Calison päiväkirja

1.10.2013 Uusi koti

Venyttelin ratin yli oikeaa kättäni, joka oli puutunut pitkästä ajomatkasta. Vilkaisin taustapeilistä perässäni seuraavaa koppia, jossa matkusti musta silmäteräni. olimme lähteneet Calison kanssa liikkeelle aamuvarhain, ja ajomatkaahan olikin jo kertynyt mukavat viisi tuntia. pitkä aika olla kopissa, mutta Caliso oli tottunut matkustelemaan. Vilkaisin navigaattorin ruutua, joka ikävä kyllä näytti matkan kestävän vielä likemmäs kaksi tuntia. Minun siis täytyi pitää vielä yksi tauko, ennen kuin saapuisimme Funnelin tiluksille.
        Koukkasin seuraavasta liittymästä moottoritieltä pois, ja ajoin mukavan näköisen huoltoaseman pihaan, josta etsin varjoisan reunapaikan kopille. Kipaisin nopeasti huoltsikalla hakemassa itselleni kahvin, ja tuli sitä ostettua muutama omena Calisollekin.
"Hei jaa, neitisein", puhelin toiselle avatessani lastaussiltaa. Tamma hörähti minulle ja käänsi itseään hieman katsoakseen suuntaani.
"Pääsetpähän hetkeksi jaloittelemaan", jatkoin hevosen kanssa keskustelua loikkiessani sivuovesta sisään ottamaan sitä irti. Peruutettuani ulos kopista, Caliso nosti päänsä korkeammalle ja tarkkaili ympäristöään puhisten. Sen sieraimet liikkuivat hengityksen tahdissa, ja silmät tarkkailivat herpaantumatta ympäriinsä. Vedin kevyesti riimunnarusta ja lähdin kävelemään kohti hiekkapohjaista parkkialuetta. Calison askel oli yllättävän rentoa siitä huolimatta, että olimme uudessa paikkaa ja se oli joutunut seisomaan kopissa jo tovin. Tosin ei niinkään uudet paikat olleet enää mikään ongelma, sillä olihan Caliso matkustellut paljon kisojen perässä. Se hirnahti pariin kertaan ja otti muutaman kevyen tanssahtelevan askeleen, mutta muuten se toimi kanssani kuin unelma. Olin ehtinyt tutustua siihen noin reilun kuukauden verran. Tamman olin löytänyt itselleni sen kasvattajalta, joka kasvattaa huippu gp-tason hevosia, ja niin myös Calisokin oli. Olimme Calison kanssa majailleet siskoni luona koko kesän, mutta parhaimman laidunkauden loputtua oli aika lähteä etsimään sitä omaa kotitallia. Sattumalta löysin nettiä selailessani Funnelin, ja päädyinkin sitten tutkiskelemaan tallin nettisivuja. Paikka näytti oikein viihtyisältä, ja olin paikkakunnan vaihdoksen tarpeessa, joten Funnel tuntui meille oikein sopivalta.
              Talutin rentotuneen tamman takaisin koppiin ja laitoin luukut kiinni, jotta matkamme voisi jatkua. Nakkasin pahvisen kahvikuppini läheiseen roskiskeen ja hyppäsin ketterästi atooni kuljettajan paikalle. Näin matkamme pääsi jälleen jatkumaan.

            Puuduttavan parintuntisen loppumatkan jälkeen saavuimme Funnelin pihatielle. Tietä reunusti komeat vanhat puut, joiden takana koreili siististi maalatut lauta-aidat. Jännittyneesti ajoin tallin pihaan enkä pystynyt lopettamaan tarkkailemista. Tallin edustalla seisoskeli joku vaaleankirjavan varsan kanssa, joka oli jäänyt tuijottelemaan autoamme kiinostuneena. Parkkeerasin autoni sille merkitylle paikoille ja nousin ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Ilma tuntui hieman kirpeältä ja oli hyvinkin syksyinen. Kaivoin etupenkiltä hupparini ja painelin swisään ensimmäiseen talliin.
"Haloo! Onko täällä joku?" huhuilin, tutkien samalla paikkoja. Jostain kulman takaa ilmestyi ruskea hiuksinen nainen, joka hymyili iloisesti ja tuli käsi ojossa luokseni.
"Hei, te taidattekin olla se Calisotalandin omistaja. Olen Heidi, tallin pitäjä ja tervetuloa, toivottavasti tulette viihtymään", nainen esitteli itsensä nopeasti.
"Kyllä, olen Jazz. Mihin voisin Calison laittaa?", kysyin heti, sillä ajattelin, että olisi hyvä saada hevonen kopista pois mahdollisimman nopeasti.
"Hmm. Voisit laittaa sen vaikka tuohon karsinaan, joka on pesuboksista seuraava. Siihen olen merkannut teille paikan. Ja voin pyytää tallin työntekijän viemään sen myöhemmin ulos", Heidi opasti. Nyökkäsin ja sanoin:
"Kuulostaa loistavalta", ja suuntasinkin sitten takaisin kopilleni.

      Caliso oli alkanut pyörimään, ja se liikuskeli rauhattomasti pienessä tilassaan.
"Maltahan nyt hetki, niin pääset ulos", komensin sitä sen lähtiessä jo peruuttamaan laskiessani siltaa alas. Luikahdin nopeasti tamman pään luokse ja laskin sen irti, jolloin se lähti peruuttamaan innokkaasti. Se katseli jälleen pää korkealla ja sieraimet tötteröllä, kun onnistuin kääntämään sen tallia kohden. Hevosen musta karva kiilsi kauniisti syysauringossa, joka paistoi tallipihalle. Talutin Calison yksityistalliin sisään ja suuntasimme suoraan tamman omaan karsinaan. Se nuuski karsinan läpikotaisin, mutta käänähti sitten heiniensä suuntaan.
"Sehän ottaa aika lunkisti", joku mies naurahti ilmestyessään viereeni. Hymyilin hänelle, ja mies ojensi minulle hanskalla vuoratun kätensä.
"Olen Kasper, ja töissä täällä. Hoidan pääasiakseni tuon pikkutallin puoleiset asiat." Nyökkäsin ja esittelin itseni Calison omistajana.
"Nätin näköinen tamma kieltämättä", Kasper totesi seuraillessaan tamman heinien mutustelua.
"Niinhän se on. Kävi kyllä tuuri, että sain sen", naurahdin ja vilkaisin Calisoa vielä uudelleen.
"Ja näkisitpä sen liikkeet. Tosin en pidättele sinua enempää, minulla on suuri määrä tavaroita autossa raahattavana. Mihin muuten voin hevoseni varusteet tuoda?" sanoin hyväntahtoisesti.
"Tuon oven takaa löytyy satulahuone, joten sinne voit ne viedä", Kasper vastasi ja osoitti ovea.
"Kiitos", huikkasin miehen postuessan karsinan luota.

