. Olen ylpeä ponistani, sillä se on todellakin näyttänyt missä lajeissa se loistaa. Olemme menestyneet Purkin kanssa niin koulukentillä, sekä este- ja raviradoilla.
Tosiaan, takaisin tähän päivään. Päätin pitkästä aikaa ratsastaa Purkin kunnolla läpi satulan kanssa, mutta poni olikin toisissa aikeissa. Heti selkään päästyäni se vain jumitti paikallaan. Vasta kunnon lätkäisy ahterille tuntui herättäneen ponin. Silloin oli sitten singahdettu täyttä höyryä eteenpäin. Ravissa olin saanut tehdä reilusti töitä että Purkin liikkuminen näytti joltain muultakin kuin lyllertävältä mursulta. Laukoissa Purkki kuitenkin virkistyi ja alkoi rodeoesitys. Monien rodeoiden jälkeen tatitin edelleen tänttäröivän ponini selässä ja tuo selvästikkin alkoi ymmärtää, etten luovuta vaikka se mitä tekisi. Lopulta komennan reippaan laukan ja käännän Purkin keskiympyrälle. Pidän kädet mahdollisimman ylhäällä pukkien varalta ja pohkeet tiukasti Purkin pörheissä kyljissä. Lopultakin poni alkaa myödätä eteen alas ja meno näyttää jo hallitulta. Hidastan sitten raviin ja kehun Purkkia kovaan ääneen. Hetken jo mietin onki ponini täysin hullu, mutta selvästikkin siinä piili edelleen hieno kouluponi, jonka siitä olen koulinut tämän vuoden aikana.

Ratsastuksen jälkeen laskeudun Purkin selästä alas ja talutan ponin talliin. Hoidan purkin aina pikkutallin puolella, sillä säilön sen varusteita samassa paikkaa kuin Epsun ja Domenkin. Kiinnitän ponin harjaushuoneeseen ja nappaan siltä suitset pois sujauttaen riimun tilalle. Klipsautan riimun pikalukon kiinni ja ripustan suitset seinässä olevaan koukkuun. Nappaan Purkilta satulan pois ja lasken sen satulatelineen päälle. Purkki seurailee minua uteliaasti katseellaan ja seisoskelee aloillaan leputtaen toista takastaan. Nyt poni on selvästikkin tyytyväinen, eikä sillä ole enään tarvetta sähellellä turhia. Nappaan harjapakista juuriharjan ja alan jynssätä Purkin hikistä karvaa. Tarkistan vielä jalat ja taputan sitten Purkin kaulaa. Poni on kyllä sellainen mussukka, vaikka välillä suorastaan sietämätön. Purkki töytäisee minua kevyesti turvallaan. Naurahdan pienesti ja huomaan samassa tallin oven avautuvan. Sisään astelee Kasper, joka taluttaa perässään Lutoa.
"Moi", huikkaan pirteästi.
"Moi. Mitens teillä meni?" Poika kysyy hymyillen pienesti.
"Nojaa. Mitens sen nyt ottaa. Perus Purkki", naurahdan ja taputan ponini kaulaa. "Ratsastamaan menossa?" jatkan vielä.
"Joo. Ajattelin nyt ratsastaa Luton läpi, kun Heidiltäkin luvan sain", Kasper naurahtaa ja vie Luton karsinaan. Itse livahdan varustehuoneeseen hakemaan Purkin fleeceloimen. Heitän sen ponille ja vien shetlanninponin sitten Domen karsinaan kuivattelemaan. Itse suuntaan takaisin hoitoboksille ja vien Purkin varusteet varustehuoneeseen paikalleen. Tämän jälkeen menen hetkeksi varustehuoneeseen lueskelemaan lehtiä.

Puolen tunnin päästä palaan tallin puolelle ja menen Domen karsinalle jossa Purkki majailee. Nappaan riimunnarun karsinan ovesta ja avaan oven. Nappaan Purkin riimunnarun päähän ja nappaan siltä fleeceloimen pois. Jätän loimen Domen karsinan eteen ja lähden viemään Purkkia pihatolle. Päästän ponin sinne kavereidensa seuraksi ja palaan sitten talliin. Nappaan loimen maasta ja vien senkin varustehuoneeseen paikoilleen. Tämän jälkeen lähden tallilta suoraan toiselle tallille.