         Lähdin hakemaan Calison varusteita autosta. Niitäkin oli ehtinyt jo kertyä ihan mukavasti, ja niiden järjestelyissä menisi aikansa. Pitikö olla hevosena tuollainen vilukissa? Viikkasin neitini loimet siististi, ja satulat kannoin omille paikoilleen. Hain calison suitset, harjat ja suojat, ja pian varustehuoneen lattialla oli suuri määrä tavaraa.
"Mahtavaa tätä tavaran paljoutta", mutisin itsekseni tunkiessani hevoseni tavaroita niille varatuille paikoilleen. Omat ratsastusvaatteeni säilytin kotona, sillä Calisonkin varusteita oli jo sen verran paljon, että omani eivät varmaankaan olisivat edes mahtuneet tänne. Kannoin vielä loputkin tilpehööreistä sisälle, ja sitten olinkin valmis. Pyyhkäsin kostealla sienellä vielä satulat ja suitset kevyesti, jotta ne olisivat seuraavalla kerralla heti käyttövalmiita. Hain autostani vielä neitiseni ruuat rehutilaan, ja jätin tamman oveen ruokintaohje-lapun. Sille riittäisi kaura, ja sen lisäksi olin hankkinut muutamat urheiluhevosen väkirehut, ja tietenkin muutamat lisäravinneaineet. Tein nopeasti Calisolle valmiiksi tämän päivän ruuat, jottei henkilökunnan tarvitsisi heti tänään vielä opetella uutta ruokintaohjetta. Ja oikeastaan pidin rehujen tekemisestä. Vilkaistuani kelloa, tajusin, että minun piti lähteä asunnolleni ottamaan asuntooni kuuluvia papereita vastaan, joten hyvästelin Calison nopeasti ja suuntasin autolla kotiin. Mielessäni oli hyvä kuva tallista, ja tiesin, että tulisimme siellä viihtymään.

Jazz & Caliso

Varustepostaus;)

13.10.2013

Kahlasin läpi syksyisten lehtien, jotka olivat levittyneet tallipihalle suurista puista. Ruska oli värjännyt luonnon punertavan keltaiseksi, ja nyt sattui olemaan vieläpä aivan täydellinen maastokeli. Ilma oli mitä upein, mukavan kuiva ja sopivan viilel. Kiristin kuitenkin huiviani ennen kuin astuin yksityistallin puolelle. Nopealla vilkaisulla huomasin Calison olevan ulkona, hyvä vain niin senkin pää pysyi järkevänä. Nappasin kaapistani muutaman leivän ja lähdin hakemaan leidiäni.
"Calisoo!" viheltelin sirolle hevoselleni portilta. Koin suuren järkytyksen tajutessani, kuinka tamma oli käynyt piehtaroimassa uuden kaulakappaleellisen sadeloimensa kanssa tarhan pahimmassa kuralätäkössä...
"Argh, onko sun ollut pakko sotkea loimes tolla lailla? No onneks sulla sentään on loimi, muuten joutuisin harjaamaan sua puolivuotta", marmatin hevoselle, joka hamusi taskujani leivän toivossa. Laitoin ketjun tamman turvan päälle kiinni, ja avasin sitten portin niin ettei Caliso saisi sähköiskua. Tamma pörhisteli vieressäni, minun vain nauraessa sille. Se osasi välillä olla varsinainen pöllö, mutta kuitenkin se oli todella herttainen. Pyöräytin tamman sujuvasti käytävälle ja aloin riisua sen kuraista loimea pois.
"Taidan joutua kyllä viemään sen heti pesuun", kerroin sille hieman kiukkuisesti. Tamma pyöriskeli vieressäni, kun niputin loimen pienemmäksi kasaksi karsinan seinän viereen. Jätin hevosen omiin oloihinsa hakeakseni sen harjat varustehuoneesta. Palatessani huomasin hevosen onnistuneen irroittamaan toisen narunsa seinästä ja nyt se katseli minua suurilla silmillään, väärin päin käytävällä.
"Senkin rontti", ärähdin ja käänsin sen takaisin oikein päin. Laitoin kummatkin narut paremmin kiinni ja ryhdyin harjaamaan tamman karvaa pehmeällä harjalla, sillä se oli yllättävän siistissä kunnossa, kun ottaa huomioon sen sadeloimen...

Harjasin Calison rivakasti ja putsasin kaviot huolella. Samalla tein tarkistuksen kengittäjän varalta, jolla ei kuitenkaan ollut vielä kiire. Hain koulusatulan ja meksikoliaset suitset tamman paikalta, ja noudin vielä turkoosin huovan ja suojat kaapistamme. Varustin hevosen ja pian olimmekin seisomassa ulkona vierekkäin vilakassa syystuulessa. Kiristin satulavyötä, johon tamma reagoi näyttämällä hampaitaan minulle.
"äläs nyt yhtään viitti kettuilla!" toruin ja siirryin säätämään jalustimia sopivimmiksi. Caliso tanssahteli pihalla, kun yritin nousta selkään.
"Ole nyt ihmisiksi!" Jatkoin tamman komentelua, sillä se ei millään malttanut tänään seistä paikoillaan. Päästessäni selkään tamma rentoutui hieman ja annoin sille käskyn lähteä liikkeelle. Ratsastin päätietä pitkin pois tallialueelta ja käännyimme sitten syksyiseen lehtimetsään. Caliso tarkkaili hieman jännittyneesti uutta ympäristö ja minä yritin istua mahdollisimman rennosti ja nauttia kauniista maisemasta, joka aukeni edessäni. Otin tamman ohjia lyhyemmiksi ja siirryin sitten ravaamaan tasaista hiekkapohjaista metsätietä. Hevonen kulki nätisti pyöreänä ja kevyenä, vaikkakin pärskinnästä päätellen se olisi halunnut mennä kovempaa. Ympärilläni oli paljon puita, ja vaikka muuten oli hiljaista meidän pehmeät askeleet kaikuivat metsätiellä.

Tovin kuluttua siirsin käyntiin ja päätimme suunnata ylös pientä rinnettä mäen päälle, josta oli varmasti hyvät näköalat. Kannustin Calsiotalandin kiipeämään reippaammin ja se vastasi kiitettävästi apuihini. Kapusimme ketterästi huipulle asti johon sitten pysäytin hevosen. Tulosuunnastamme näkyi hitusen Funnelin maneesin kattoa, pieni metsälampi oikealta ja kun katsoi eteenpäin metsä näytti jatkuvan äärettömiin. Taputin tammaa kaulalle ennen kuin lähdimme laskeutumaan mäeltä alas. Tunsin hyvin nojatessani aavistuksen taaksepäin Calison jalat, jotka liikkuivat varovasti alas rinnettä. Alas päästyämme seisoimme hyvän laukkasuoran päässä. Puristin kevyesti pohkeita ja sain vastaukseksi pienen vinkaisun ja sen kautta hiuksia hulmuttavan vauhdin. Laukkasimme kovaa hyvää tienpohjaa pitkin, ja oli hyvä antaa tamman revitellä vähän, kuitenkin kohtuuskien rajoissa. Meillä olisi edessä vielä monet koulukilpailut. Ja näin huippu gp-hevosta ei ihan niin vain saisi rikkoa.

"Eiköhän ala riittää", sanoin aloittaen jarruttelemisen. Caliso totteli nöyrästi pieniä pidätteitäni ja istuntaani ja kohta kävelimmekin takaisin päin pitkillä ohjilla rennosti. Tamman askel oli hyvin matkaavoittavaa ja rentouttavaa. Se pärski tyytyväisesti ja silitin sen silkkistä karvaa. Ylitsemme lensi valtavan kokoinen joutsenparvi muuttopuuhissa, ja Caliso jäi tuijottamaan niitä kuin aaveen nähneenä. Pääsimme kuitenkin turvallisesti takaisin tallille, ja nyt tamma jaksoi jopa seistä paikoillaan tallipihalla. Heidi heilautti minulle kättään tullessaan jonkun hevosen kanssa ulos pikkutallista ja suuntasi maneesiin. Jotkut muutkin liikeellä tähän aikaan päivästä. Otin ohjat kaulalta jä lähdin viemään Calisoa takaisin talliin. Tein vain nopean harjauksen ja laitoin Calisolle toisen sadeloimen päälle. Onneksi minulla oli kaksi sadeloimea tammalle. Hevonen käveli perässäni rennosti pitkällä narulla, se kyllä kulki aina liikutuksen jälkeen erilailla kuin lähtiessä.

Astuin tamman edeltä tarhaan ja irroitin sitten ketjun Calison riimusta ja se laahusteli tarhansa keskelle. Jäin seuraamaan ettei se mennyt heti piehtaroimaan ja lähdin sitten laittamaan tavaroitani pois. Pyyhkäisin varusteet tallissa läpi nopeasti märällä sienellä ja niputin sitten suitset omalle paikalleen. Satulan nostin telineeseen ja suojat huuhtaisin juoksevan veden alla jättäen ne sitten kuivumaan. Heitin vielä kypäräni ja raipan kaapiini, ja olin sitten valmis lähtemään. Seuraavaksi sitten kunnon koulutreeni.

Jazz & My Lady<3

16.11.2013  Vaihdot ja passage

Haukottelin levästi ajaessani tallin pihaan. Olin nukkunut erittäin huonosti viime- ja edellisyönä, joten paha univelka vaivasi minua. Tervehdin jotakin tallityttöä, joka hoiteli hevosta puomissa ja suuntasin sitten yksäritallin puolelle. Caliso oli ulkona, joten otin riimun ovesta ja lähdin sitten tamman luokse. Suunnitelmssani oli rankka koulutreeni tänään, koska meidän olisi ptänyt treenata passagea ja laukanvaihtoja, mutta tänään en kyllä jaksaisi.
"Caliso, tulehan sisälle!" kutsuin sitä ja seurasin hevosta sen kävellessä luokseni. Se tunki päänsä kainaloon ja hamusi taskustani herkkuja.
"Aihne", toruin tammaa, mutta kaivoin sitten sille muutaman lakrtsin makuisen heppanamin, jotka se rouskutteli tyyttväisesti. Avasin portin ja Caliso seurasi minua kiltisti narussa. Sillä ilmeisimmin oli hyvä päivä, koka selvisimme talliin ilman sen kummempia sekoiluja. Asetin tamman käytävälle, johon se jäi seisomaan kiltisti hakiessani harjat ja suojat. Nappasin vihreän harjapakin kaapista ja suojat kuivamistelineestä, johon ne oli jättänyt viimeksi. Palasin takaisin tallin puolelle ja ryhdyin harjaamaan Calison silkkistä karvaa. Sillä oli tänä vuonna karva yllättävän hyvässä kunnossa, jos otetaan huomioon säät ja vuodenaika. Harjasin hevosen huolellisesti ja suojitin sen sitten turkooseilla jännesuojilla. Hain koulusatulan, ja suitsien kohdalla ryhdyin miettimään. Toisaalta rankka koulutreeni houkutteli, vaikka olinkin väsynyt. Jos teksi ensin perus koulujutut kentällä ja kävisi sitten laukkailemassa pellolla. Se voisi olla toimiva idea. Otin siis kanget naulakosta ja laitoin ne Calisolle, joka otti ne tottuneesti suuhunsa. Kirstin remmit sopiviksi, jonka jälkeen laitoin kypärän päähän ja pihalle!