- Sussu

Pieni
Ihana
Erikoinen
Nopea
Iloinen

Paras
Upea
Rakas
Napakymppi!
Unelma
Kaikkeni
Komea
Ainutlaatuinen

- Sussu

19.01.2014 Sanni kokeilee Epsua

Tänään serkkuni Sanni oli kokeilemassa Epsua. Hän oli lupautunut liikutusavuksi hevosilleni, taino lähinnä Epsulle, sillä Dome on nuorelle tytölle vielä hieman liian haastava. Sanni osaa kyllä perusjutut, mutta ikää löytyy vajaat 12-vuotta ja voimat eivät vielä riitä Domen liikuttamiseen. Alla kuva kaksikon menosta  Linet on läpipiirretyt, koska en jaksanut itse alkaa luonnostelemaan mitään  Laiskotti.. 

22.01.2014 Pakkasratsastelua


Kurkistan pikkutallin ovelta sisälle talliin ja näenkin Heidin, joka hoitelee Lutoa. 
"Moi! Mitäs tänne?" kysyn tallinpitäjältä iloisesti. 
"Hyvää vain. Porukkaa on vähän, mutta kyllä me tästä vielä noustaan", Heidi naurahtaa. 
"Todellakin. Mä en ainakaan kirveelläkään täältä lähde", tirskahdan ja kurkistan sisälle Domen karsinaan. Poniori loikoilee turpeessa talliloimi päällään. Lepertelen sille jotain pientä. 
"Sussu hei. Ei sua kiinnostais lähtee pellolle kokeilemaan miten lujaa nää hepot pääsee?" Heidi kysyy ja katsahtaa minuun Luton karsinalta. 
"Sopii! Paremmin ku hyvin", sanon ja valitsen ratsukseni Domen, sillä Epsulla serkkuni Sanni tulee ratsastamaan vielä illalla. 
"Onks hevoset muuten ollu miten kauan sisällä?" kysyn Heidiltä. 
"Hain ne hetki sitten kun on sen verran kylmää", Heidi hymähtää. Nyökkään ja lähden hakemaan Domen harjapakkia. 

Palaan Domen karsinalle ja lasken harjapakin betonilattialle. Avaan karsinan oven puolilleen ja sujahdan sisään. Dome nostaa katseensa minuun ja nousee seisaalleen. Taputan orin kaulaa ja avaan loimen remmit vetäen sen syliini. Viikkaan loimen siististi ja vien roikkumaan karsinan ovessa olevaan loimitelineeseen. Avaan harjapakin ja nappaan käteeni pölyharjan. Dome on onneksi puhdas, olihan sillä talliloimikin päällä. Mahan alta sain harjailla turvetta melko paljonkin pois. Jalat kävin läpi huolella, jonka jälkeen puhdistin kaviot ja laitoin ponille pintelit. Kun pintelit on kääritty, lähdin hakemaan varustehuoneesta Domen estesatulan, suitset ja villaloimen. Satuloin Domen, joka hieman vastustelee päätään huiskimalla. Suitsiminen sujui helposti ja Dome käyttäytyi muutenkin kummallisen rauhallisesti. Kunhan villaloimikin oli orin päällä, oli Heidikin jo valmis ja lähdimme suuntaamaan pellolle. 

Heti suuren peltoaukean nähdessään, Dome alkoi innoissaan steppailla ympäriinsä ja sainkin napauttaa sitä kevyesti raipalla, jotta ori malttoi mielensä. Vedin itse jalustimet alas ja säädin ne estepituudelle. Tämän jälkeen kiristin vielä satulavyötä ja ponnistin ratsaille. Jouduin heti kokoamaan ohjat tuntumalle, jottei Dome lähtisi dynamiittipötkön lailla altani. Luto vain seisoskelee aloillaan ja odottaa ratsastajansa pääsevän kyytiin. Heidi naurahtaa pienesti Domen innolle. Lähdemme molemmat alkuverryttelemään hevosia käynnissä ja ravissa. Eteenkin Domea saan pidätellä varsin kovallakin kädellä, mutta vähitellen se alkaa myötäämään  niskastaan ja muuttuu herkemmäksi ratsastaa. Otan muutamia rentoja laukkaympyröitä, joilla Dome selvästikkin osoittaa energisyyttään pukittelemalla. Kunhan poniori rauhoittuu, päätämme ottaa Heidin kanssa laukkapätkän rinnatusten. Kävelemme vähän matkaa vierekkäin, jonka jälkeen kuin yhteisestä sopimuksesta nostamme laukan. Ratsut kiitävät peltoaukeaa pitkin rintarinnan ja lumi pöllyää ympärillämme. 



// Jöööö x) Kuvaa en kommentoi.. Parissa minuutissa väsätty

26.01.2014 

Kurkistan talliin uteliaasti. Tämä on vasta kolmas kertani Funnelissa, joten tietenkin minua jännittää. Sussu sanoi odottavansa minua tallilla, mutta ei serkkua missään tunnu näkyvän. Livahdan sisälle pikkutalliin ja kävelen käytävän perälle varustehuoneeseen. Ketään ei vaikuta olevan tallilla, joten käyn hakemassa Epsun pinkin harjapakin ja kannan sen ratsuponin karsinan eteen. Tämän jälkeen haen vielä ponin satulan ja suitset karsinan edustalle odottamaan. Samassa tallin ovesta pölähtää sisälle tuttu hahmo, nimittäin oma serkkuni. 
- Täällähän sä jo oot niin reippaana, tuo naurahtaa ja viittoo minua sitten perässään ulos. 
- Mä tulin vähän etuajassa, niin hain Epsun varusteet jo valmiiksi, sanon serkulleni, joka on melkein pituseni, vaikkakin lähes kuusi vuotta vanhempi. Kävelemme yhdessä tarhoille, josta löydämmekin toppaloimeen puetun Epsun. Sussu odottaa tarhan portilla ja saan itse hakea ponin. Epsu antaa kiltisti kiinni ja lähtee kävelemään laiskasti perässäni. Sussu avaa meille portin ja lähden jo edeltä viemään tammaa kohti tallia. Sussukin liittyy kulkueeseemme heti, kun saa tarhan portin kiinni. 

Tallissa saan itse harjata Epsun, mutta Sussu auttoi satuloimisessa ja suitsimisessa hieman. Satulavyötä kiristäessä halusin olla kauempana Epsun naamasta, joten Sussu joutui uhrautumaan ja seisomaan tamman päänvieressä sen näyttäessä rumaa naamaa. Kun poni oli valmis, otin ohjat sen kaulalta ja vedin kypärän piponi päälle. Tämän jälkeen lähdin taluttamaan ratsuponia maneesiin Sussun perässä, joka avasi meille ovet. 

Maneesissa minun piti lyhentää jalustimia hieman ja Sussu kiristi satulavyötä. Tämän jälkeen kiipesin Epsun selkään. Tamma jännittyi aluksi allani, mutta rentoutui melko pian ja annoin sen lähteä kävelemään löysin ohjin. Sussu käveli maneesin keskelle, jonka hän oli selvästikkin ottanut paikakseen minua neuvoessaan. Muutaman käyntikierroksen jälkeen kuulin komennon ottaa ohjat kireälle. Tottelin ja lyhensin ohjia. 
- Ota jokaiselle sivulle semmonen keskikokoinen voltti ja taivuta Epsua huolella, Sussu neuvoi ja tein työtä käskettyä. Epsu kuitenkin vain jännitti kaulaansa ja pohkeitakaan se ei oikein tuntunut kuuntelevan. Sussu käski minun ottaa pysähdyksen ja peruutuksen, jonka jälkeen terävästi eteenpäin. Epsu joutui taipumaan tahtooni ja alkoi taipua hieman, vaikkakin se liikkui edelleen pää pystyssä. Vähitellen voltit alkoivat jo muistuttaa ympyröitä ja Epsulla ratsastaminen tuntui jo kotoisammalta. 
- Okei, vaihda nytten suuntaa ja jatka vasempaan kierrokseen samaa tehtävää, serkkuni neuvoi ja ohjasin Epsun kokorataleikkaan kautta vaihtamaan suunnan. Toiseen suuntaan voltit tuntuivat taas todella hankalilta, mutta sain Epsun kuulolle jo nopeammin. Tämän jälkeen sain käskyn jatkaa samaa tehtävää, mutta ravissa. Napsautin sitten kantapäilläni Epsun kylkiä ja tamma heitti päätään, mutta lähti ravaamaan. 
- Jatkossa muista käyttää pohkeita. Epsu ei tykkää jos naputtelet sen kylkiin kantapäilläs, Sussu ohjeisti ystävälliseen sävyyn. Jatkoin sitten tamman taivuttelua ravissa. Aluksi tuntui siltä, kuin Epsu vain juoksisi altani pois, mutta Sussu neuvoi tekemään paljon puolipidätteitä. Puolipidätteet tuntuivat tehoavan, sillä vähitellen Epsu alkoi myötäämään niskasta ja sen ravistakin tuli tasaisempaa. Silloin tällöin Sussu pyysi minua vaihtamaan kevennystä, sillä en sitä vielä itse osannut katsoa. Kun ravi oli saatu molemmissa kierroksissa hyväksi, Sussu kehotti minua ratsastamaan hänen ympärillään suurella ympyrällä ja ottamaan laukkaa. Serkku varoitti, että Epsu saattaa kuumentua ja minun pitää olla vain rauhassa sen selässä. Otin sitten käynnin ja annoin laukkapohkeet. Herkkä kouluratsu allani loikkasi laukalle ja suoraan sanoen vaapotti menemään. Sussu käski pidättää ja myödätä vuoronperään ja vähitellen Epsun laukka rauhoittui hieman. Kun laukka oli hyvä, vaihdettiin suuntaa. Toiseen kierrokseen laukka meni paljon paremmin ja sain aloittaa loppuverryttelyt melko itsenäisesti. 