Tumma hevonen käveli kiltisti ja reippaasti vierelläni, kun talutin sen maneesiin. Vetäessäni ovea kiinni, se sätkähti, muttei kuitenkaan päässyt minulta irti vaikka se yrittikin kiskoa karkuun. Calison rauhoituttua nousin selkään ja annoin sen kävellä pitkin ohjin uralle. Noin kymmenen minuutin kuluttua kokosin ohjat ja siirsin hevosen raviin. Caliso ravasi letkeästi ja aloitin tekemällä kolmikaarista kiemurauraa, aina lävistäjällä siirtyen käyntiin muutaman askeleen verran. Tamman ravi oli korkea, mutta olin jo siihen tottunut ja istuin alas tehden hyvän käyntisiirtymisen. Ja heti takaisin raviin johon hevonen reagoi hyvin. Jatkoin harjotusta vielä muutaman kerran ja sitten tein saman toiseenkin suuntaan. Hevonen oli tänään oikein miellyttävä ja tein vielä muutamat raviympyrät ennen kuin otin verryttelylaukan. Annoin laukan pyöriä ympäri maneesia rennosti, ennen kuin kokosin sen täyteen kokoamisasteeseen. Hevonen keveni hyvin ja laukka tuntui mukavalta.
Laukattuamme muutamat kaaret teimme lävistäjälle vaihdot joka toisella askeleella. Viimeiselle askeleelle tuli pieni tahtivirhe, mutta tein sen sitten vielä uudelleen korjatakseni sen. Tuli vielä toisenkin lävistäjän joka sujui ongelmitta. Annoin neidin hengähtää muutaman kierroksen ajan ja kokosin sen sitten uudelleen. Nyt tulisimme ensin pituushalkaisijalle passagesta pysähdykseen ja siitä suoraan koottuun laukkaan, kokorata leikkaalle ja vaihdot jokaisella. Otin ravin ja kokosin sen passageen. Tahti ei toiminut ihan täydellisesti, mutta olin kumminkin suht tyytyväinen ja ohjasin lävistäjälle. Pysähtyminen oli täydellinen ja laukkasiirtyminenkin loistava. C:n kohdalta vasemmalle ja laukanvaihtoihin. Askeleissa jälleen virhe, joten tulin saman uudestaan. Tällä kertaa aloituspassage oli parempi ja laukatkin sujuivat hienosti. Tänään vääntäminen sai riittää tältä erää ja otin käyntii pitkille ohjille. Ehdin juuri rentoutua, kun joku kiskaisi maneesin oven ryminällä. Caliso loikkasi ensin viisi metriä ilmaan ja pari sivulle, onnistuin kylläkin juuri ja juuri pitämään tasapainoni koossa enkä maistellut maneesin hiekkaa suussani. Maneesiin asteli joku nuori mies valkoisen hevosensa kanssa kuin maailman omistajan."Oliko pakko? Olisit voinut vaikka pitää jotakin ääntä, kun tulit", sanoin tiukasti, kunnes mies viitsi edes vilkaista suuntaani."Ai, en ajatellut että täällä olisi ketään tähä aikaan", mies vain totesi ja nousi hevosensa selkään. Olipa jätkällä otsaa!"Haloo! Mua olisi voinut vaikka sattua, ja mitä sä täällä ees teet, kuka lie oletkaan?" miehen asenne sai minut ärtymään, ja huomasin äkisti nousevan verenpaineeni."Joonas Vuori, minulla on hevonen kotona tuossa lähellä, ja vuokraan maneesia ratsastamiseen", mies vastasi tylysti ratsastaessaan ohitseni. Onneksi olin valmis ja jätin ratsukon omiin oloihinsa maneesiin.
 Jopa hyväntuulisuuteni oli hävinnyt, eikä minua enää huvittanut lähteä edes sänkkärille. Talutin Caliso suoraan talliin ja purin sen nopeasti varusteista."Mikäs täällä on pielessä?" kuulin Heidin äänen takaani ja käännähdin ympäri."No maneesiin asteli jonkin sortin paikan omistaja, ja onnistui jopa säikyttämään meidät melkein hengiltä.""Ai Joonas on täällä?" Heidi tuumasi. Nyökkäsin."Hän osaa välillä olla aika juntti", nainen jatkoi. Harjasin Calison ripeästi ja loimitin sen sitten."Toivottavasti en törmää häneen uudestaan", mutisin ja Heidi naurahti."Hän vuokraa maneesia lauantaisin, jos kiinnostaa", hän hymyili silmää iskien ja lähti jatkamaan askareitaan. "Ei kyllä", huusin naisen perää ja kuulin hänen nauravan. Vein Calison ulos syömään vielä muutamaksi tunniksi ja kävin laittamassa meidän varusteet pois. Tallista poistuttuani näin vielä vilauksen avonaisesta maneesin ovesta tästä Joonaksesta laukkaamassa kimolla hevosellaan, kun olin lähdössä kotio päin. Eiköhän ollut päikkäreiden aika<3
Jazz @ Caliso

1.12.2013 Super puunaus!

ajoin autoni pihaan hienosti pyöräyttämällä sen käsijarrun avulla lumiselle parkkipaikalle. Maahan oli satanut muutaman sentin lumikerros, ja itse kävin jo ihan kierroksilla joulua odotellen. Olihan nyt jo ensimmäinen adventti ja kaikkea... Caliso tarhaili ulkona toppaloimi niskassa ja minun huutaessa sen nime, tamma vinkaisi ja syöksyi pukkilaukalla portille.
"Mitäs neiti?" naurahdin sille ja otin hevosen kiinni. Caliso hamusi taskuni herkkujen toivossa ja löysikin sieltä yhden, jonka annoin sitten. Lähdimme hyvässä sovussa tallille ja tamma tepsutteli tänään perässäni kuin koira. Se katseli tarkkailevasti ympärilleen kaunista maisemaa, jonka pieni lumikerros oli valottanut. Talvi oli kieltämättä kaunis vuodenaika. Ei kesässäkään mitään vikaa ollut, mutta olin aina pitänyt talvesta, ja joulusta. Toivottavasti muistan hankkia myös komialle tammallenikin jonkun sortin lahjan.

Caliso hörähti avatessani tallin oven. Käytävällä seisoi vuonohevonen, joka katsoi meitä uteliaina.
"Ai hei Jazz", Siega toivotti minulle hymyillen rapsutellen vaaleaa hevostaan.
"Moikka", vastasin ja vein Calison pesariin. Se jäi siihen hyvin lähtiessäni hakemaan harjoja.
"Ootko sä ratsastamaan menossa?" kysyi tyttö iloisesti. Pudistin päätäni.
"En tänään, harjailen vaan ja lasken hetkeks kentälle juoksemaan", naurahdin. En ollut laiska, mutta tänään vain ei ratsastaminen huvittanut. Palasin tamman luokse, joka kuopi raapien hokkeja betonilla. "Älä nyt kuluta kaikkia hokkejas", toruin sitä ja nappasin pehmeän harjan pakista. Klippasin Calison joskus alkusyksystä, koska tamma oli heti alkanut kasvattamaan paksumpaa karvaa. Nyt se oli pysynyt tarpeeksi ohuessa onnkesi.

Suuren puunauksen jälkeen, johon oli sisältynyt myös jalkojen pesu, hännän ja harjan selvitys sekä yleinen harjaus. Nyt hevonen kiilsi entistä enemmän. Otin Calison irti ja lähdimme manesille. Siega oli lähtenyt Sussun mukaan maastoon omalla hevosellaan, joten ajattelin ettei maneesissa olisi ruuhkaa.
"Ollaan tulossa!" huutelin ovelta ja vedin sen auki. Tyhjä, onneksi. Ei tarvinnut katsella ketään maneesinvaltaajia, niin kuin se viime kerran kaveri oli ollut. Vedin oven kiinni ja astelin hevonen perässäni ratsastusalueen puolelle. Maneesissa oli syvän hiljaista ja vain neitini kavion kopinat kuuluivat. Hetken käveltyäni laskin sen riti heilauttaen aavistuksen riimunnarulla. Hevonen ampaisi riemuissaan maneesin päähän, johon se meni tuijottamaan peiliä puhisten. Maiskautin muutaman kerran ja sain Calison takaisin liikkeelle. Se kirmasi tilavassa maneesissa onnessaan ja näytti nauttivan vapaudesta. - Se oli kyllä hyvä liikkeinen, tuumailin seuratessani sen juoksemista.

Riekuttuaan tarpeeksi tamma hidasti liitävään raviin ja ravasi vielä muutaman kerran kenttää ympäri, ja ohjasin sen sitten käyntiin. Lähdin kävelemään vastakkaiseen suuntaan kuin se, ja pian huomasinkin tamman lähteneen seuraamaan minua. Poukkoilin ristiin rastiin maneesissa ja hevonen seurasi minua kuuluiaisesti ympäriinsä tehden juuri niin kuin halusin. Pysähdyin Calison edelle sen kävellessä luokseni. Taputin sen silkkistä karvaa ja otin sen sitten takaisin kiinni. Se puuskutti vielä aavistuksen, joten tyydyin vielä kävelemään pari kierrosta, jonka jälkeen lähdimme sitten takaisin tallille. Laitoin sille vain toppaloimen takaisin ja vein sen tarhaan. Tänään sai luvan tällainen pikaliikutus riittää.