Ratsastuksen jälkeen veimme Epsun Sussun kanssa talliin ja sain ottaa siltä varusteet pois. Kehuin ponitammaa samalla, kun nostin satulan alas sen selästä. Vein varusteet paikoilleen varustehuoneeseen sillä väliin, kun Sussu harjasi Epsun ripeästi ja heitti tammalle toppaloimen niskaan. Nyt Epsu oli valmiina takaisin tarhaan ja laitoin sille riimun päähän. Otin riimunnarun ja lähdin taluttamaan ruunikkoa ponia ulos. Sussu tuli taas avaamaan tarhan portin ja näinkin jo että isäni oli tullut hakemaan minua. Vilkuitin tuolle hymyillen. Kun poni oli tarhassa, kiitin Sussua ja lähdin isäni kanssa kotiin.

11.03.2014 Vauveli! 

- Siis mitä sä just sanoit! suorastaan huudahdin puhelimeen. 
- Julia on ruvenny varsoo. Kaikki vaikuttaa menevän hyvin ja se pärjää kyllä, puhelimen toisessa päässä Heidi rauhoittelee. Hepuloin omiani ja hyppelehdin hermostuneesti ulos päin. Samassa tajuan että unohdin auton avaimet sisälle ja palaan hakemaan niitä. 
- Mä lähen heti ajaa sinne, sanon ja suljen puhelimen, ängeten sen samalla hupparini taskuun. Sisältä saan autoni avaimet ja vihdoin pääsen matkaan. Ajan jännittyneenä tuttua reittiä pitkin Funneliin ja vihdoin, ikuisuudelta tuntuneen ajomatkan jälkeen kaarran autoni kanssa tallipihaan, jonne iltapäivän viimeiset kevätauringon säteet osuvat. Kampean itseni ulos autosta ja läiskäisen oven perässäni kiinni. Unohdan lukita auton ovetkin, mutta avaimet ovat minulla, eikä siellä edes mitään arvokasta ole. Avaan yksityistallin oven ja kävelen suoraan Julian karsinalle, jossa näenkin Heidin seisovan. 
- Varsa on ihan just ulkona, Heidi sanoo iloisesti. Kurkistan karsinaan ja samalla hetkellä varsa tupsahtaa kokonaan turpeeseen ja Julia hörähtelee. Nojaudun kaltereihin ja Julia ponkaisee jo seisaalleen ja alkaa heti tutkia varsaansa. Se nuolee varsan naamaa ja selkää. Kyynel vierähtää poskelleni, mutta pyyhin sen pois. Nappaan puhelimen taskustani ja nappaan vastasyntyneestä rääpäleestä kuvan. Lähetän kuvan heti Sadulle ja Jullelle, lempikaksikolleni jotka ovat minua eniten hevosteni kanssa auttaneet. Ja onhan Sadun hevonen varsan isäkin. 


Meitin ponipoppoo sai uuden jäsenen <3 Sanokaa heippa Zerma Siwille, tutummin Siwwelle!

16.03.2014 


- Juliaa. Siwwee, kutsun poneja tarhan portilta. Julia lähtee laiskasti kävelemään minua kohti perässään sinkoileva varsa. Siwwe on aivan uskomattoman energinen ja se on kuin suoraan sanoen sähköjänis. Otan Julian riimunnarun päähän ja lasken mukanani tuoman harjapakin maahan. Julia ja Siwwe tarhaavat vielä kahdestaan, joten niitä on hyvä hoidella suuressa tilassa. Nappaan harjapakista pienen varsalle tarkoitetun riimun ja houkuttelen Siwwen luokseni. Riimun laitto on sille jo ihan tuttu juttu ja pidänkin sitä sillä ainakin puolisen tuntia päivässä, joskus paljon kaueminkin. Silittelen varsaa hetken, jonka jälkeen se jatkaa emänsä ympärillä pörräämistä. Heilautan riimunnarun Julian kaulalle ja alan harjailla tammaa. Julia vain möllöttää kiltisti aloillaan, pitäen kuitenkin tarkkaavaisesti silmällä hulivili varsaansa. Julialla on alkanut kova karvanlähtö, joten kumisuka on loistava ase. Vähitellen vaaleat karvat tippuvat tummaan maahan. Julian harjakin on päässyt jo melko pitkäksi ja alkanut roikkua sivulla. Kunhan päästään taas ratsuhommiin, leikkaan harjan pystyksi. Selvitän Julian tuuheat jouhet, joissa ei paljoon takkuja edes ollutkaan. Selvitin vielä tamman hännän ja puhdistin tämän jälkeen kaviot. Siwwekin oli alkanut väsyä ja hakeutui emänsä rinnalle, joten ajattelin hieman opettaa sitä ihmisen kosketukseen. Otin pehmeän harjan käteeni ja sen kanssa hieman harjailin varsaa. Aluksi Siwwe vältteli harjaa, mutta aina kun se seisoi paikallaan, kehuin sitä paljon. Liikutin käsiäni sen jalkojakin pitkin, eikä se tuntunut olevan varsan mielestä lainkaan kunnollista. 
Päästin Julian irti ja nappasin harjapakin käteeni. Siwwelle jätin vielä riimun päähän ja suuntasin kohti tallia. Vein harjapakin paikoilleen, jonka jälkeen suuntasin taukohuoneeseen, josta löysinkin Jullen ja Sadun. 
- Heissan, tervehdin iloisesti ja virnistin näille. 
- Päevee päevee, Sadu tirskahtaa ja Jullekin naurahtaa. 
- Siwwe on ihme sähköjänis. Sinkoilee vaa ympäriins, selitän innoissani.. 
- Uskotaan. Millos me saadaa tulla avuks koulutuksee? Satu vinkkaa. 
- Katotaas nyt. Haluun ekaks käsitellä sitä enimmäkseen ite, mut varmaan aika pian, naurahdan ja käännähdän ovelle päin. 
- Mun on pakko lähtee. Ni käyn viel ottaa Siwwelt riimun poijes. Moikkaa! sanon heipat ja suuntaan kohti tarhoja. Nappaan Siwweltä riimun pois ja annan Julialle puolikkaan porkkanan taskuni pohjalta. Tämän jälkeen lähden kohti bussipysäkkiä, vaikkakin heitän ensin riimun talliin hevosteni karsinalle.

17.08.2014
- Siwwee, kutsun nuorta tammaani laitumen portilta. Näen hallakon nostavan päätään, se hörähtää pienesti, muttei tee elettäkään lähteäkseen kävelemään portille. Naurahtaen lähden kävelemään nuorukaisen luokse. Saapuessani Siwwen luoske, se singahtaa pukkipierulaukkaan ja laukkaa portille.
- Älä viitti pikku pönttöpää! huudan tammani perään ja joudun sitten kävelemään takaisin portille. Piilotan vaaleanpunaisen riimunnarun selkäni taakse ja esitän että minulla olisi joku herkku Siwwelle. Nappaan ripeästi tamman riimusta kiinni ja klipsautan narun paikalleni. Taputan Siwwen paksuhkoa kaulaa ja käännän hieman loukkaantuneen näköisen tamman ulos portista. Siwwe mulkoilee minua, mutta lähtee kuitenkin kävelemään perässäni talliin. Muutamaan otteeseen tamma yritti lähteä jyräämään ohitseni, mutta napakalla narunheilautuksella palautin jääräpäisen yksilön takaisin paikalleen. Muutaman yrityksen jälkeen Siwwe luovutti ja tyytyi kävelemmään perässäni aina talliin asti. En jaksanut tänään alkaa tappelemaan vuonohevoseni kanssa karsinassa, joten tyydyin seisottamaan sitä käytävällä. Kiinnitin Siwwen hoitoboksiin ja kipaisin itse hakemaan varustehuoneesta harjapakin. Kannan pinkin harjalaatikon hoitoboksiin ja lasken sen maahan. Nappaan pakista käteeni kovan harjan, jonka kanssa alan hinkata Siwwen karvaa peittävää mutakerrosta. Tamma tuijottelee uteliaasti ympärilleen ja kun kuulen tallin oven käyvän, kurkistan ovelle ja näen Heidin.
- Saavuit paikalle loistavasti! Ehtisiks sä tulla lapsenvahdiksi, jos meen Siwwen kaa kentällä? kysyin naiselta iloisesti. Siwwe on osoittautunut todella nopeaksi oppimaan, mutta vanhempani olivat valittaneet etten saa mennä sen kanssa ilman että kukaan on katsomassa, vaikka olenkin täysi-ikäinen.
- Eiköhän se käy. Ootko puolen tunnin sisällä menossa? Heidi kysyy.
- Juu. Oon varmaan aika tarkkaan puolen tunnin pääst valmis. Jos nähää sillo kentäl? ehdotan virnistäen.
- Sopii! Heidi nyökkää ja karkaa johonkin omia hommiaan tekemään.