Jazz & Caliso

31.5.2014

"Kokoa sitä lisää, äläkä anna sen kaatua ulkopohjetta vasten. Parempi", valmentajani käski kentän keskeltä. Tiivsitin istuntaani ja vaadin tammalta vielä vähän lisää. Hiki virtasi pitkin selkääni, mutta samalta näytti Calisokin. Sen musta karva kiilteli hiestä, korvan takuset ihan vaahdossa.
"No niin, nyt alkaa näyttää siltä miltä pitääkin", Josh kehui. Ratsastimme lävistäjälle ravissa sulkutaivutuksessa muutaman askeleen, josta sitten seurasi suoristus ja koottu laukka. Tasainen pärskintä kuului hevosesta sen keskittyessä vaadittuihin tehtäviin.
"Jes, jatka samaan malliin. Kerran vielä ja sitten riittää." Tulimme linjan vielä uudestaan sujuvasti ja sitten tamma sai rennomman ohjan.
"Huomasitko, että se tuli nyt viimeisellä kerralla parhaiten? Keskityit siihen paremmin, etkä antanut sen lusmuilla", Josh opasti samalla kun keventelin rennosti miehen ympärillä. Hidastin tamman käyntiin ja taputin sitä kiitokseksi. Se oli ansainnut kunnon  kylvyn.

Vedin letkun lähemmäs väsynyttä tammaani ja pesin hiet pois hevosen iholta.
"Näyttääpä se uupuneelta", Hilja naurahti taluttaessaa Ginan puomiin Calisoa vastapäätä. Tammani vingahti tehden selväksi ollakseen neidimpi.
"Älkää olko hölmäjä", komensin nyt nuuhkivia tammojamme. Caliso puhisi minkä kerkisi.
"Mistä te olette tulossa?", kysyin kuivaillessani puoliveristäni.
"Käytiin tekemässä pieni maastolenkki, kun on kuitenkin niin lämmin. Ajattelin laskea Ginan vielä laitumelle", tyttö puheli siinä sivussa.
"Oli kieltämättä aika lämmin valmennuksessakin", puhahdin ja löyhyttelin hikistä paitaani, joka oli tarttunut selkääni kiinni.
"Mitäs jos laskettais nää neidit samalle laitumelle?", ehdotin kun seurailin hevosiamme, jotka jo seisoivat tyynen rauhallisesti puomissa.
"Mikä ettei, Ginankaan ei tarvitse yksin olla."

"Jo on kumma kun sä et malta", ärähdin keulivalle tammalleni. Sillä oli hirveä kiire päästä laitumelle. Aivan kuin sitä olisi pidetty nälässä koko pienen ikänsä. Käänsimme hevosten päät portille ja Hilja laittoi langat kiinni.
"Valmis?"
"Valmis."
"Irti!" huudahdin ja tammat pääsivät irti. Ne painelivat lautimelle sellaista kyytiä, mitä ei ennen oltu nähty. Hevoset pukittelivat riemuissaan ja laukkasivat täyttä vauhtia laidunta ympäri.
"Harmi kun en muistanut ottaa kameraa mukaan", Hilja harmitteli ja komppasin tytön sanoja. Odotimme, että hevoset rauhoittuivat ja palasimme sitten takaisin tallille. Juttelimme niitä näitä laittaessamme tavaroitamme pois ja pian olinkin sitten valmis.

Jazz & Caliso

2.7.2014 "Sataa, sataa, ropisee"

Olo oli kuin syksyllä, kun parkkeerasin auton parkkipaikalle illalla kaatosateessa. Vedin huhpun niskaani ja syöksyin talliinn. Valo oli ainoa mikä ei tehnyt säästä syksyistä. Varsinainen Suomen kesä sanon minä... Nopea vilkaisu taululle kertoikin hevosten olevan laitumella. Ja eikun sitten takaisin kaatosateeseen. Hetken harkitsin autolla lähtemistä, mutta nappasinkin sitten kypäräni ja nivelsuitset kaapista mukaani ja lähdin harppomaan laidunta kohti. Arvatenkin olin litimärkä, kun pääsin laitumen portille asti.
"Ai täällä on joku muukin lähtenyt uimaan", poika naurahti minulle portilta. Katseen nostaminen maasta auttoi ja erotin Jaken seisomassa edessäni riimu ja naru käsissään.
"Ei anna kiinni", hän mumisi perään. Sade sen kuin yltyi astellessani pojan luokse ja kiskoin huppua samalla paremmin.
"Otin leipää mukaan jos haluat", tarjosin hymyillen ja nappasin Calison riimun maasta.
"Kokeillaan", Jake naurahti. Hän ravisti vesipisarat kypäränsä lipasta ja astui aitalangan alta hevosten puolelle.

Puolen tunnin kuluttua hevoset seisoivat murjottavina aidan "paremmalla" puolella.
"Lähdetkö maastoon seuraksi?", ehdotin laittaessamme suitsia.
"Mikä ettei, ei enää houkuttele lähteä maneesiin näin märkänä", hän nauroi. Hyppäsin kiveltä Calison selkään, kun taas poika loikkasi sujuvasti maasta suoraan kyytiin.
"Eiköhän mennä", hän ohjasi ja lähdimme liikkeelle. Ratsastimme märän pusikon läpi, jonka jälkeen siirryimme raviin. Metsäautotie oli sen verran leveä, että ravasin tammani kanssa toisen ratsukon vierelle. Jarrutin Calisoa hieman, jotta se malttoi ravata rauhallisesti pojan vierellä.
"Se on kyllä söpö poni", kehuin hymyillen Jaken ponia, joka oli niin totisen näkönen kipittäessä mustan hevosen vieressä.
"Niinhän se on", Jake sanoi suu virneessä.

Tienpohja leveni lisää ja muuttui pieneksi aukioksi puiden keskelle. Vilkaisin haastavasti seuralaistani, joka tajusi vihjeen ja polkaisi pohkeet poninsa kylkiin. Tuuli humisi ja kova sade piiskasi naamaa, kun kiisimme niityn läpi ja jatkoimme vielä pienelle mäelle, johon meni hiekka tie. Caliso pärski ja yritti mennä vieläkin kovempaa, mutta mäen harja alkoi lähentyä, joten aloin hidastamaan tahtia.
"Soo jaa neitii, riittää", rauhoittelin jarruttaessani.
"Wuhuu, olipahan mahtavaa", Jake huudahti sateen seasta. En voinut olla kieltämättä sitä tosiasiaa. Oikeastaan en pannut pahakseni sadetta enää laisinkaan.

Havahduin hereille läpimärkään olotilaan. Olin onnistunut unissani pudottamaan vesimaljakon kukkineen hyllyltä päälleni. Raotin unisia silmiäni enemmän auki hämärässä huoneessa ja tajuisinkin nähneeni unta. Vai olinko sittenkään?

Märin tunnelmin Jazz & Calisotaland

4.8.2014 Varsakuumetta ja irtokenkiä

Selailin varustehuoneen sohvalla tämän vuoden orikuvastoa. Olin muutama viikko takaperin saanut ajatuksen Calison astuttamisesta ja nyt innokkaana olin ryhtynyt etsimään isäehdokasta. Oli rautiaita sukkajalkoja sekä sitten tummempiakin tapauksia, mutta sitten silmääni osui Symphonical Lumos. Ja hauskaksi yllätykseksi hevonen osottautui Heidin omaksi. Voisikohan tämä olla tulevan varsan isä? Nakkasin kuvaston pöydälle ja lähdin tallin puolelle varusteineen.

"Calisooo!" huutelin silmäteräni laitumen portille. Tosin sain osakseni vain pahan mulkauksen ja hännän heilautuksen.
"Alahan tulla, tai mä tuun hakeen sut!" Uhkaukseni taisi ainakin jollakin tavalla toimia, sillä Caliso lähti laahustamaan luokseni tympääntyneen näköisenä. Kaikki muut laidunkaverit jäivät toiseen päähän kun tammani raahautui viereeni. Taputin sitä kaulalle ja annoin kuivan leivänpalasen. Tallin pihassa harmistuksekseni huomasin, että Calisolta puuttui molemmat etukengät.
"Ei voi olla totta", mutisin sitoessani Calisoa puomiin ulkona. Eihän sitä nyt sitten lähdetä ollenkaan ratsastamaan, sillä tämä herkkä neitini on jalaton ilman kenkiä. Mahtaakohan Heidillä olla jossakin kengityspakkia?

Kävin ensin yksityistallin puolen etsiskellen Heidiä, josta siirryin sitten pikkutallin puolelle. Heidi oli juuri pesemässä kimoa andalusialaistaan, joka kaivoi ajoittain toisella etusellaan betonilattiaaa.
"Moi" tervehdin ilmestyessäni pesupaikan kohdalle.
"Ai moi", Heidi tervehti takaisin ja näytti hyvin märältä.
"Sie oot näköjään ottanut suihkun samalla", tuumasin naurahtaen. Nainen hymyili.
"Onniatuin irroittamaan vahingossa vesiletkusta ja näin sitten kävi." Nauroin vedet silmissä, mutta rauhoituttuani kysyin sitten:
"Ei teillä sattuisi olemaan kengityspakkia tallissa jossakin, kun Calisolta on lähteny molemmat etukengät?" Heidi mietti hetken.
"Kyllä siel jossain pitäisi olla. Kysy Kasperilta."

Palasin sitten takaisin yksityistallin puolelle mihin Kasker oli juuri tullut.
"Hei!" hän tervehti. Vastasin hymyillen ja siirryin sitten asiaani.
"Onko teillä kengityspakkia jossakin?"`kysäisin.
"Ootas täällä pitäisi olla." Mies katosi hetkeksi ja palasi pian pakin kanssa.
"Kengityshommiinko sitä ryhdytään?"
"Calioslta on etuset lähtenyt ja kengittäjäkin on vasta tulossa kolmen viikon päästä, joten ajattelin, että kunhan nyt saan sille kengät jalkaan niin pärjää hyvin vielä pari viikkoa." vastasin ottaen pakin vastaan.

Caliso torkkui silmät ummessa puomilla ja havahtui hereille kun kolautin välineet maahan.
"Eiköhän ryhdytä hommiin!" Käväisin hakemassa vielä kaapistamme kengät ja sitten pääsin aloittamaan. Jalka ylös ja kavio puhtaaksi. Kavio oli vähän repeillyt ja kulunut epätäsaisesti, joten suoristin sen raspilla ja vuolin aavistuksen puukolla. Sovitin kenkää, jota jouduin hieman muokkaamaan kapeammaksi. Sitten vain kenkä kiinni ja toiselle jalalle sama juttu. Hiki valui selkää ja naamaa pitkin kun naulasin viimeisiä nauloja toiseen jalkaan.
"Ei musta koskaan vakikengittäjää tulisi", mumisin itsekseni.
"Tuohan näyttää ihan ammattimaiselta", Jake naurahti taluttaessaan mustaa nuorikkoa perässään.
"Älä nyt, just pohdin, että kyllä tälleen pari kenkää menee, mut jos pitäis useampi hevonen laittaa... Ei tulis kesää", poika nauroi ja jatkoi matkaa hevosensa kanssa.

Valmis! Suoristin jumiutuneen selkäni ja katsoin työni jälkeä. Kaviot olivat nyt vähän siistimmät ja kelpaisivat nyt ainakin pari viikkoa tosiaan, jos neiti ei onnistu niitä uudelleen irroittamaan...

Hikisin terveisin Jazz ja tympääntynyt Caliso

10.8.2014

Kannoin auton takakontista Calison koulusatulaa talliin, kun Heidi tuli pihalla vastaan.
"Huomenta, kerkeisitkö ottaa Calison jo nyt heti laitumelta, koska olemme siirtämässä koko lauman vielä loppu kesäksi vähän rehevämmälle laitumelle?", nainen kysyi.
"Ilman muuta, vien vain tämän satulan talliin, kun se oli topattavana ja tulen sitten saman tien niitylle." Reippailin yksityistalliin ja laitoin satulan paikoilleen, jonka jälkeen lähdin hakemaan Calisoa. Heidi odotteli työntekijöidensä kanssa minua ja Kasper ojensi minulle tammani päitset. Hevoslauma oli juuri saapunut portille joten pyydystäminen kävi todella helposti. Lähdin viemaan Calisoa talliin, kun muut hevoset lähtivät toiselle laitumelle. Neiti ei olisi halunnut jättää laumaansa, vaan yritti ensin lähteä heidän mukaansa.
"Nyt mennään, Josh tulee puolen tunnin kuluttua", kerroin hevoselle, mutta tamma ei ottanut kehotustani kuuleviin korviinsa. Pääsimme lopulta tallille ja jätin Calison hoitoboxiin.

Taputin ratsuni kiiltävää karvaa kääntäessäni sen kaartoon kentän keskelle.
"Hyvä, tänään meni todella hienosti", Josh kehui ja tuli viereeni.
"Ensi kerralla ratsastetaan ohjelma vielä musiikin kanssa läpi, jotta saadaan ajoitukset oikein musiikin tahtiin. Muistat vain että uskallat koota sitä tarpeeksi, etkä jätä sitä kulkemaan turhan pitkäksi. Se kyllä jaksaa tehdä hyvin töitä, vaikka se onkin hieman lomaillut, mutta voit hyvin siitä huolimatta vaatia siltä asioita. Pyrimme täydellisyyteen niin kuin tiedät", mies virnisti. Pidin valmentajastani, sillä hän näki asioita paljon samalla tavoin kuin minä itse. Haluan että suoriudumme mahdollisimman hyvin.
"Sovitaan ensi viikosta sitten myöhemmin", Josh vielä sanoi ja lähti autolleen.