Varustettuani pääkalloprinsessani (yksi Siwwen lukuisista lempinimistä), talutin tämän kentälle, jossa taluttelin tammaa muutan kierroksen ennen Heidin saapumista. Heidi saapui ja asettui kentän reunalle istuskelemaan. Kävin tyrkkäämässä tälle kameran kouraan virnistäen. Kapusin sitten rauhassa pikkuneidin selkään ja annan sen kävellä muutamat kierrokset täysin löysällä ohjalla. Tämän jälkeen kerään hieman ohjia ja alan ottaa pysähdyksiä ja teen isoa kahdeksikkoa, jotta tamma oppisi hieman taipumaan. Siwwe on ollut huiman oppivainen ja muutamankin ratsastuskerran jälkeen, se myötää niskastaankin jopa pieniksi hetkeksi. Ravia otan pieniä pätkiä suoralla uralla, mutta lopuksi ravaan yhden suuren ympyränkin. Siwwellä on yllättävän hyvä tasapaino ja uskon että tamma alkaa kehittyä todella huimalla vauhdilla heti kun sen kanssa uskaltaa alkaa tekemään enemmän. Ratsastin Siwwellä ehkäpä 20minuuttia, jonka jälkeen laskeuduin ratsailta ja kehuin Siwweä paljon. Tamma hankasi päätään hieman kylkeeni, mutta työnsin tämän pois.
- Kuule kun noi suitset sattuu ku hankaat tollee, virnistän ja Heidi kehuu että Siwwe menee ikäisekseen todella hyvältä. Kiitän ja hymyillen lähden taluttamaan tammaani takaisin talliin.

Hoitoboksissa hoidan Siwwen pois ja siirrän sen pesuboksiin. Kastelen tamman vedellä, lähinnä sen takia että se tottuu vesiletkuun. Siwwe vaikuttaa suorastaan vesipedolle ja se oikein nauttii kun viileähkö vesi valuu sen kylkiä pitkin. Siwwe ravistelee itsensä, jonka jälkeen käyn sen vielä hikiviilalla läpi. Annan Siwwelle palkinnoksi pari kuivattua leivänpalaa ja lähden palauttamaan nuorukaista laitumelle.
- Käyttäydyit tänään kyllä hyvin! kehun Siwweä ja naurahtaen päästän sen laitumelle vapaaksi. Tamma singahtaa vauhtiin, pukittaa muutaman kertaa ja pysähtyy. Tämän jälkeen tamma menee piehtaroimaan laitumen likaisimpaan kohtaan. Huokaisen väsyneesti.
- No, huomenna uusi harjaus, mutisen itsekseni ja jätän vaaleanpunaisen riimunnarun laitumen porttiin roikkumaan ja lähden hakemaan Domea laitumeltaan. Oripoika pääsee kanssa kentälle töihin.

28.09.2014 Kuulumisia

Siwwen kanssa ollaan aloitettu treenaaminen jo ihan kunnolla ja pian olisikin tarkoitus päästä jo kilpakentille. Tamma on kehittynyt huimaa vauhtia ja ollaan jo pikkuesteitäkin päästy hyppimään. Esteet ylittyvät vauhdilla, mutta keskittymiskyky on tammalla yllättävän hyvä, erityisesti kouluradoilla. 



- Sussu