Suihkutin calison päätä letkulla.
"Anna nyt mä teen tän", nauroin kun hevonen nosti ylähuultaan irvistäen. Musta karva kiilsi entisestään kun talutin tammaa uudelle laitumelleen takaisin laidunkaveriensa kanssa. Se hirnui kovaan ääneen nähdessään muut laitumen toisella laidalla metsikön suojissa.
"Nonniin, alahan mennä", kehotin ja Caliso lähti räväkkää laukkaa muiden luokse. Loimailkoon se vielä hetken.
Jazz & Caliso

22.10.2014 Lahjattomat reenaa...

Olin juuri ehtinyt verryttelemään Calison, kun Josh ajoi pihaan. Harmin kanssa oli tullut hieman kiire, sillä ori oli heittänyt ranttaliksi pesupaikalla.
"Hyvä, te olettekin jo valmiit", Josh huikkasi tultuaan maneesiin sisälle.
"Miltä se tuntuu?", hän kysyi ratsastettuani miehen luokse.
"Vähän jäykkä, varsinkin vasemmalle. Muuten tää liikkuu ainakin eteen päin", vastasin. Caliso oli tänään ollut oudon säpsy kun olimme tulleet maneesiin.
"Selvä. Olin ajatellut teidän piaffen treenausta tälle päivälle, mutta taivutellaan se tänään hyväksi ja otetaan yli huomenna sitten vaativampaa. Liikkeelle!" Hän komensi tiukasti.

"Ratsasta sulkua pituushalkasijalle, vaihda avoon ja ratsasta vasemmalle uraa kohti. Varo ettei tahti hiivu liikaa, ravin täytyy säilyä lennokkaana koko liikkeen ajan." Mies seurasi tapansa mukaan hyvin tarkasti meidän ratsastustamme.
"Jazz, keskity! Huomaatko, heti kun ajatuksesi ajelehtivat muualle ryhtyy Caliso kiemurtelemaan", Josh tiukkasi. Kiristin aavistuksen ohjastuntumaa ja yritin keskittyä parhaani mukaan.

"Joko se tuntuu paremmalta?", Josh kysyi kävellessään vierelleni valmennuksen jälkeen. Nyökkäsin.
"Huomattavasti. Varsinkin se väsitösuuntien vaihto notkeutti ja tamma alkoi liikkumaankin paremmin.
"Aivan, se meni sitten lopuksi hyvin. Näytitte jopa parit todella hyvät pätkät koottua ravia. Muistat vain edelleenkin keskittyä ja maltat tehdä jokaisen harjotuksen rauhassa ja kunnolla. Mutta hyvä tältä erää, nähdään ylihuomenna." Sen sanottuaan Josh käännähti ympärille ja lähti harppomaan ulos maneesista. Kävelimme vielä pitkillä ohjilla muutaman kierroksen, kunnes ratsastimme ulos avoimesta maneesinovesta. Voisimme ihan hyvin kävellä pienen lenkin aurinkoisessa syysilmassa. Kurotin ottamaan puomilta loimemme ja lähdimme suuntana tallin pihatie.

Caliso käveli paljon rennommin kuin aluksi, nyt se tuntui taas omalta itseltään. Asettelin loimen paremmin Calison lautasten päälle ja annoin sen kulkea ihan täysimittaisella ohjalla. Kevyt tuulenvire lennätteli keltaiset ja punaiset lehdet maahan muiden kuolleiden lehtien seuraan. Hiljainen kahlaamisen ääni kuului, kun käänsin hevosen metsäpolulle, joka hohti keltaisena lehdistä. Olipa hyvä, että olimme lähteneet vielä pienelle maastolenkille. Tälläisessä ilmassa sielu lepää.

Syksyä toivottelee Jazz @ Caliso

24.10.2014

Laitettuani Harmin omaan karsinaan ja vietyäni orin tavarat paikoilleen, toin tilalle Calison varusteet. Tamma heilutteli kaunista päätään saavuttuani hänen luokseen.
"Mitä neiti tietää?", hymisin rapsutellessani sen tummaa karvaa. Josh oli joutunut perumaan sairastapauksen vuoksi tämän päivän valmennuksen, joten menisimme tänään yksin. Ajattelin, että voisimme tänään mennä pelkillä nivelillä kankien sijaan, joten kävinkin sitten vaihtamassa suitset, ennen kuin ryhdyin varustamaan. Lautoin pintelit tottuneesti, jonka jälkeen satula ja suitset päähän niin olin valmis.

Maneesissa paloi jo valot valmiiksi, ilmeisemmin siellä oli jo paikalla ihmisiä.
"Ollaan tulossa", huutelin taas varmistukseksi työntäessäni liukuovea auki. Heidi oli näköjään liikenteessä Daisyn kanssa ja Miia juoksutteli Nemppua toisessa päässä maneesia.
"Sekaan varmaan mahtuu?", kysyin taluttaessani tammani sisään.
"Ilman muuta", naiset huusivat kuin yhdestä suusta. Kiristin vyön ja hyppäsin selkään. Nemppu esitteli muutaman pukkisarjan toisessa päässä, Miian joutuessa sitä kerran komentamaan.
"Tää on ihan rasavilli tänään", Miia tuhahti ympyrältä ja yritti saada tammaa hidastamaan äänellä. Katselin hymyssä suin nuoren ratsunalun liikkeiden esittelyä, kun kävelimme rennoin ohjin ohi. Heidi ratsasti uralla laukkaa, he tekivät oikein hyvännäköisiä laukanvaihto- ja taivutusharjoituksia. Kokosin pian ohjat käsiini ja aloitimme tänään myös taivutuksilla. Ensin asetusta ulos, vastataivutusta, ja sitten isoilla kaarilla sisälle päin. En ollut vähään aikaan mennyt tamman kanssa nivelillä ja se oikeastaan tuntui aika hyvältä. Se kantoi itsensä hyvin kevyenä, muttei jäänyt kuitenkaan edestä tyhjäksi. Siirsin Calison melkeinpä ajatuksen voimalla raviin ja ravasimme pulipitkällä ohjalla samoja taivutuksia, hakien muotoa eteen ja alas alkulämmittelyksi.

Ravatessamme vaihtelimme kierrossuuntaa, sekä taivutuksia. Pikku hiljaa keräsin ohjia enemmän käsiinni ja vaadin jo suurempaa kokoamisastetta. Otin välissä lyhyet alkulaukat ja sitten annoin Calison kävellä hetken aikaa.
"Sehän on kivan näköinen", Miia sanoi taluttaessaan loppukäyntejä oman nuorikkonsa kanssa.
"Kiitos. Parempi tämä on tosiaan nyt kuin edellispäivänä. Se oli ihan järkyttävän jumissa", kerroin siirtyessäni kävelemään naisen viereen.
"Ai jaa, miten se nyt silleen?"
"Ollut turhan paljon vapaata", naurahdin ja päästin Miian ja Nempun lähtemään maneesista talliin. Heidi jäi vielä kuitenkin. Otin jälleen ohjat käsiin ja siirryin raviin ja jäi istumaan alas. Teimme pitkille sivuille muutaman askeleen passagea, ja muuten pysyimme kootussa ravissa. Ratsastin lyhyille sivuille simppelit voltit, joilla vain yritin pitää tahdin tasaisena. Tulimme lävistäjälle lisätyssä ravissa, johon Caliso ampaisikin vähän turhan herkästi. Jouduin nappaamaan tammaa vähän voimakkaammin kiinni. Tässä kohtaa huomasin, että olen selvästikin mennyt enemmän kangilla, sillä lisätyssä ravissa hevonen tuntui vahvalta. Sain kuitenkin mustan kevenemään kulman jälkeen ja pystyimme jatkamaan harjoituksia. Taitaisi lisätty laukka jäädä tänään tekemättä.

Kunnon laukkatyöskentelyjen jälkeen pudotin Calison siististi raviin ja annoin sen venyttää kaulansa täyspitkälle ohjalle. Taputin sitä samalla kun keventelin rennosti maneesia ympäri. Heidi oli poistunut maneesista laukkojemme aikana vihellellen ja minäkin aloin olla valmis. Annoin käyntiinsiirtymiskäskyn ja istuin mukavasti rentoa käyntiä eteenpäin.
"Sähän olit tänään hyvä", kehuin. Pääsisi tammakin pesuun, sen verran hiki sille oli tullut. Verisuonet kohoilivat kiiltävän karvan pinnalla ja suupielet olivat vaaleat vaahdosta.

Huuhtasin Calison ripeästi pesupaikalla ja loimitin sen. Hain myös tammalle kaapistani muutaman makean porkkanan, ennen kun vein sen takaisin karsinaan. Se meni hyvällä ruokahalulla syömään iltaheiniään. Putsasin vielä varusteet pois ja sitten lähdin kohti kotia. Jätin talliin vielä valot, sillä Anni jäi vielä töihin.

Jazz & neitini tummatukka

7.1.2015 Uusi vuosi, uudet kujeet

Ajatella, että olemme Calison kanssa viihtyneet täällä jo yli vuoden. Harpoin reippaasti taliinn sisään ja kannoin tamman varusteet karsinan ovelle. Tänään olisi vuoden ensimmäinen valmennus Joshin kanssa, ja vain toivoin, että Caliso olisi hyvä... Sillä viimeisistä kunnon ratsastuksesta oli jo useampikin viikko takana. Caliso seisoi tarhan portilla ryhdikkäästi, kun huutelin tammaa sisälle.
"Sinähän olit jo valmiina", naurahdin ja naksautin riimun lukon kiinni. Tammalla taisi ola hyvä päivä, sillä se käveli rennosti ja rauhallisesti vieressäni. Tallissa vastaan tuli Miia nuorikkonsa kanssa.
"Hei Jazz, ei ollakaan nähty aikoihin!". Nainen hymyili leveästi.
"Eipä, kiirettä ollut kyllä kans täälläkin suunnalla. Hävettää mennä Joshin valmennukseen, sillä nyt pitää myöntää: Caliso on liikkunut viimeksi kunnolla pari viikkoa sitten", myönsin hieman häpeissäni, mutta naurahdin perään.
"No mahtaa sitten mennä valmennus hyvin", Miian sanoi sarkastisesti ja iski silmää. He poistuivat Nempun kanssa ulos kohti maneesia.

Järkytyin omasta kankeudestani enemmän, kuin siitä paljon tammalla tuntui olevan virtaa. Annoin jalkojeni roikkua rennosti mustan puoliverisen kyljillä, mutta lonkkani huusivat hoosiannaa. Miten kolmessa viikossa voikin mennä näin jumiin? Lyhensin nivelohjaa, mutta jätin kangen vielä ihan löysälle. Tein kevyttä taivuttelua eteen ja alas, ennen kuin pyysin raviin. Kävin kaikki askellajit läpi ennen kuin Josh tuli vihellellen maneesin ovesta.
"Hyvät uudet vuodet!", mies toivotti iloisesti. Vastasin miehelle siirrettyäni käyntiin.
"Mites on uusi vuosi täällä vaihtunut?", hän kysyi.
"Ihan hyvinhän se, taitaa olla ratsastajansa enemmän rappiolla kuin hevonen", heitin. Josh nauroi.
"Vai että sillä lailla. No tehdään sitten tänään vähän kevyempi reeni, ja säästetään sekä ratsastajaa että hevosta."

"Ratsasta se pääty-ympyrälle ja taivuta voimakkaasti sisälle, noin puoli kierrosta. Ja sen jälkeen asetus vaihtuu ulko-ohjalle." Hiki valui selkääni pitkin lämpimässä maneesissa, kun Josh laittoi meidät töihin. Lämmin taisi olla Calisollakin, mutta jouduin jarruttelemaan sitä paljon, jotta se pysyisi käsissä.
"Sitten suoristus ja laukka!" Sen kuullessamme siirsin tamman laukkaan. Mielessäni oli siisti ja hallittu nosto, mutta toisin kävi. Heti tunnettuaan laukka avut Caliso rykäisi eteen ja ylös, ja syöksyi rimukkaasti kentän toiseen päähän pukitelleen.
"Käänä se voltille, käännä se voltille", Josh ohjasi kentän toisesta päästä naurunsa välistä. Mies nauroi nuorekkaalle tammalleni vedet silmissä. Saatuani koottua Calison takaisin, pystyimme jatkamaan harjoitukset läpi ihan kunnialla.

"Ei se nyt niin paha ollut, kuin ensin ajattelin", Josh sanoi kävellessään vieressämme loppukäynnit. Taputin kiiltävää kaulaa kiitokseksi. Ei, ei ollutkaan. Caliso teki kuitenkin kaikki vaaditut asiat, onhan sen perusluonne suht yritteliäs.
"Tästä on nyt hyvä sitten jatkaa, pyrin olemaan itsekkin vähän aktiivisempi tällä kevät kaudella ja tähdätään sitten kesän kisoihin", sanoin valmentajalleni. Hän nyökkäsi. vaihdoimme vielä muutaman sanan, ennen kuin Josh lähti kohti seuraavaa valmennettavaa.

Jazz & Ronja ryövärin tytär...